23.12.2015

Rollomixedin joulutervehdys

Tässäpä taas vuoden pimeimmän päivän kunniaksi muutamat aiheeseen sopivat ja sopimattomat ruudut. Ulkona on niin säkkipimeetä että ihmetyttää kuinka valokuvissa voi näkyä muutakin kuin kohinaa. No, Photoshop on aina ollut vähintään yhtä merkittävässä roolissa Rollomixedin seikkailuissa kuin ablakovihuukkikin.

(c)Riku Lavia

26.11.2015

12.10.2015

Esitalvi

Tulihan se talvi sieltä! Ei tosin tullut jäädäkseen, mutta päästiinpähän kuitenkin vähän naputtamaan jäätä. Ja kun lunta oli täydet 0mm maassa niin lähestyin lenkkareissa, mikäs sen siistimpää.

31.8.2015

Seitsemän vuotta

Muistan sen, kuinka seitsemän vuotta sitten näin sut ekan kerran. Olit kaunis, kuten aina, ja et epäröinyt seistä suorassa. Aikani sua tuijotettuani uskalsin lopulta unelmoida, ja kainosti kysyä, josko voisin vähän kopaista. Et antanut lupaa; et itseasiassa antanut yhtään mitään. Annoit korkeintaan poskille, ja kehoituksen mennä kotiin kasvamaan.

Ja mä menin, ja mä menin ihan helvetin monta kertaa. Ja joka kerta mä kasvoin vähän, ja tulin aina takaisin. Joka kerta vähän ryppyisempänä, vähän väsyneempänä, aina vain iäkkäämpänä, mutta mä tulin aina takaisin. Ja mä tulin aina vähän lähemmäs. Vaikka mä tunsin, kuinka mä olin vuosi vuodelta vähemmän vetävä, mä tunsin myös, että sä et halunnut enää mitään pikkupoikaa, vaan jonkun, joka osaisi ajaa sua kunnolla.

Se oli varmaan mun elämäni paras seitsemän vuotta. Se, kun mä venasin, että mä pääsen ajaa sua.


30.7.2015

Kesäloma selected climbs

Sateisen Lapin sääskimetsien keskeltä on hyvä muistella miltä haljennut graniitti tuntuu ja miten turska haisee. Ihan ilman sen kummempia rutinoita tai vuodatuksia, taas tulee tuutin täydeltä halkeamaa.


23.6.2015

TUB, Booyakasha, etc.

(c)Mira
Kuten monesti aiemminkin, juhannustanssit tanssittiin norjalaisella graniitilla. Midsommaren ei kuitenkaan ollut vielä ihan käytännön tasolla saapunut Hollendarenille, ja fleecekalsarit pysyivätkin jalassa koko ajan.

8.6.2015

Klippklättringiä vähän sieltä sun täältä

(c)Riku Lavia
Ihmismieli on ihmeellinen - puolentoista vuoden flunssattoman jakson jälkeen aloin olemaan varma, että tulen tänä keväänä sairastamaan kunnon kuumeräkäilyn. Ja koska pitkään ja hartaasti odotettu Boharin reissu lähestyi viikko viikolta, aloin pikkuhiljaa olemaan varma myös siitä, että sairastun reissussa. Kerkesin kiipeämään suurinpiirtein ainoastaan Maskenin (7), jonka jälkeen päätin toteuttaa ennustukseni ja nostin lämmöt punaiselle. 

28.4.2015

Máttačorru traverse


Máttačorru traverse on helppo hahmottaa kartalta: Narvikin eteläpuoleiset vuonot, Beisfjord ja Skjomen, yhdistyvät pohjois-eteläsuunnassa yhdellä pitkällä ja nätillä harjanteella. Harjanne alkaa pohjoisen päästä suositulla topptur-mäellä eli Tverrdalsfjelletillä (1238m), josta alaslaskemisen sijaan jatketaan etelään Máttačorrun kolmen huipun (1457m, 1272m, 1440m) kautta kohti Suorjecohkkan latvaa (1534m). 

13.4.2015

Luolassa

Tuijotin turtana maantietä tuulinlasin läpi ja jarruttelin väsyneesti kuoppien kohdalla. Kolahda, en jaksa välittää. Oikeastaan en jaksa välittää yhtään mistään.

Tuule.
Sada.
Paista.

Sillä ei ole mulle mitään väliä. Kaikki on harmaata, kaikki on täyttä paskaa. Harmaata kuin märkä pilviverho, joka peittää nyt kaiken alleen. Vuoret, ja unelmat.

Tarkoitukset.

Pieni tyttö maantien laidassa kiinnittää mun huomion. Tyttö ihastelee kevään ensimmäisiä pajunkissoja ja hymyilee kuin hymyilisi ensimmäistä kertaa. Sen koira haistelee innoissaan harmaata soran ja loskan sekoitusta ja heiluttaa häntäänsä siten, kuin vain innostunut koira voi heiluttaa. Tyttö osoittaa sormella pajunkissoja ja koittaa saada koirankin tajuamaan, että sen pitäisi katsoa kevättä eikä tytön sormea.

Se kaikki näyttää niin kauniilta, että mua alkaa itkettää. Tyttö, sen koira, ja niiden kasvoilta paistava into pajunkissoja, loskaa ja elämää kohtaan - se kaikki on niin viatonta ja aitoa. Haluaisin olla jompikumpi niistä, ja olla innoissani kaikesta. Haluaisin aloittaa alusta.


Posted in

19.3.2015

Väistöliikkeet


Parikymppiseksi naamioitunut hiihtokeskusyrittäjä lähestyi mua suoralla kysymyksellä. Kiinnostaako kissahiihto? 

Kissahiihto? Näytinkö mä oikeasti siltä, että mä saattaisin ostaa kissahiihtoa? 

On meillä helikopterikin, jos kiinnostaa.

Ei kiitos. Koitan pitää vielä jonkinlaista profiilia yllä.


25.2.2015

Rappafossen


Siitä on monta vuotta aikaa - niin monta, etten muista kuinka monta. Muistan kuitenkin sen, kuinka makasin taas erään pohjois-norjalaisen kiipeilykerhon majan patjalla, toisessa poskessa oletettavasti   suklaata ja toisessa nuuskaa, vasemmassa kädessä punkkumuki ja oikeassa kädessä Norsk Tindeklubbin joku vuosijulkaisu. Ahmin lehden kuvia koska en tekstistäkään mitään tajunnut. Miltä vuodelta lehti oli, en muista sitäkään, mutta jos nyt sanon että 80-luvun alkupäästä, niin ei heitä varmaan kovin pahasti. Jokatapauksessa, Himalajojen ja Patagonioiden seassa oli jääkiipeilykuva, joka herätti mun mielenkiinnon.

3.2.2015

Shantaram

Kotimainen kiipeily ei inspiroi mua kirjoittamaan. Mun täytyy sitä varten mennä kauemmas. Mutta kotimainen kiipeily voi kyllä muutoin merkata mulle hetkellisesti paljon.

Kun mä näin sen, mun päässä säkenöi. Siinä oli ohutta jäätä, sitten kalliota, ja sitten jäätä. Siinä nimenomaisessa järjestyksessä, ja niiden jäiden välissä halkeamat. Se oli mulle hetkellisesti täydellinen linja, täydellinen siinä mielessä, että näin sen haastavan mua niissä asioissa missä halusinkin olla haastettu. Jyrkkä, aito mikstalinja, joka menisi trädinä. Se suorastaan huusi mua tulemaan itsensä luokse, ja mä tulin huutaen sen luokse. Ja mä näin, että mä en tulisi hakemaan inspiraatiota vuonoista pariin viikonloppuun. 

12.1.2015

Vohvelityyppi

Mulla oli tapana tehdä kiipeilyreissuja, koska niillä pääsi kiipeämään. Ja pitämään hauskaa.

Joskus vuosia niiden aikojen jälkeen löysin vääjäämättä myös sen toisen puolen. Kai sitä olisi voinut kutsua eskapismiksi, tai joksikin sellaiseksi - oleellista oli kuitenkin se, etten ollut siellä, missä pääsääntöisesti olin.

Joidenkin syvien syövereiden kautta huomasin jossain vaiheessa myös sen, että en ollut enää tyytyväinen siihenkään. Poissaoloon. Halusin saada jotain aikaiseksi, enkä pelkästään palata kotiin parisataa euroa köyhempänä. Kai se oli hyvä, että mulla oli tavoitteita kiipeilyssä? Muualla niitä ei nimittäin kauheasti ollut.

Jokatapauksessa musta tuntui nyt siltä, että mä olin aika helvetin kaukana niistä päivistä, jolloin riitti että reissuilla oli ihan kivaa.

(c)Samppa