10.12.2014

Femme Fatale

Se ei riitä, että sä pystyt. Sun täytyy haluta sitä. Sun täytyy haluta sitä täällä alhaalla, sun täytyy haluta sitä kun sä lähet kiipeemään, ja sun täytyy haluta sitä kun sä oot tehnyt vikan klipin. Sitten sun täytyy... sun täytyy vittu muuttua eläimeksi. Unohda kaikki muu, yhtään millään ei ole enää väliä, ei sillä, kulkeeko köysi jalan takaa, tuleeko hakku naamalle, kestääkö puikko, millään ei ole enää mitään väliä, paitsi sillä, että hakku menee aina ylemmäs kuin edellinen, ja sillä, että sä et vaan jumalauta päästä irti!



Noin kahdeksan vuotta ja pari kautta aktiivista palauttamista liikaa, ja mulla ei ollut mitään muistikuvia koko reitin toppaamisesta. Oisko multa voinut jotain parempaa urheilupsykologista neuvoa odottaa? Come 'on, mikstakiipeily ei oo mitään rakettitiedettä. You just don't fucking let go. Onneks mä olin köyden alapäässä eikä mun tarvinnut kuunnella mun omia neuvoja.

Enkä mä siitä ollut yllättynyt, että Rovaniemi oli se kaupunki, josta lopulta tuli se elegantimman sukupuolen sendaaja, joka näytti, että tän reitin voi kiivetä myös muuten kuin testoilemalla. Rollossa sentään lienee asukaslukuun suhteutettuna Suomen tihein randohärkä- ja mikstanautaesiintymä. Mutta että se oli mun vaimo, joka parhaillaan kiljui topissa? Kauas oli tultu siitä, kun Miralle sanottiin Korouomassa, että taitaa tyttöä vähän paleltaa, tää on karua hommaa tää jääkiipeily...

Ja mistä luovuuden lähteestä niitä loputtomia teknisiä kikkailuja oikein löytyi? Kneedroppi? Polvijammi hakkuun? Opetetaanko niitä nykyään taideyliopistoissa? Mutta hei, niinhän sitä sanotaan, ja niinhän sen Kirkpatrick vielä kauniimmin muotoili, että on niitä, jotka kiipeävät voimalla, kuten Herkules, ja niitä, jotka kiipeävät elegantisti ja kauniisti kuten balettitanssijat - ja sitten on tosin vielä niitä, jotka kiipeävät siten, että he aidosti uskovat Jumalan olevan heidän puolellaan (ja mikä minä olisin sitä kieltämään, vahvimmin mä oon omaa ateismiani epäillyt kerran erästä pitchiä kakkostellessani). Mutta hei, se meni roundabout niin nätisti kuin M9 voi mennä. Pienet karjahtelut ja korahdukset ei vie keneltäkään naiseutta pois, eikä edes vesimelonin kokoiset mustelmat reisissä.

Mun urheilupsykologian opinnot rajoittuu yhden Niken julisteen lukemiseen (ja siitäkin ainoastaan sen, mikä oli isolla), mutta siinä sanottiin, että onnistujat ei ole onnistujia siksi, että onnistuivat kerran, vaan siksi, että epäonnistuivat 10 000 kertaa. Naisten paremmasta kipukynnyksestä voi olla montaa mieltä, mutta kyllä mä kieltämättä ajattelin, että tää oli tässä, get on with it ja lähetään himaan, kun toka ja kolmas yrkkä oli käytetty - ja nehän ne nyt yleensä on ne yrkät, kun jotain tapahtuu, jos on tapahtuakseen (ainakin mulla, tosin otin kerran neljä yrkkää Jätti-Paavon istumalähtöön). Pienet itkuntiraukset olikin kyllä paikallaan, koska tuskinpa olis muikkeli osannut aavistaa raahaavansa itsensä 20 sentin päähän toppauksesta vielä neljä kertaa tulevien tuntien aikana. Femme fatale nousi kuitenkin tuhkasta, tarjosi jääpalaa reisille ja sanoi, että v*ttu mä en tuu tänne enää takas. Hei beibe, mä en enää huuda sulle kun unohdat mun eväsleivät autoon. Ja lupaan, etten enää kanna viittä otsalamppua autoon mutta en yhtään kalliolle. Vie mulle vaan yläri seuraavalle pitchille!

Vähän kylmähoitoa väliin

Kyllä se ihan aiheellista varmasti olikin

 
Ja huolto hoitaa kuokat väliajalla

Yes she can

Joulun hittituote selfie-keppi oli löytänyt jo Sotkamoonkin

Otin sillä tietenkin itsestäni kuvia. Kiipesin Suentassun vasemmalle puolelle uuden reitin, Mikstanauta (~M7). Söpösti hänkkiä hyvillä otteilla ja jäätoppaus, tarviiko sitä mikstareitissä nyt sen ihmeempiä juttuja olla.

No vähän pitää tietty suopursujakin saada kauhoa

Kiipesin hänkin oikealle puolelle areteen myös vähän iisimmän reitin gearilla, Kekkulimeininki ja greidiä vaikka lämppärimeiningeiks (alla)

Kaikenkaikkiaan musta tuntui uusia reittejä ideoidessa, että joka kohassa vois olla hyvää kiipeilyä. Jäästartteja tai -toppeja nyt vaan ei valitettavasti kauheesti enempää ole kuin edellämainitut.

(c)Riku Lavia
Rollomixed - it's complicated.

7 kommenttia:

Janus kirjoitti...

Huikeeta!!! Hyvä Mira!

Anu kirjoitti...

VAU!! Huippua Mira!!!

Anonyymi kirjoitti...

Asiaa!!

6a

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut Miralle!

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut ja hatunnosto Miralle hienosta suorituksesta!

Terveisin Antti M


Anonyymi kirjoitti...

Aivan huikeeta Mira!
Eimuutakö Kyberpunkin kimppuun niin menee toistonousukin samaan perheeseen. Voin tulla kannustaan!

T. Aslakki

Emma kirjoitti...

Hyvä Mira! Helmee! :)