25.2.2015

Rappafossen


Siitä on monta vuotta aikaa - niin monta, etten muista kuinka monta. Muistan kuitenkin sen, kuinka makasin taas erään pohjois-norjalaisen kiipeilykerhon majan patjalla, toisessa poskessa oletettavasti   suklaata ja toisessa nuuskaa, vasemmassa kädessä punkkumuki ja oikeassa kädessä Norsk Tindeklubbin joku vuosijulkaisu. Ahmin lehden kuvia koska en tekstistäkään mitään tajunnut. Miltä vuodelta lehti oli, en muista sitäkään, mutta jos nyt sanon että 80-luvun alkupäästä, niin ei heitä varmaan kovin pahasti. Jokatapauksessa, Himalajojen ja Patagonioiden seassa oli jääkiipeilykuva, joka herätti mun mielenkiinnon.

3.2.2015

Shantaram

Kotimainen kiipeily ei inspiroi mua kirjoittamaan. Mun täytyy sitä varten mennä kauemmas. Mutta kotimainen kiipeily voi kyllä muutoin merkata mulle hetkellisesti paljon.

Kun mä näin sen, mun päässä säkenöi. Siinä oli ohutta jäätä, sitten kalliota, ja sitten jäätä. Siinä nimenomaisessa järjestyksessä, ja niiden jäiden välissä halkeamat. Se oli mulle hetkellisesti täydellinen linja, täydellinen siinä mielessä, että näin sen haastavan mua niissä asioissa missä halusinkin olla haastettu. Jyrkkä, aito mikstalinja, joka menisi trädinä. Se suorastaan huusi mua tulemaan itsensä luokse, ja mä tulin huutaen sen luokse. Ja mä näin, että mä en tulisi hakemaan inspiraatiota vuonoista pariin viikonloppuun.