3.4.2013

Nonskarfossen, Kåfjord & Storhaugen

Uudet mestat on aina kivoja, vaikka vanhoissakin riittäisi tekemistä loppuiäksi. Massiivisen kokoinen matalapaine ajoikin meidät siis idemmäksi kuin normaalisti, ja päätimme lähteä tsekkaamaan Altan jääkiipeilymahdollisuuksia pääsiäisenä.

Maisemathan kyllä madaltuvat selkeästi Lyngenistä itään, mutta sillä nyt ei ole jääkiipeilyn kannalta kovin suurta merkitystä, että ovatko mäet keskimäärin yli vai alle tuhatmetrisiä.


Perjantaille oli ohjelmoitu pikaisen googlailun perusteella Altalainen klassikko, eli Nonskarfossen (200m). Putoukselle näkyi mahtuvan hyvin pari eri linjaa, joten lähdimme sinne koko nelikko. Jostain syystä lähestyminen kesti vähemmän aikaa kuin mitä topoon oli merkattu - en tiedä mistä johtui, kunnosta tai kamoista tuskin on kysymys - ehkä tie vain oli aurattu pidemmälle.


Lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että ihan kävelemällä tätäkään mäkeä ei mennä ylös. WI5 on ehkä vähän samanlainen greidi kuin kaltsilla norjalainen 6+ : expect nothing, prepare for worst... Pilarien välissä navigointi oli jokatapauksessa mahtavaa, ja päällisin puolin aika turvallista. Kolmiulotteista, Liisa Ihmemaassa-kiipeilyä.


Samppa ja Jaana yläkerrassa

 Uujea, jyllende påsketider


Diagonaaliset rappelit ja jumiutuneet kaapelit pitivät huolen siitä, ettei tätäkään mäkeä saatu ihan päivännäöllä pakettiin. 


Tiukan kelikuutioinnin ja lievän powder-feverin tuloksena päädyimme käyttämään lauantain scouttaamiseen, ja ajoimme Altasta Kåfjordiin. Sen reissun antia pääsee joskus toivottavasti myöskin realisoimaan. Kåfjordissa meitä odotti jokatapauksessa takuuvarmasti hyvä reitti ja takuuvarmat pujotteluolosuhteet.  

Retki 4000 "Luxury Lounge"

Kåfjordin perukoilla, Birtavarren parkkiksen vieressä olevassa kapeassa leikkauksessa kulkee n. 130 metrinen jääliru, joka nykyisin paremmin tunnetaan Albert Leichtfriedin jäljiltä "Gullyvers Reis":nä. Olin leikkauksen nähnyt aiemminkin, olimme siellä scouttaamassa joskus arviolta 5-6 vuotta sitten, eikä liru suinkaan jäänyt silloin vaille huomiota. Esko ryntäsi ilmeisen täpinöissään leikkaukseen, mutta ei muistaakseni saanut ikinä varmistajaa paikalle - varmistajalla oli kai selkäongelmia approachilla mikäli oikein muistan - eikä me Birtavarrelle palattu sillä reissulla enää, koska Skibotnissa riitti tekemistä. 

Gullyvers on kuvan keskellä näkyvässä leikkauksessa.

No laatureitithän ei suinkaan huonone ajan kanssa. Sampalta ja Jaanalta tuli suosituksia siihen malliin, että pakkohan siellä oli nyt käydä kiipeämässä kun telttakin oli melkein reitin alla pystyssä. Iso kysymysmerkki oli kuitenkin lumiolosuhteet, skredfaret oli nelosella ja reitti starttasi todella kapeasta kurun alaosasta. Itse reitin piti kuitenkin olla lumiturvallinen, mutta jatkuvasti tihenevä lumisade aiheutti reitin yläpuolisten släbien tihenevää purkautumista niskaamme. 

Mira stoked

Parin minuutin välein tuleva lasti sai pienen pelon perseeseen - entä jos tulee jotain niin isoa, ettei pysy seinässä kiinni? Tai onko tää sittenkään niin lumiturvallinen reitti? Lunta tuli aika sikana, eikä lumitykin suuhun huvittanut mennä liidissä.


 Sitä varten on onneksi vaimot keksitty!


"Joojoo, sinne vaan ..."


Hetken hengähdystauko


Miran pesukonepitchin jälkeen pääsimme katon alle suojaan, josta reitti jatkui jatkuvasti kapenevana dihedraalina - toinen seinä jäätä, toinen kalliota - bellissimo!


En olis ikinä alhaalta katsoen uskonut että tääkin pitchi on 50 metriä, mutta jatkuvasti nää reitit vaan jaksaa yllättää mittakaavan suhteen.


Tämä ei muuten ihan halpa kuva olekaan - mulla oli nimittäin samassa taskussa kameran kanssa vihkisormus, painoarvo sanalla oli. Samasta syystä mulla ei ole timantteja.


Sen minkä Gullyvers hävisi Nonskarfossenille vaikeudessa ja pituudessa, sen se voitti kyllä ehdottomasti esteettisyydessä ja laadussa. Upea reitti, upea paikka.

Voiko vielä huhtikuussa tulla kuumia aaltoja!


Laadukas reitti myös siinä mielessä, että siinä oli oululaiset laskeutumisankkurit valmiina.


Pikainen exitti kurusta - eikä täysin syyttä, sillä välin kun oltiin reitillä niin ränni osoitti valitettavia aktiivisuuden merkkejä.


Gulliverin jälkeen puuterihuuma vei voiton, ja kirkkaana auennut maanantai sai meidät suuntaamaan Storhaugenille. 

 
Samppa ready to rip

 Tievakadun tellutellervo laittaa jalalla koreasti



Class-1 luokan kivaa, kyllä!


Lisää Altan harrastusmahdollisuuksia: OppiAlta.

6 kommenttia:

Lauha kirjoitti...

Kaikenlaisten likaisten, ahtaiden, epämääräisten, yms. rännien suurena fanina tuo Gullyvers näyttää luokseen kutsuvalta. Kerrassaan hiano. Sit ko mie oon iso, niin mieki haluun sinne.

Tämän kertaiset pisteet menee kyllä Miralle!

Ja vielä, jos en vielä koskaan ole kiittänyt näistä teksteistä, kuvista ja fiiliksistä mitä olen täältä lueskellut, niin teen sen nyt. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Ah, huippukuvia ja juttuja taas. Meitsi oli ihan fiiliksissä jo pelkästään pääsiäisestä täällä etelässä. Ruovesi oli kuin lappi, ja jäätäkin tuli kiivettyä sentään 400m muutaman tunnin aikana kun oli sää ja putoukset vielä huippukunnossa. Mutta silti, onhan nuo pohjois-norjan maisemat upeita.

Pauli

tapsa kirjoitti...

Lauha, ehottomasti! räppänät on vuxenklätringin suola ja joskus pippurikin.

Pauli, eihän tuossa vauhisa kerkee ees syyä evväitä.

Mikko Wähäsilta kirjoitti...

Upeaa setti!

Sitten asiaan. Voitko suositella Retki4000:sta? Toki hinnan huomioiden ymmärtää ettei mistää hifiteltasta ole kyse, mutta kestääkö käyttöä ja pitääkö vettä?

tapsa kirjoitti...

Kyllä voisin. Mutta: kyseessä on 89 eur teltta. laatu on luonnollisesti ihan täyttä kuraa, tikkaukset aukeaa, kiilat on naurettavia - ihan perus festariteltta. se painaa niin paljon, etten ikinä kuvittelis raahaavani sitä minnekään millään muulla kuin autolla.

mutta ne hyvät puolet: se on valtava, se on pitänyt vettä ihan tarpeeksi (lofootit, narvik...), siitä katkesi kaari ja naruja tuulessa mutta se saatiin korjattua, poltin bensakeittimellä yhden remmin poikki - pystyi korjaamaan, etc. teltan iso koko on mun mielestä yksi merkittävimpiä mukavuustekijöitä etenkin talvitelttailussa.

rajoitukset huomioon ottaen, ja autotelttailuun rajattuna voin siis suositella.

itseasiassa sen ulkoteltta on todennäköisesti lähdössä parin viikon kuluttua Sarekiin messiteltaksi. mutta niin hullu en ole, että en ottais sen lisäks helsporttia mukaan.

eli loppukaneettina, don't trust your life on it :)

Mikko Wähäsilta kirjoitti...

Kiitti. Jotain tuollaista odotinkin. Koko ja ennen kaikkea korkeus on mullakin se tavoite. Retki4000:nen saattaa hyvinkin lähteä kesällä Lofooteille.