12.12.2012

Mörketiden suksilla


Varmistajan rannemurtuman ja uudelleenlämmenneen pujotteluharrastuksen myötä päädyimme itsenäisyyspäivän viettoon juurikin niille mestoille, joissa olen monesti hakut kädessä kironnut sitä, miksen ole suksilla. Aiemmin ongelmina ovat siis monesti olleet liika lumi ja liian lyhyt päivä. Asiasta viisastuneena, tällä kertaa mukaan pakattiinkin kiipeilykamojen lisäksi keihäät, ja hakut pysyivätkin sitten loppuen lopuksi laukussa koko reissun.

(c)Riku Lavia

Mörketiden, eli kaamosaika, on pohjoisessa vielä vähän pimeämpää kuin Rollossa. Rollossa on peliaikaa käytännössä kuusi tuntia, Skibotnin korkeudella enää rapiat kolme tai neljä tuntia. Se riittää kuitenkin mainiosti paikan moninaisten mäkien skinautukseen. Ekana päivänä hiihtelimme Middagsfjelletin, joka kuitenkin paljastui sitten tarkemmin kartasta katsottuna Istindeniksi:

(c)Riku Lavia

Istindenillä ei toiveista huolimatta löytynyt paljoa muuta kuin tundraa spermafrostilla päällystettynä, sekä betonin kovaa korppua. Mutta toisaalta, oon aina ollut sitä mieltä että ei ole huonoa lunta, on vain huonoja laskijoita. Ja pervo kun olen, diggaan siitä ylöspäin menemisestä melkein yhtä paljon kuin alaspäin tulemisesta.

 

Seuraava päivä ilmeisen suositulla Blåbaertindenillä taas olikin sitten paljon pehmeämpi, ja yläkertaan oli tullut yllättävän paljon uutta lunta. Mitään kneedeep tai faceshot -hommia ei sielläkään kyllä tarvinnut harrastaa, mutta pääsipähän edes vähän laskemaan hanalla ja joku saattoi vähän kiljaistakin.



Rami Isfjelletin toppiharjanteella

Joku paikallinen isäntä kävi tuulettamassa topissa


Kävimme myös Otertindillä kuruhommissa. Otertind on yksi taagimman näköisistä törmistä Storfjordin pohjukassa, ja vaikka sen pohjois-/itäfeissin kiipeäminen onkin lähinnä näitä ikuisuushaave- juttuja, niin oli tosi kiva käydä katsomassa sitä ylipäätänsä vähän lähempää.

(c)Riku Lavia

Oon aina luullut, että nää puskaperseilyt olisivat pelkästään kiipeilyyn eksklusiivisesti liittyviä juttuja, mutta makkaratikkumettään pääsee siis tosiaan myös randohommissa. Priceless!

Aargh!

Ylempänä puska loppui, ja korppu taas alkoi.


Hiihtämäänkös tässä oltiin menossa?

(c)Riku Lavia

(c)Riku Lavia

Kurussa alkoi sentään keli olemaan makkeimmillaan, ja lumituisku tunneloitui mukavasti ylöspäin mennessä.

(c)Riku Lavia

(c)Riku Lavia


Kun oli todettu korpun jatkuvan varsin ylös asti, päätimme jättää jyrkemmän pätkän odottamaan parempia kelejä ja laitoimme karvalakit päähän ja menoksi.

(c)Riku Lavia

Randohommissa tulee yllättävän vähän kuvattua alaspäin menemistä, johtuu varmaan siitä että se käsittää ajallisesti noin 5% mäelläoloajasta - tai sitten siitä, että mä en ikinä ole missään missä olisi sitä knee deeppiä.



Otertind.

Puskahommien lisäksi randohommiin, kuten kiipeilyynkin, kuuluu myös pakittaminen. Vikana päivänä kävimmekin kokeilemassa Tamokfjelletillä yhtä kurua, mutta  parin humahduksen jälkeen käännyimme hyvin pikaisesti alaspäin ja kävimme sen sijaan vetämässä kasia kassiin Mustikkamäen pusikossa. Nousut ja pakit  siis toisinsanoen 2-2, aika perussettiä jääkiipeilijälle.

0 kommenttia: