Kesäloma selected climbs

Sateisen Lapin sääskimetsien keskeltä on hyvä muistella miltä haljennut graniitti tuntuu ja miten turska haisee. Ihan ilman sen kummempia rutinoita tai vuodatuksia, taas tulee tuutin täydeltä halkeamaa.

Olisin jotenkin kuvitellut että Narvikin alueella olisi paljon single-pitch kiipeilyä. Mutta ei sitä ole. Toisaalta Rollossakin asuu kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin Narvikissa, mikä selittänee asian aika pitkälti. Emme kuitenkaan jaksaneet paria päivää pidempään ihmetellä crägäilyn huonoja mahdollisuuksia, vaan ajoimme suoraan Svolvaergeitalle ja reitille Englevinger (6+, 85m, kuva yllä). Sen piti olla leveä - se ei ollut.

Jatkoimme Prestenin Original Avslutning:lla (7), jonka piti olla hyvä. Ja se oli hyvä! Vähän niinkuin Vestpillarenin Slanting Corner, mutta steroideissa. 

(c)Riku Lavia

Original Avslutning erkanee poikkarilla perus-Vestpillarenin kahdeksannen pitchin jälkeen. Tästä on neljä pitchiä latvaan alkuperäistä ensinousun valitsemaa reittiä pitkin. Poikkari oli sen verran kaukana luonnollisesta, että kerkesin siinä ollessani vähän ihmettelemään vuoden 1978 linjavalintaa. Ehkä nykyinen Vestpilarenin normaali exitti oli kiikaroimalla tuomittu vaikeammaksi, en oikein keksi muuta, tai sitten jätkillä oli liikaa tehoja jäljellä.

(c)Riku Lavia

Epäkiitollinen poikkari johdattelee jokatapauksessa kolmen tähden 70-metriseen akillesjumppaan, joka on ehkä yksi parhaista Prestenillä kiipeämistäni pitcheistä.

(c)Riku Lavia

Original Avslutning

 Riku yritti kiivetä ilman pitkiä kalsareita heinäkuussa - virhe

 Tää on kyllä varmaan jostain alempaa?

Aikamme Kallessa laitostuttuamme lähdimme katsomaan Loffareiden läntisempää päätyä, josta löytyy mm. eksklusiivisella nimellä ja sijainnilla varustettu Helvetestinden. Mäelle pääsee Reinestä venekyydillä.

 Vene kulkee joka päivä pari kertaa ympäröivien kylien välillä, joten sen kummempaa järjestelyä kyyti ei vaadi.

Noin tunnin haikki vie edelleen Bunesstrandaan, joka on noin kilometrin levyinen vuorien välissä oleva biitsi. Mahtava paikka! Autio hiekkaranta (tai no ainakin melkein), ja upeannäköisiä mäkiä jokapuolella.

Helvetestinden nousee suoraan kyseiseltä rannalta. Kiipesimme kameraan osoittavasta pilarista reitin Next Best Thing (6+, 350m), jonka jälkeen on vielä parisataa metriä latvaan.

Mira yhdellä maailman mukavimmista lähestymisistä

Koko pilari tuntui olevan pelkkää dihedraalia, ja kornerista toiseen pomppimista olikin aika paljon. Koska Next Best Thing kiipeää pilarin käytännössä helpointa tietä ylös, olisin aika valmis väittämään sitä käytännössä samaksi reitiksi topossa mainitun mystisen Den Franske Pilarenin kanssa - kokonaisuutta katsoessa se nyt on ihan yks hailee, että kiipeätkö tätä dihistä vai sitä puolentoista metrin päässä olevaa (Rockfaxin topolla ei tee tällä reitillä paljoa mitään). Caldwellin ja Roddenin Norwegian Sheep Ranch näytti taas nimenomaan välttelevän helpointa tietä, mikä erottaa sen tästä reitistä selkeästi.

Next Best Thing

Ylempänä pilari muuttuu harjannemaiseksi ja vähän helpommaksi. Topo kuittaa 350m jälkeen tulevat 200-300 metriä kiipeilyä scrämbläykseksi, mutta kehoitan kuitenkin varautumaan siihen että siellä käytetään piuhoja ja reitinvalinnasta riippuen myös pitchitetään. Maasto on loivaa, mutta sileää ja hyvin irtonaista släbiä. 

 Milloin ollaan perillä?

 

Latvassa. Oikealla olevan kylän perältä pääsee toiselle vastaavalle Atlanttiin osoittavalla rannalle, ja ympärillä on lisää graniittitolppia.

Mitä nää on?

 Paljon pakussa nukkuneena oli kyllä tosi kiva telttailla pitkästä aikaa! Siellä jäi muuten pari telttailijaa mutavyöryyn ilmeisesti viime vuonna, teltan sijoittelua kannattaa siis vähän kelailla.

Kyllähän täällä viihtyis pidempäänkin mutta kun brenkut on autossa

Lofooteilla jatkoimme vielä mm. Trolltrappan:lla (7+, 100m). Reitti menee kuvan kattojen kautta ja ohi oikealla olevalle släbille. Olin yytsinyt tätä pitkään kun se kerran näkyy aina Kalleen ajaessa, mutta kettumaisen näköinen approachi kelpasi tekosyyksi aina tähän kesään saakka.

(c)Mira

Ekan kp:n katonylityksen 7 oli vähän vitsi, mutta tokan (tai kolmannen, koska sille joutuu tekemään 15-metrisen poikkarin) pitchin 30-metrinen sormihalkeama oli todella hyvä ja jatkuvin splitteri mitä on tullut Loffareilla vastaan. Niin hyvä, että sillä voi oikeasti perustella sen 1,5h lähestymisen ja pari approachipitchiä - suosittelen!

(c)Mira

 Siitä nyt ei tosin ole kuvia! Kameramies hukkui jonnekin matkalle

(c)Mira

 Matoja, hellettä, puskaa ja viidakkolaskeutumisia - Lofoten at it's best!

(c)Mira

En tiedä johtuuko iästä vai mistä, mutta leveämpi ja leveämpi kiinnostaa koko ajan enemmän. Paradisetin Kyllingvinger (5+), piti olla old school mutta löysin krimpit

Loffareilla tuli jo pitkiä kalsareita ikävä, joten jatkoimme pohjoiseen

 Enni mahdollisesti maailman parhaalla  6+:lla eli Ballongsknoppen-Krumtappen (250m) yhdistelmällä

(c)Mira

 Vaikkei kuvasta näykään niin setä aikoo taas mennä rööriin

(c)Mira

 Tytötkin diggaa rännittää

(c)Mira

Käsijammeja, käsijammeja! Niitä riittää. Eikä tuu jalat kipeiksi kuten Lofooteilla. Kiipeilyn kuuluu tuntua kyynärvarren nastassa eikä akillesjänteissä

(c)Mira

Näkymä Styrmannstindiltä

(c)Mira

TKK:n maja vaihteeksi eri näkövinkkelistä

(c)Mira

Enni lähdössä ajamaan

 Mannen Med Ljåen (6+, 250m)

Mira ja madonna-onsight Halvmånerissettiin (6+, 250m)

 

Ennikin diggailee

Tyttöjen lähetysiltamat jatkuivat Ersfjordissa Miran retroflashilla Crack Till Folket:iin (7-)

Enni heti perään

Siinä se nyt taas on - maailman ihanin mankkapussi!