23.7.2014

Bermudan kolmio


Viimekesäinen vierailu Narvikin Stibergetillä jäi sikäli vajaaksi, että kallion selkein kuningaslinja La Linja (7+, 50m) oli kostea. Bermudan kolmion eli Narvik-Lofootit-Kvaloya -akselin rundi sai siis luvan alkaa sieltä.

Stibergetin kaltsilla ei loppuen lopuksi ole edes kovin montaa vapaalinjaa, mutta ne selkeimmät on yksinkertaisesti helvetin hyviä. La Linja on puoliksi tasan splitteri, ja puoliksi hanskakokoinen halkeama - eli onneksi just ne koot joita osaan edes jotenkuten kiivetä. Saatuani linjan pakettiin Mira ilmoitti vielä kainosti, että josko käytäisiin täällä vielä ennen Lofooteille jatkamista. Kävimme heittämässä seuraavana päivänä aamurundin ja Mira hommasi skumppaoikeudet täysin erinäköisellä liidillä, kuin mitä yläröinti antoi odottaa. Korkkasimme kuitenkin pelkät Jaffat ja jatkoimme kohti Loffareita.



Viimekesäinen sateessa pakitus Jomfrupilarenin viereisen Pan:n (7-, 4kp) keskeltä jäi kaihertamaan mieltä siinä määrin, että suuntasimme sinne ensitilassa Lofooteille päästyämme. Vaikka Pan ei olekaan Rockfaxin Top50-listassa, voin kyllä hyvällä omallatunnolla sanoa että siitä listasta löytyy paljon huonompiakin linjoja. Mun pakituskiilat olivat valitettavasti kerenneet jo parempiin suihin, mutta se ei paljon fiilistä haitannut topatessani kruksipitchin päälle uudestaan 12 kuukauden jälkeen.


Pan, P2


Pan, P2


Pan, P2


Jeejee, kohti pullakahvilaa!

Miran släbikyvyt tuntien mua ei yllättänyt naisen ajatus Korstoget:n (7, 11kp) kiipeämisestä Prestenillä. Ihan taattua Top50 -kamaa se myös olikin, vaikka kruksisläbin flashi maksoikin Miralle hajonneen Miuran. Hyvä reitti myös kokonaisuudessaan, P3 on loistava splitteri ja yläosan "exit-ränni" on hyvää kiipeilyä toisin kuin esimerkiksi Vestpilarenin vastaava.


Korstoget, P7


Jyväskylän pojat meidän päällä, P8


P9-11


Prestenin toppaus ilta-auringossa ei ikinä huonone

(c)Riku Lavia
Kävin Miran kanssa kiipeämässä myös todellisen roadsiden, Ninjarissetin (7). Top50, tottakai

Parin helteisen grägäilysession jälkeen alkoi tuulinen harjanne kuulostamaan hyvältä, ja lähdimme kiipeämään isolla porukalla Vågakallenin Nordryggeniä (4+, Top50 muuten tämäkin). Vågakallen on himpun verran vajaa tonninen mäki, joten hyvä pitkä päivä oli taas tiedossa.


Lähestymisellä Mulli ja Markus saivat Rikulta tipsejä tasaisen rusketuksen hankintaan


(c)Riku Lavia
Mulli ottaa etäisyyttä Niemiseliin


Klassikkochimney vuodelta 1939, mahdollisesti muuten maailman paras 4+ 


Henna fiilistelee reitin lopussa olevaa pientä loikkaa

(c)Riku Lavia
Make näyttää mallia

(c)Riku Lavia
Topissa bisse maistuu


Myös Riku siirtyi topissa palautusjuomien pariin


Mira topissa, taustalla Mulli soittaa päämajaan


Vågiksen nätti pyramidivarjo Atlantissa


(c)Riku Lavia
Paluu kohti Djupfjordia



Nordryggen ja Småkallanryggen


Nordryggenin jälkeen lähdimme Tommin ja Miran kanssa toiselle Prestenin Top50-reitille, Himmelen Kan Venta :lle (6+, 9kp). Himmelen on kohtuullisen jatkuva linja, joka seikkailee aluksi Vestpilarenin oikealla puolella ja hyppää ylempänä sen vasemmalle puolelle. 


Tommi ja Mira, P3


 Mira esittelee palaa, P4


 Tommi, P9



Tuntematon kiipeilijä Vestpilarenilla


Jossain vaiheessa kävin Laten kanssa yrkkäämässä Kallen huussin yläpuolista Ormen Langea, ei menny

Jukka oli työstänyt sekä putsannut Myggapilarenille uutta linjaa, ja pyysi meidät reitille mukaan. Reitti seurailee Myggan perusreitin oikealta puolelta löytyvää isoa dihedraalia ja siitä ylöspäin jatkuvaa halkeamasysteemiä. Kiipesimme reitin Jukan vision mukaisesti viimeistä pitchiä vaille, joka kuitenkin oli valitettavasti sen verran irtonaisen oloinen että tipautimme Jukan yläkautta irroittelemaan fleikkejä. Valmiina reittinä tulee varmasti olemaan hyvä lisä Myggan tarjontaan.


 Tapsa, P4 tai 5


Jukka




Jukka, P6

Lofoottien släbipitchit eivät kuitenkaan tarjonneet helpotusta mun kaipuuseen Baugenille, joten Myggan seikkailujen jälkeen käänsimme keulan kohti pohjoista. Harvinainen loputon korkeapaine tarkoitti kuumaa haikkia majalle, mutta toisaalta kohtuullisen viileitä kelejä iltakiipeilyyn.


Baugenin graniitti. En tiedä parempaa


Mira ja Flygende Hollenderan, P1


Tapsa ja Flygende Hollenderan, P3

Flygende Hollenderan (6, 6kp) on yksi Baugenin klassikoista, tai ehkä jopa ultraklassikko (onko siellä jotain muuta kuin klassikoita?). Ehkä myös yksi jatkuvimmista reiteistä koko törmällä: ekaa "helppoa" pitchiä lukuunottamatta jokainen pitchi on kiipeilyä ständiltä ständille, ja jokaisen greidi on tasan 6. Siitä puhutaan myös pohjoiskalotin klassisimpana sandbagina, mutta jos siihen asennoituu jo valmiiksi sandbagina niin ei se sitten niin pahalta tunnu. Every move is a crux move!


Mira kaapelit pinnassa, P4


Tommi, P6


Ullan "thousand yard stare"


Tommi (ja Tapsa) iltakeikalla Silhuettenilla (6+, 5kp), (c)Mira


Silhuettenin topissa, laakso sinkissä


Alempana oli vähän utuisempi keli


Seuraavana päivänä Tomppa rännittämässä Dark Side of the Moon:a (6+)


Mira, Dark Side of the Moon


Ungh!!


PS. Jos uudessa templatessa on jotain bugia, niin saa sanoa!

1 kommenttia:

JukkaSakari kirjoitti...

Linkki ensinousun topoon: https://dl.dropboxusercontent.com/u/38720808/midnightfeast.pdf Pari norjalaista oli käynyt 12 päivää mun, Janin ja Elinan jälkeen kiipeämässä osittain saman reitin. Viimeksi kun oltiin yhteydessä he ehdottivat että yhdistetäisimme molempien reittien parhaat palat: heiltä 2. ja 7. kp. Pitäisi varmaan joskus kokeilla tuota 2. kp:ta (menee vasemmalla olevaa selvää leikkausta pitkin). Sen lopussa oleva poikkikulku vaan tuppaa valuttelemaan. Talkoilua piisaisi myös harjailun saralla...