3.2.2015

Shantaram

Kotimainen kiipeily ei inspiroi mua kirjoittamaan. Mun täytyy sitä varten mennä kauemmas. Mutta kotimainen kiipeily voi kyllä muutoin merkata mulle hetkellisesti paljon.

Kun mä näin sen, mun päässä säkenöi. Siinä oli ohutta jäätä, sitten kalliota, ja sitten jäätä. Siinä nimenomaisessa järjestyksessä, ja niiden jäiden välissä halkeamat. Se oli mulle hetkellisesti täydellinen linja, täydellinen siinä mielessä, että näin sen haastavan mua niissä asioissa missä halusinkin olla haastettu. Jyrkkä, aito mikstalinja, joka menisi trädinä. Se suorastaan huusi mua tulemaan itsensä luokse, ja mä tulin huutaen sen luokse. Ja mä näin, että mä en tulisi hakemaan inspiraatiota vuonoista pariin viikonloppuun. 

Eikä siinä ollut mitään helvetin kikkailuja. Nostetaan jalat seinälle, ja sitten kiivetään ylös siitä mistä helpoiten pääsee. Ensin jäätä, joka vie ohuiden halkeamien sarjalle, ja jotka edelleen vie jäälle, joka valuu kallion päältä. Ei mitään tämä korneri-eikä toi korneri-paskaa, ei mitään off route -schaibaa, eikä mitään epäselvyyttä siitä, etteikö tää olis upea linja tän meidän pienen periferian ulkopuolellakin.

Kauneus on näin absurdien asioiden kanssa suhteellista, mutta Shantaram oli mulle yhtä suonensisäistä auringonnousua ja kukkaan puhkeamista samalla sisäänhengityksellä. Kun mun hakut osui ylhäällä jäähän, kaamosaika oli ohi, ja mä näin taas valon.

(c)Mira
(c)Mira
Mun luomisprosessissa oli silti yksi käärme paratiisissa - ja se oli alun varmistamattomuus. Ylimmät kolme neljäsosaa imi gearia ihanteellisesti, mutta tuskallisista hieromisista huolimatta en saanut alas yhtään mitään. En vasaralla, en mustalla magialla, enkä tuntikausia sitä sängyssä miettimällä. Poralla olisin raiskannut omat ihanteeni, enkä halunnut laittaa lävistyksiä mun uusimpaan ihastukseeni.

Headpointtaamalla pystyn kyllä uskottelemaan asiat omaan riskienhallintaani sopiviksi, mutta tämä tamma oli vaikeasti hallittavaa sorttia. Sellaista, jonka selässä ollaan vähän niinkuin pokeripöydässä. Krusifiksista piti tiputtautua kokonaan yhden hakun varaan - ilman jalkoja - ja se hakku oli parin millin jäässä kiinni. Se pysyi useimmiten - mutta kyllä se osasi myös lohjeta. Olisiko se ollut taitavuuden vai typeryyden osoitus, jos mä olisin tehnyt sen muuvin ilman mitään marginaalia? Olisinko mä kiivennyt itseni gloriaan, vai lähtenyt niska edellä kivikkoon viidestä metristä?

Mä päädyin siihen ratkaisuun, mihin suomalaisen 32-vuotiaan toimistotyöntekijän saattoi olettaakin päätyvän.

(c)Mira
Se ratkaisu oli esiklipattu lyhyt knifeblade noin 1/4 korkeudella, joka turvasi herkimmän ja samalla yhden rajuimman muuvin minkä oon hakut kädessä ikinä tehnyt. Joka kerta kun tein sen, en voinut olla täysin varma siitä, että oonko illalla kalja kädessä vai olkapää paketissa. Aivan helvetin siistiä. Mä rakastan tätä hommaa!

Sen verran mulla riittää kuitenkin luottoa omaan harkintakykyyn, että ajattelin laittaa pienen tiiserin niille jotka kokee pystyvänsä parantamaan tyylillisesti. Rollomixed Pastis-Challenge*, eli tarjoan Pastis-pullon sille joka tän kiipee ilman esiklippiä. Se knifeblade odottaa siellä sun funkness deviceä!

(c)Mira
Ai kuinka vaikee noin ylipäätään? Helpompi kuin Suentassu, jos osaa käyttää hakkuja aikuismaisesti. Selkeästi vaikeampi kuin Krokanin M8:t. Ota siitä nyt sitten selvää. Shantaram on jokatapauksessa aika olosuhdeherkkä: 2 milliä lisää jäätä, ja startti on reilusti helpompi. 2 milliä vähemmän jäätä, ja se on mahdoton. En tiedä oliko sitä nyt paljon vai vähän. Vaikka siinä olis kolmosen jäätä alussa, se ei silti huonone yhtään. Come get it!

 Onneksi tekemistä riittää. En sitten tiedä että kertooko se ympäröivien paikkojen potentiaalista vai reitintekijän skilsseistä

Ja loppuun kuva Norrbottenin Brittiläisestä Kolumbiasta. Faceshottia melkein Suomessa.


* Pastis-Challenge on apinoitu Rovaniemen Vuoristoklubin Single-Malt -Challengestä. Se liittyy yhden tietyn reitin saittaamiseen mutta on avoinna valitettavasti vain paikallisille.

4 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Mä en oo Tapsa ihan varma oliks tää teksti runoutta vai pehmopornoa mutta harvoimpa on funkness devicesta puhuminen ollut vastaavanlainen kutsu tanssiin. Upeita ruutuja Miralta!

tapsa kirjoitti...

seuraavaksi rollomixed - 50 shades of steel

Lauha kirjoitti...

Voisin aloittaa tän tietyllä tavalla hurraamalla. Siksi, että joku muukin ajattelee, ja käyttää esiklippausoptiota reitillään. Täällä on eräs halkeama, joka on alkua lukuunottamatta hyvää varmistettavaa. tietysti alku on myös hankalin kohta, joskaan nyt ei puhuta kuin 2-3 metristä. Paras ratkaisu mitä olen keksinyt on esiklippi kruksin yli.

Jäljelle jää enää yksi kysymys; mitä on pastis?

tapsa kirjoitti...

no mun mielestä aika pitkälti anything goes kunhan asiasta mainittee. tolkun rajoissa.

pastista saa alkosta. se vaihtaa väriä kun siihen sekoittaa vettä ja maistuu hassulle. muuta ihmeellistä siinä ei sitten olekaan. jos ei halukkaille anistuotteet uppoo niin voi kyllä vaihtaa jalluunkin.