11.8.2014

Bikinit, markkinat ja periferia

Mulla on tapana nautiskella tuorein Alpinist-lehti yleensä ensin pikakelauksella - vähän niinkuin sanomalehtiäkin pääasiallisesti luetaan: otsikoita ja kuvia katsellen. Ylisiloiteltujen sivujen ja pohjoisseinien seassa oli kuitenkin varma selauksen pysäyttäjä, ja se oli Climb-X:n mainos, jossa ilmeisesti mainostetaan kiipeilytossuja. Jos nyt niihin tossuihin tuli ikinä vilkaistua, koska kuvaa hallitsi parikymppinen blondi bikineissä.

Mulla ei ole mitään kunnon kiipeilypornoa vastaan, mutta kyseisen mainoksen pimatsu on ollut siihen liittyen vähän oudon verkkohuomion kohteena. Rock&Ice teki Sierra Blair-Coylesta sinänsä ihan asiallisen haastattelun, mutta kiipeilymaailman 7-päivää eli 8a yritti sitten harrastaa omanlaistaan journalismia tekemällä jatko-"artikkelin" vertailemalla Sierran Facebook-tykkäyksiä Sharman, DiGiulianin ja vastaavien tykkäyksiin. 


Jensin lainauksista ja tilastollisesta Facebook-analyysistä pystyi kyllä jo päättelemään sen, mitä Jens ajoi takaa, ja kommentointi luonnollisesti oli sitä normaalia paskaa millä me päivisin ruutua tuijottavat täytämme kahvituntejamme. Sierran suurin rikos tuntuukin olevan se, että hän ei kiipeä kovin kovaa, mutta silti esittelee itsensä ainakin puoliammattilaisena - ja miten se voi olla mahdollista, jos on parhaimmillaan kiivennyt 7C:tä ja kisoissakaan ei meinata päästä edes semeistä läpi?

En näe tässä oikeastaan mitään eroa Suomessakin ajoittain pinnalle nousevaan kommentointiin siitä, että miksi jotkut saavat sponsoreita "laskettelumäkiä" kiipeilemällä, kun Suomesta kerran löytyy "oikeitakin" kiipeilijöitä. Eli onko se väärin niitä kiipeilijöitä kohtaan, jotka kiipeävät kovempaa, kun telkkarissa joku kiipeää lumirinteitä tarrat hihassa ja on saattanut saada siitä jopa jonkinasteista tuottoakin?


Ensinnäkin haluan irroittaa itseni tästä yhtälöstä: en edusta kumpaakaan päätä. En kiipeä tasolla, jolla olisi mitään todellista uutisarvoa, eikä se, että saa vähän alennusta jostain tee musta myöskään edes neljäsosaammattilaista kirjoittajana tai urheilijana. Mulle kiipeily on harrastus, ja kirjoittaminen on myöskin harrastus - ja sellaisina mä ne kaikkein nautinnollisimmiksi koenkin. Julkisesti runoilun koen harjoitteluna siinä missä kiipeilykin on aina harjoittelua - ilman lopullista päämäärää. Matka on se, millä on merkitystä, ja keskinkertainenkin onnistuminen kummassa tahansa antaa voimia istua taas muutama päivä sisällä.

Toiseksi, mulla on mielipide Sierran ja lumirinteiden kiipeilijöiden puolesta. Get fucking real, markkinointikoneistot ja yritykset eivät "palkitse" ketään kovaa kiipeämisestä. Se on kauppaa siinä missä maitokaupassa käynti - sä annat jotain, sä saat jotain. Jos Sierran bikinikuvat Alpinistissa myy tossuja paremmin kuin MM-voittajan muikunruotoselkä, niin yhtälö on valmis. Jos lumirinteiden kiipeilyn näyttäminen telkkarissa mahdollisesti myy mainosaikaa siinä määrin, että niistä on järkevää tuottaa ohjelma, niin kauppa on olemassa.

Jos joku jaksaa työntää jollekin Instagram-tililleen omaa kaunista ja hymyilevää naamaansa harvase päivä, ja joka kerta siitä ohjautuu liikennettä jonkun valmistajan sivuille, niin dollari todellakin saattaa liikahtaa, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin - ja siinä ei kysytä sitä, että kiipesikö se justiinsa 7C:n vai 8C:n - tärkeintä, on se, minkälainen mielikuva tuotteesta välittyy katsojalle.  Epic stoke voi olla monen mielestä mieleenpainuvampi juttu kuin epic send, jos sitä sendiä ei osata välittää.

Ja se, että kiipeää kovaa, ei tarkoita sitä, että pystyy välittämään sen potentiaaliselle yleisölle. Kovaa kiipeämällä voi kyllä kompensoida sitä deliverancea ja toisinpäin, mutta ainoastaan ne, jotka pystyy molempiin, on ammattilaisia. Ne, jotka pystyy välittämään jotain, mutta eivät kiipeä kovaa, saavat ehkä alennusta. Ne jotka "ainoastaan" kiipee kovaa - no ne kiipee kovaa, ja kukaan ei tule puskaan pyytämättä kuvaamaan ja ilmaista roinaa tarjoamaan.

Siihenkin vaan pitäisi mun mielestä olla todella tyytyväinen, koska 99% ei pysty kumpaankaan, ja lisäksi kovaa kiipeäminen on helvetisti vaikeampaa kuin keskinkertaisen tarinan kertominen.

Ajoittain seuraan pienen hämmennyksen vallassa sitä, kuinka isoja ja sitovia produktioita kiipeilyssäkin nykyään tehdään - ja kuinka ne eivät aina mene ihan käsikirjoituksen mukaan, etenkin kun rahaa ja ihmisten työpanoksia aletaan sitomaan produktiohin (Lama et al., Caprez/DiGiulian, etc). Mutta pienessä Suomessakin on kiipeilyn kasvamisen myötä tulevaisuudessa entistä enemmän potentiaalisia todellisia ammattilaisia, ja kaikki positiivinen mediatila mitä keskinkertainenkin kiipeily saa, kasvattaa kaikkien osallistujien mahdollisuuksia markkinointikoneistojen kakusta haukkaamiseen - ja toivottavasti sitä myötä myös kaikkein alalajien huippujen tason nousuun.

En väitä olevani talouselämän asiantuntija, mutta mielestäni kyseessä ei ole kulho, josta loppuu raha ja varusteet sitä mukaa kun siitä on joillekin annettu, vaan kulhon tilavuus kasvaa aina kun siitä annetaan lisää.

Kokonaan oma asiansa on sitten minkälaisena ihmiset haluavat kiipeilyn tulevaisuudessa Suomessa nähdä. Pitäisikö sen pysyä käymättömien korpimaiden hiljaisena raapusteluna, josta edes naapuri ei tiedä mitään, vai onko se suomalaiselle kiipeilylle eduksi, jos harrastajamäärät kasvavat mediatilan myötä entisestään, ja kiipeily alkaa pikkuhiljaa saavuttamaan todellista kansansuosiota? Helsingissähän kuulemma saattaa nähdä jo muitakin ihmisiä kallioilla kuin omia kavereita. Siellä massojen seassa on myös ne nuoret, jotka vievät suomalaista kiipeilyä tulevaisuudessa eteenpäin ja toivottavasti onnistuvat sitä myöskin vähintään osa-ammatillisesti tekemään. 

Täällä ei kumma kyllä tarvii vieläkään jonotella reiteille: isoin ruuhka on viime viikonloppuina ollut Korouoman laavulla, johon on asettunut iso hirvas taloksi. Kerran sitä jo karkuun juosseena täytyy kyllä myöntää, että meillä on etuoikeus täällä periferiassa nauttia kiipeilystä hyvin pitkälti sellaisena, minkälaisena mä siitä eniten nautin: vapaana, hyvien kavereiden kanssa, ilman massoja - ja etenkin ilman verkkoyhteyttä.



Samppa ilman verkkoyhteyksiä, Korouoma


Jansku Sampan Beast Mode:lla, 7a


Jose meikän Shadow of the Beast:lla, 6c+



Hänkkiä sporttia Rollossa, voiko olla totta




 Jose nauttii Lapin kesästä


Samppa Härskin Hornan Kekäleillä, 7a+, Luppio

7 kommenttia:

Mulli kirjoitti...

Toimitus huom, missä faktan tarkistus? Reittien nimet ihan mitä sattuu

tapsa kirjoitti...

Toimitus pahoittelee - olin keskittyny bikinikuvien tarkastamiseen.kyseessä siis hornan kekäleet! Korjaus menee huomisen puolelle kun ei oo muuta aparaattia ku puhelin käytössä tänään.

JukkaSakari kirjoitti...

Ihan unelma slack line! Oliko alku ja loppu turvalliset? Eli pitkääkö kaivella slack line varastosta ja alkaa harjoittelemaan ensi kesää varten.

tapsa kirjoitti...

on ainakin ylärillä.

Anonyymi kirjoitti...

Oon samaa mieltä, mutta musta on turha väheksyä "laskettelumäkien" könyämistä. Se on täysin oma lajinsa niin kuin esim. draikkakin. Tietty Suomessa on ollu tapana viimevuosina saada sponsseja kiipeämällä kaupallisissa retkikunnissa SevenSummittia ja Everestiä. Mun mielestä ensimmäinen askel on saada homma pois tuolta uralta. Puhun nyt vähän omastakin puolesta, kun muutama sponsori löytyy. Voi olla että munkin kiipeilyt on laskettelumäkiä ja keskinkertaista monenkin mielestä, mutta suomalainen vuori/alppikiipeily on niin marginaalitoimintaa jä vähäistä, että esimerkillä toivottavasti saa useampia rohkaistua lajin pariin ja tekemään juttuja omatoimisesti.

Seuraava askel onkin nostaa tasoa oikeasti uudelle levelille. Siihen pyrin, kun pohja on rakennettu. On mahdollista tehdä ihan maailmanluokan nousuja. Mutta anyways väitän, että suomessakin on mahdollista elää kiipeilyn (osa)ammattilaisena, jos vaan kehtaa tehdä duunia sen eteen. Sitten on ne, jotka aina valittaa kateellisina, että miten "laskettelumäkiä" kiipeemällä saa sponsseja. Tyypillistä suomalaisuutta! Jokaisella on omat intressinsä ja muiden arvosteluista on turha välittää. Tämä on kuitenkin Suomi, ei Ranska!

No puhun vain vuorikiipeilyn kannalta. Komeita fotoja ja jämyä menoa muuten pohjolassa.

Juho Knuuttila

tapsa kirjoitti...

Terve Juho

Karrikoin tuota suomi-esimerkkiä ehkä vähän liikaa, jos siitä sai käsityksen että mä väheksyisin lumirinteiden könyämistä. Se ei ollut todellakaan mun pointti. Yritin puhua "kriitikoiden suulla". Lisäsin lainausmerkit myös laskettelumäkiin, ehkä se nyt on selkeämpi.

Itsehän en nykyään enenevissä määrin muuta teekään kuin tamppaa laskettelumäkiä (ja kaikenlisäksi vielä laskettelen ne alaskin!).

Sulla tuntuu olevan arvot ja asenne kohillaan, jatka samaa rataa! Reissujas on ilo seurata.

Cheers

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hyvä teksti jälleen kerran Tapsukka ja olen täysin samaa mieltä. T. Aslakki