23.12.2015

Rollomixedin joulutervehdys

Tässäpä taas vuoden pimeimmän päivän kunniaksi muutamat aiheeseen sopivat ja sopimattomat ruudut. Ulkona on niin säkkipimeetä että ihmetyttää kuinka valokuvissa voi näkyä muutakin kuin kohinaa. No, Photoshop on aina ollut vähintään yhtä merkittävässä roolissa Rollomixedin seikkailuissa kuin ablakovihuukkikin.

(c)Riku Lavia

Mammutin ja Jaskan välissä on lähes joka vuosi yksi pienempi putous, joka ainakin joissain yhteyksissä kulkee nimellä "Onnekas". Sen oikean laidan rampit ovat lähes joka vuosi kiivettävissä, mutta nyt myös sen vasempaan laitaan oli ilmestynyt kiva pikku pilari. Ei kuitenkaan niin pieni, etteikö se olisi näkynyt uudelle rengasreitille ja sitä kautta kantautunut munkin korviini! Puiden taaksehan se tietenkin osittain jäi, vaikka Riku kyllä teki parhaansa.

(c)Riku Lavia
En ollut kiivennyt sitä aikaisemmin. Tällaiset bonuspilarit on ihan kivoja mielen virkistäjiä. Periaatteessahan sitä jäätä vois aina mättää Ruskealla, sillä ainahan sieltä löytyy vastaavia linjoja ja parempiakin, mutta kiva kuitenkin kiivetä välillä vähän uudessa ympäristössä. Tällaisten extralinjojen sinne sun tänne ilmestyminen satunnaisesti on mun mielestä yksi Korouoman kivoista puolista - ikinä ei voi tietää, mitä talvi tuo tullessaan. Ruskean ja Mammutin välissä on ollut kerran yksi käsittämättömän komea pinaakkeli, mutta siitä on jo valtavan monta vuotta. Ei sitä silloin uskaltanut kukaan kiivetä, mutta joka vuosi sitä on sen jälkeen odoteltu. Eipä ole enää näkynyt. 


No mitäs sitä muuta periferiassa? Helvetisti ainakin tiukkoja yläköysiä ja liian vaikeita projekteja. Taito se on tietty sekin, että onnistuu jäädyttämään 100 metrisen yläköyden tähän kuntoon. Nopeammin olis varmaan rigannu uusiksi kuin putsannut tän kaapelin jonkinlaiseen käyttökuntoon. Mutta hyvä köysitoiminta on aina hyvää köysitoimintaa! 

(c)Suttura
Trigonometriaa vesiesteellä. Ihan kevyesti tähän lammikkoon ei kannata suhtautua, se nimittäin syö pahalle päälle sattuessaan Nomicceja (ja varomattomia kiipeilijöitä!).

Rosvosektorilla oli muuten pari viikkoa sitten enempi porukkaa kuin Prismassa perjantaina! Mukava nähdä että muutkin tykkää lähestymisistä.


Lähestymiset sikseen, mikäli homma menee huonoimman kautta, niin Stadikan kiipeilyt on ilmeisesti kiipeilty. Se on iso menetys ainakin mulle, vaikka oonkin kiivennyt siellä yhteensä vain kolme päivää. Hakkuhuukkailu on silti ollut jotain mitä mä oon odottanut joka syksy, ja tapahtuma on ainakin näin osallistujan silmin ollut aina tosi onnistunut. Toivon todella sydämestäni että korvaava tila löytyisi tai vanhan käyttö voisi jatkua! Kyseessä on kulttuurihistoriallisestikin merkittävä osa suomalaista kiipeilyperintöä, seinähän on käsittääkseni yksi ensimmäisistä ellei ensimmäinen sisäseinä Suomessa. Ja vaikka se on ollut jo pidemmän aikaa nykyaikaisen sisäkiipeilijän mielestä vanhentunut, se on silti saanut mahtavan uuden elämän draikkaajien keskuudessa. 

(c)Pasi Jaatinen
Kaikesta huolimatta, oikein jäätävää joulua ja uuttavuotta kaikille!

0 kommenttia: