18.12.2012

Thin ice mietteitä


Pilareissa ja verhoissa on toki oma viehätyksensä, mutta jos mun pitää valita niin haastan itseäni paljon mielummin ohuella jäällä. Ohuessa jäässä on massaltaan isoihin roikkuviin juttuihin verrattuna monta hyvää aspektia: ohut jää voi olla teknisesti hyvinkin vaikeaa, mutta siitä puuttuu vapaasti roikkuvien muodostelmien  tuuri-faktori, eli se, että sä et ikinä voi olla täysin varma siitä, kestääkö jokin tötterö sun painosi ja hakkaamisen.

Ohut jää ei tietenkään voi olla ikinä yhtä jyrkkää kuin vapaasti tippuvat vesiputoukset - mutta toisaalta loivempi kulma mahdollistaa sen, että kiipeilyn "shakkipeliin" on käytettävissä enemmän aikaa, kun valtaosa painosta on kuitenkin pohkeilla - ja tällöin voi hyökätä hyvinkin ohuille jutuille kun tietää, että ei sieltä pysty pumppaamaan ulos, ja voi rauhassa kelata seuraavaa siirtoa. Tykkään kyllä jyrkistäkin profiileista, todellakin, mutta nykyään haen niitä mielummin kalliolta kuin pilareista, ihan vain, no, tilastojen ja taikauskon takia.

No, anyhow, thin icen kiipeäminen on joskus vähän niinkuin uuvutustaistelua, tosin siinä mielessä että jää uuvuttaa sinua eikä toisinpäin. Aloittaminen on yleensä helppoa - pohkeita ei vielä hapota. Parinkymmenen minuutin frontpointtaamisen ja peckerin paikkojen etsimisen jälkeen fiilis on yleensä sitten jo vähän erilainen, etenkin jos jää on kunnon thin iceä eli siihen ei saa ruuveja. Mutta ohut jää yhdistettynä kalliovarmistuksiin - en tiedä onko hirveesti mitään siistimpää. Vai onko mulla jotenkin rajoittunut maailmankuva?

Isot Peckerit, Spectret ja Bulldogit toimii jäisessä halkeamassa kuitenkin melko luotettavasti, ja vaikka ovatkin asentamisen ja etenkin irroittamisen suhteen joskus vähän konstikkaita, en ilman niitä uskaltais kyllä lähteä enää minnekään. Oon kuitenkin miettinyt sitä, että olisikohan järkeä sitoa peckereihen oma slingi ja heivata se 3kN vaijeri mettään? Tokihan se koko varmistusväline on alunperin tuotettu ruumiinpainon kannattelua varten, mutta niistä saa joskus niin pommeja, että itse placementti varmasti kestäisi enemmän kuin sen 3kN, mikä menee kuitenkin helposti rikki liidipannuissa. Peckeriinhän voi toki klipata myös suoraan, jolloin se optimaalisessa placementissä rakenteellisesti kestää varmasti paljon enemmän - mutta ne pommit placementit on mun mielestä melkein  aina cornerin pohjalla, jolloin suoraan klippaaminen ei onnistu. Läski slingi kai ratkaisisi asian ja kestäisi jonkun verran moukuttamistakin, mutta jos jollakulla on kokemusta niin ilolla otan vastaan.

Toinen asia, josta en ole itseni kanssa päässyt vielä yhteisymmärrykseen, on lyöntitekniikka ohuella jäällä. Näen asian siten, että on kaksi vaihtoehtoa: ykkösellä sisään, tai hiljaa kuopan kaivaminen. 

Ykkösellä sisään tarkoitan sitä, että lyöt kerran, ja tarpeeksi lujaa, ja elät sitten sen kanssa. Hyvät puolet: nopeaa, ja rikkoo yleensä vähän jäätä jos on terävät hakut. Huonot puolet: täytyy lyödä kohtuullisen lujaa, jotta terä uppoaa tarpeeksi, ja koska jäätä on vähän, se väistämättä menee joskus läpi. Se taas aiheuttaa sen, että terä on kohta tylsä, mikä taas aiheuttaa sen että jäätä hajoaa kohta enemmän. 

Kuopan kaivamisella taas tarkoitan sitä, että jokaisen placementin "rakentaminen" tarkoittaa noin 3-10 lyöntiä. Hiljaisia lyöntejä, jäätä poistuu hyvin vähän kerralla, mutta lopputuloksena on kaunis ja luotettava placementti muttei toivottavasti yhtään lautasta. Hyvät puolet: pleittaaminen on enemmän kontrollissa, sillä jos näet tai kuulet sen olevan aluillaan, voit päättää käyttää siihen mennessä kaivettua kuoppaa, tai arpoa sen suhteen että kaivatko vielä vähän. Kun kallio lopulta tulee siellä sentin syvyydessä vastaan, terä ei mene paskaksi, koska et oikeasti edes lyö, vaan vähän heiluttelet vaan hakkua jäätä kohden ja tunnet kaikkein pienimmätkin poikkeamat synnyttämässäsi kolossa. Huonot puolet: hitaampaa, ja ranne voi väsyä jos ei ole kotona reenattu (keh).

Itse kai käytän vähän kumpaakin, yllättäen taas "tilanteesta riippuen". Jos jäässä on jotain muotoa, ikäänkuin positiivisempaa pintaa, niin pääsääntöisesti yrkkään siihen "kevyellä" ykkösellä, koska positiivisempi ote jokatapauksessa pärjää pienemmällä placementillä. Tasaiseen pintaan taas kaivan mielummin kuoppaa, koska otteen haluaa mahdollisimman syväksi, eli kallioon asti olevaksi. Ja kuopan kaivaminen on ainut tapa pitää terät ehjinä jos haluaa pohjaavan placementin. 

Olosuhteet vaikuttaa myös, tottakai: mitä kylmempi keli, sitä hauraampaa, ja edelleen sitä vähemmän ykkösellä sisään -lyöntejä. Lämpimämpi keli: joustavampaa jäätä, ohuemmat placementit riittää, vähemmän kuoppia. 

Yksinkertaista? Ei. Kivaa? Kyllä!

Jos tällaisen ohi sattuu laskeutumaan niin mulla ainakin tekee tiukkaa olla lähtemättä kiipeemään

(C)Samuli Pekkanen
 Selkeesti pitäis silti alkaa treenaamaan pohkeita

(C)Samuli Pekkanen
 Booyakasha!

Rollon thin ice festarit vaan jatkuu ja jatkuu

 
Advanced approaching

Perinteiseenkin silti vielä luotetaan


Lopuksi vielä maanantain tunnelmaa Korouomasta.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oi että hienoja kuveja!

On jo hirviä ikävä Korole!
Ottakaa se miun ice line
talthen, jos käyttä ruskeella.
Se on kuulema jonku puun
rungolla nousu-uran varrela.

Lauha kirjoitti...

Huippua katsella kuvia Korouomasta jotka pistää vaan lisää vettä meikäläisen kiukaalle. Muutama viikko henkilökohtaiseen "Koro-debyyttiin".

Todellisuudessahan se keikka tulee menemään siten, että pojotetaan viikko kodassa sisällä syöden kuukaudeksi haalittuja safkoja ja lähtiessä räpsästään pari ruutua jostain purosta, jotka voi ladata blogiin överirikkaiden ylistystarinoiden kanssa.

*hymiö*

tapsa kirjoitti...

kui se aslakki silleen on kaapelin unohtanu mettään? häätyy käydä poimimassa.

@lauha: no niihän mekin tehhään!:) toivottavasti koro on kuitenkin ennakko-odotusten mukainen!

Anonyymi kirjoitti...

Et ole vielä hypistellyt sitä uutta dmm:n pikku jäähakaa,terrier?
P

tapsa kirjoitti...

en, piti ihan guuglaa. toimivan näköinen. 15kN, eh?

Anonyymi kirjoitti...

joo, vähän kuin pulttiin klippaisi. heheh.