12.1.2015

Vohvelityyppi

Mulla oli tapana tehdä kiipeilyreissuja, koska niillä pääsi kiipeämään. Ja pitämään hauskaa.

Joskus vuosia niiden aikojen jälkeen löysin vääjäämättä myös sen toisen puolen. Kai sitä olisi voinut kutsua eskapismiksi, tai joksikin sellaiseksi - oleellista oli kuitenkin se, etten ollut siellä, missä pääsääntöisesti olin.

Joidenkin syvien syövereiden kautta huomasin jossain vaiheessa myös sen, että en ollut enää tyytyväinen siihenkään. Poissaoloon. Halusin saada jotain aikaiseksi, enkä pelkästään palata kotiin parisataa euroa köyhempänä. Kai se oli hyvä, että mulla oli tavoitteita kiipeilyssä? Muualla niitä ei nimittäin kauheasti ollut.

Jokatapauksessa musta tuntui nyt siltä, että mä olin aika helvetin kaukana niistä päivistä, jolloin riitti että reissuilla oli ihan kivaa.

(c)Samppa