12.11.2013

Ramp Feber


Kun toissaviikonloppuna ajoimme Skibotnin ohi kotiin, oli valoa vielä sen verran että näimme vähän ympärillemmekin. Jään määrä yllätti positiivisesti, ja spottasimme samantien useita potentiaalisia linjoja tuleville reissuille. Suurinpiirtein Kilpisjärven ja Skibotnin puolivälissä oleva Stuorraoavi, jolla mm. "Lokonen" sijaitsee (linkki), oli huomattavasti monipuolisemmassa kunnossa kuin normaalitalvena. Transit kerkesikin jäähtyä Rollossa vain 10 päivää kunnes veri alkoi taas vetää ärjänteelle.


Edellisen reissun jäljiltä olin vähän skeptinen sen suhteen, että kuinka paksulti sitä jäätä nyt kuitenkaan on vaikka tielle asti näkyykin. Ylempänä sisämaassa oli kuitenkin ollut selkeästi kylmempää kuin rannikolla, ja otimme perjantain kohteeksi hyvännäköisen noin 200-metrisen jäälinjan, jolla jäätä näytti riittävän alhaalta ylös asti.

P1

(c)Samppa
P2

(c)Samppa

P2


(c)Samppa
P3

(c)Samppa
Kumma kuinka alkukaudesta tällaiset nappaspaitakelitkin tuntuu kylmiltä? Napapiirilläkin on niin leutoa ettei keho sopeudu kylmään yhtään.

Samuli löysi tapojensa mukaisesti mukavan varmistusluolan

 Happeakin oli vielä riittävästi

(c)Samppa
(c)Samppa
Kukkuu!

P4

P5

Reittiä lähestyessämme ja reitillä ollessamme kiinnitimme huomiota meidän vasemmalla puolellamme olleeseen linjaan, joka alkoi hyvännäköisenä jäärantuna ja jatkui loogisesti ylös kallioramppia pitkin. "Ramppi" alkoi pyörimään kummankin mielessä ja olinkin melko varma että löytäisimme itsemme samoilta mestoilta taas seuraavana aamuna.


Jos seuraa Sampan leuan kohdalta oikealle nousevaa kuluaaria, näkee kaksi erillistä linjaa jotka erkanevat kuluaarin yläpäässä. Vasemmanpuoleinen heikommin näkyvä linja on ko. "ramppilinja", ja  itse ramppikin näkyy jotenkuten yläkerrassa. Ekan päivän jääputous on noista kahdesta se selkeämpi. "Lokonen" muodostumassa suoraan Samulin pään yläpuolella kallioleikkauksessa.


Heräsin seuraavana aamuna kurkku kipeänä ja tukkoisena. Harkitsimme hetken lepäämistä, mutta tulin siihen tulokseen että mun olo ei tule odottamalla paranemaan, vaan korkeintaan huonontumaan. Ramppi näytti hyvältä linjalta ja meillä oli hyvät olosuhteet - parempi hyödyntää niitä. Tetsasimme parin tunnin lähestymisen vähän pienemmällä sykkeellä, ja edellisenä päivänä tampattu polku teki myös kulkemisesta kevyempää. Tuuli oli navakoitunut reilusti, mutta mun olotilasta huolimatta kaikki tuntui kuitenkin oikein hyvältä. 

(c)Samppa
P1

(c)Samppa

Eka pitchi oli hauska jää- ja turffikorneri, jonka jää oheni tasaisesti ensimmäistä hyllyä kohti. Eiliselläkin reitillä olivat lyhyet ja babyruuvit hintansa väärtejä, nyt meillä oli mukana myös yksinkertainen kallioräkki ja lyöntikamaa. 

P2

Tuuli irroitti ajoittain paljon lunta, mutta se ei ollut missään vaiheessa varsinaiseksi ongelmaksi vaan lähinnä loi tunnelmaa. 

(c)Samppa
 P2

(c)Samppa
P3

P3

P4

Neljänneltä pitchiltä alkoi itse ramppi. Pieni perspektiivihärö pääsi vähän hämäämään, ja alhaalta otetut valokuvat eivät hirveästi auta asiaa. Ramppi paljastui odotettua jyrkemmäksi, ja kalliosläbin päällä oleva lumi teki kiipeilystä hidasta. Gearia saatiin kuitenkin sisään siinä määrin, että homma eteni.

(c)Samppa
Ramppi näytti vähän erilaiselta yläpuolelta kuvattuna


Viides pitchi oli vähän turhankin monipuolinen otos erilaisista kuorellisista jääkerroksista. Pitkät pätkät sai kiivetä kusi sukassa noin 5-10 senttisen jääkuoren päällä, jonka alla oli 20 senttiä sokeria. Hajoittaakaan ei oikein uskaltanut, koska siitä ei oikein ikinä tiedä että kuinka iso levy irtoaa. Astelin kiltisti frontpointeilla hakkujen tekemiin reikiin ja koitin olla kevyt.


Kuudes pitchi jatkui samanlaisena, kuitenkin kulman alkaessa loiventua puolenvälin jälkeen. Olimme tehneet diilin etten jatka ylöspäin, mikäli edessä on pelkkää lumikenttää, vaan kiipeän takaisin alas. Edellisen päivän lähestyminen paljasti lumien olevan edelleen herkässä, jonka lisäksi kova puhuri oli saanut koko päivän siirrellä lunta uusiksi. Tuuli oli kuitenkin kasaantumisen sijaan puhaltanut yläkerran kentän melkein tyhjäksi, ja spottasin kohtuullisen näköisen risun juuri köysien ulottuvuuden rajoissa. Tasapainotin risut ja hakut ja otin Sampan ylös.


Meillä oli edellisen päivän rappelireitti valmiina jossain noin 100 metriä oikealla, mutta myräkän ja huonon näkyvyyden vuoksi päätimme kuitenkin laskeutua kiipeämämme linjan. Mun olo jatkui iltaa kohti huononemistaan, ja Statoililla juotujen kolmen kaakaon jälkeen alkoi lämpö nousta kunnolla. Mun kuumeilun ja rampin selkeyden vuoksi reitille muodostui hyvin äkkiä nimeksi "Ramp Feber", WI4/M5.

(c)Samppa

Stuorraoavi N face, Lokosesta parisataa metriä Skibotniin. Vasemmalla Ramp Feber WI4/M5 ca. 6kp, oikealla kiipeämämme jäälinja noin WI4:sta. En ole nähnyt ko linjoja aiemmin. Jos jäätä muodostuu lisää, ramppi voi hyvinkin jäätyä. Huom! Kiipesimme reittien ekat pitchit "ristiin", eli vasen eka pitchi oikealle putoukselle ja toisinpäin. Kyse oli ihan käytännöllisyydestä: vasemman pääsi selkeästi ilman kallioräkkiä.

Selkeesti siellä oli jotain muutakin kuin jäätä.

4 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

sweet cheesus! mitä settii

Juuso Raekallio kirjoitti...

Ohan hienoa mörkketideniä. Mitäs kamaa oot ostanu/saanu krukonogilta? Teriä tsuumailin joku aika sitte iteki.

Nii ja hyviä kisoja! Valitettavasti ei pääse mukaan mittelöihin.

tapsa kirjoitti...

moro juuso,

krukonogista ois tarkoitus raapustaa enempikin jossain vaiheessa kun jouvvan.

kiitos kisatoivotuksista. mulla on vieläkin lämpöä. saa nähä miten käy. jokainen tsäänssi on mahollisuus:)



Juuso Raekallio kirjoitti...

No onpas sinnikäs lenssu. Koitahan parantua!