6.9.2014

Baugen: pieni retrospektiivi

Kaikille kiipeilijöille kertyy vuosien saatossa paikkoja, joilla on enemmän merkitystä kuin muilla paikoilla. Kallioita, vuoria, tai saaria, joille ajatukset ajautuvat säännöllisesti, ja jotka ruokkivat inspiraatiota ja motivaatiota vuodesta toiseen. Lokaatioita, joille voisi palata aina uudestaan - ja mielellään mahdollisimman nopeasti.

Mulle on kaksi paikkaa ylitse muiden: talvinen Korouoma ja kesäinen Baugen. Korouomaan mulla on tottakai läheisyytensä puolesta intiimimpi suhde, mutta en ole pitänyt Baugeniakaan vuosikausiin kaukokohteena. Se on sydämessä aina lähellä.

Mä en ole käynyt Indian Creekissä, mä en ole käynyt Yosemitessä, mä en ole ikinä käynyt edes Euroopan ulkopuolella. Se voi tietenkin olla syy siihen, miksi mä niitä graniittihalkeamia rakastan. Se ei kuitenkaan haittaa mua. Aina on isompaa ja parempaa. Se on ihan sama, että puhutaanko autoista, naisista vai vuorista.

Mulle riittää se, että mä oon löytänyt rakkauteni näinkin läheltä.


Oon kuitenkin aina nähnyt Baugenissa muutakin hyvää kuin pelkän kiipeilyn.

Siinä ilmapiirissä on jotain taikaa. Majan eristyneisyys, siellä tavatut ihmiset ja sen paikan historia - siinä kolme syytä lisää, miksi sinne voi aina palata. Mä en voi olla vaikuttumatta siitä ajatuksesta, että kuinka ne mun mielikuvitusta kutittelevat linjat ovat ruokkineet inspiraatioita jo kolmekymmentä vuotta sitten. Ja kuinka sen pöydän ympärillä on syöty hyvin, naurettu ja fiilistelty päivän tapahtumia jo tuhansia kertoja - ja miksei myöskin itketty. Niin monia reittejä, niin monia onnistumisia, niin monia seikkailuja ja niin monia tarinoita.

Viimeisimmän reissun jälkeen aloin kotona selaamaan vanhoja valokuvia. Hämmästyin siitä, kuinka vanhoja moni niistä jo oli. Ehkä mäkin siis olin vanha. Ainakin olin saanut käydä siellä jossain määrin aktiivisesti. En tarpeeksi, en tietenkään eikä ikinä, mutta jonkun verran. Ainakin sen verran, että en päivääkään vaihtaisi pois - en edes sadepäiviä, enkä niitä lukemattomia epäonnistumisia. Mutta sinne ei ole ikinä tarvinnutkaan lähteä greidejä hunttaamaan. Sinne mennään jonkun ihan muun takia, ja sen näkee niistä naamoista joita siellä tapaa.

Kiipeily siellä ei ole ikinä ollut helposti lähestyttävää, mutta se on aina ollut kaunista. Jos mun pitäisi valita, niin katselisin mielummin sitä feissiä sateessa kuin doggaisin Niemiselissä.

Sunkin pitäisi olla siellä.

Riku Zappfen päällä. Mun ekoja reissuja, noin 2007. Kosteahkon kelin kanssa on aina saanut vähän pelata.

Ja aika usein on ollut myös aika helvetin kylmää. Juhannus, 2009.

Välillä on tullut vähän osumaa. Riku ja harjanvarsi-kyynärsauva, mulla oma ja Rikun rinkka. 2008.


 Helvetin hauskaa siellä on silti aina ollut. 2008.

 Mutta mukaan on mahtunut myös todella surullisia reissuja. 2009.

Takaisin sinne on silti aina menty. Mira Grax:n (7-, 250m) P3:llä, elokuu 2014.

Grax, P5

(c)Riku Lavia
Grax

(c)Riku Lavia
Mira ratkaisee ongelman kuin ongelman huukilla ja krimpillä

(c)Riku Lavia
Oli sen verran hyvä hiitti päällä että ajoin topista ohi

Mira saa selville, että Flygende Hollendaren ei itseasiassa olekaan pohjois-Kalotin paras sandbagi, vaan se onkin ehkä Perler för Svin (5+)

(c)Riku Lavia
Yksi Baugenin "parhaista" puolista on aina ollut seikkailullisuus, joka koskee myös topossa olevia numeroita. Parhaiten jonkun reitin potentiaalisesta vaikeudesta pääsee kärryille, kun kaivaa alkuperäisen lyijykynätopon majalta esiin, ja suhteuttaa siinä olevat (tekno-)greidit, ensinousijat ja vuosiluvun toisiinsa ...

Mutta tajutonta kiipeilyä silti, ja sitä vartenhan tänne on tultu

Vaikka oldschool 5+ jäikin vapauttamatta, viereinen Bananarisset (7-) kuitenkin meni. Nothing special with that. Majan ympäristössä on paljon hyvää kiipeilyä muuallakin kuin itse Baugenilla (taustalla).

(c)Riku Lavia
Tikkurilan värikartta aamuauringossa

(c)Riku Lavia
Ikaros, Masta (6+, 150m). Baugenin ja Blåmannenin välissä oleva pieni tolppa sisältää ihan yhtä hyviä pitchejä kuin isosiskonsakin.

Ikaros

(c)Riku Lavia
 Ikaros

(c)Riku Lavia
Baugenin latva Mastalta nähtynä 

Kuinkakohan monta kuvaa mulla on tästä maisemasta? On ilta-auringossa, on pilvessä, on yöllä, on päivällä, on sateessa, on sumussa ...

(c)Riku Lavia
Jostain syystä latvassa on kuitenkin aina hyvä keli

 Alekos (7-, 250m). Riku diggailee kruksin päällä

Rikun juomapullo muuten painaa vaan 43 grammaa, beat that

Ballongstappen/Krumsnobben ("6+", 250m). Yhdistelmä Ballongsnobbenin ja Krumtappenin vaikeista paloista. Ballongsnobben meni suorastaan hyvin, mutta Krumtappen tylytti koko porukkaa riippumatta siitä, tuliko köysi ylhäältä vai alhaalta. Tämä yhdistelmä kattaa silti 6kp:tä makeimpia maastoja mitä tältä feissiltä löytyy. Very, very, highly recommended.

Riku ja Krumtappenin iso rööri, P4 

 Boel lukee tiekarttaa, Riku miettii Sloupin equalette-keskustelua

(c)Riku Lavia
 Boel ja Krumtappen P5

(c)Riku Lavia
 Antakaa mulle feissiotteita

(c)Riku Lavia
Boel varmistaa, meikä dynoaa Rikun jalkaan

(c)Riku Lavia
Maja ja revontulet

(c)Riku Lavia
 Grotfjord


(c)Riku Lavia
Grotfjord white trash

(c)Riku Lavia
Vähän vielä Ersfjordia loppuun

(c)Riku Lavia


Thanks for watching!

4 kommenttia:

AnttiT kirjoitti...

No kyllähän tuonne joskus pitäis päästä!

Mulli kirjoitti...

Seis. Ei kai jatkoista vetämistä parempaa hommaa olekkaan.

tapsa kirjoitti...

nytkun oot mulli valmistunu niemisel akatemiasta niin voisit ehkä harkita koulutusalan vaihtamista ja lähteä joku ilta luppioon doggaamaan c3:lla.

Anonyymi kirjoitti...

Dänks foor di memmmories. En ennen tajunnutkaan että tuo vaaleanpunainen Salewan kypärä on oikeasti noin hirveän näköinen kuvissä. Onneksi R osti sen pois :)
- Marko