19.7.2012

Taikasaarten touhuilut

(c)Riku Lavia

Vaikka heinäkuinen Lofoottien reissu ei varsinaisesti saanutkaan mun runosuonta sykkimään, ei se muuta sitä tosiasiaa miksikään että kauniilla säällä noilla saarilla kiipeily on mahtavaa. Mahtavaa, jonka lisäksi se on myös hirveän kivaa, esteettistä ja helposti lähestyttävää halkeamailoittelua. Vähän niinkuin olisi jossain hyvien fiilisten irtokarkkikaupassa - käyt kiipeämässä sinulle sopivia reittejä yhdessä maailman kauneimmista maisemista, chillaat välillä rantakallioilla ja sen jälkeen menet idylliseen kahvilaan syömään mutakakkua ja siihen päälle vielä jättikokoisia dallaspullia. Onneks en ollut laihiksella - vai oonko käyttänyt pulleyvammaa tekosyynä tällaiselle hedonismille?

(c)Riku Lavia


Korvapuustien lisäksi mun sisäinen hedonisti oli kaivannut jo pitkän aikaa takaisin Prestenille, josta päätimme hakea uusia pitchejä Klokkeren :lta (7-). En ollut aiemmin kiivennyt myöskään Vestpilarenin directiä starttia, jolla aloitimme, ja joka sisältää Slanting Cornerin lisäksi ehkä yhdet siisteimmistä helpoista köydenpituuksista ko. törmällä.

Klokkeren kaartaa Storhyllanilta vänsteriin, ja yhtyy sitten takaisin perusreittiin - kolme neljästä Klokkerenin pitcheistä olikin ihan täyttä kolmen tähden kamaa. Jos nyt jostain voisin valittaa, niin sitten siitä, että en osaa kiivetä släbejä ja kruksipitchi meni A0:ksi.

(c)Riku Lavia
 Meikä nyplää Klokkerenin kruksissa.

(c)Riku Lavia
 Mehuhetki Slanting cornerin alla.
(c)Riku Lavia
Slanting corner, joka on mäen 9. pitchi, on ehkä myös sen paras pitchi. Sutturan släntteri-neitsyys meni iloisesti, mitä nyt vähän akillesjänteitä valitellen.

(c)Riku Lavia


Vikat muuvit ennen viimeistä ruohoränniä.

(c)Riku Lavia
 Herrasmiehet vatkaavat munat aina ennen paistamista.

(c)Riku Lavia
Norjassa saa vähän väärän kuvan kalastamisesta, kun joka kerta saa makrilleja. Toista se on täällä umpeenkasvaneiden järvien keskellä - pitää maksaa siitä, ettei saa mitään (oon kyllä kuullut, että toiset on pyyntimiehiä ja toiset saantimiehiä).


Henningsvaer.

(c)Suttis
Skiloparen.

(c)Riku Lavia
 Snickar glädje (7-).

(c)Riku Lavia
Svenska Veggen näyttää tieltä katsoen kutakuinkin yhtä hyvältä kuin boulderikorkeuksinen kallioleikkaus, mutta sisältää ainakin kaksi tosi hyvää reittiä joista tämä on Snickar on toinen. Reitit ovat korkeampia kuin mitä tieltä katsoen voisi kuvitella, johtuen siitä että ne lähtee montusta.

(c)Riku Lavia

(c)Riku Lavia


Toinen hyvä on Jammerfest (6+). Lyhyt kattohalkeama pommeilla jammeilla ja kahvoilla.

(c)Riku Lavia
Sutturan eka 7- trädi eli tietenkin Tapir.

(c)Riku Lavia
 Samppa retroflashaa samaa reittiä.

(c)Riku Lavia
Luulin, että kovat trädikiipeilijät on semmosia kaljaanmeneviä, rasvaista ruokaa ja karvaperse-malboroita arvostavia jätkiä jotka paskat nakkaa venyttelystä. Mutta ei, mieshän on kuin muikunruoto ja elintavatkin on kuin sillä maikkarin ravitsemusterapeutilla - ja tulosten perusteella vaikuttaa ihan suositeltavalta itse kullekin.

(c)Riku Lavia
Fire Forsøk (7-), (suom. neljä yrkkää). No ei todellakaan, yksi riittää mutta hymykare suupielissä ei johdu siitä, vaan siitä runosuolen sykähtelystä.

(c)Suttis
Sama reitti, alemmat pitchit. Oli niin hyviä että linkkasin vahingossa kaksi.

(c)Riku Lavia
Kolibrien (6-), Top50 kamaa ja Suttiskin on liekeissä jammeistaan (neitiä joutuu usein komentamaan feissien listoilta takaisin halkeamiin). Meidän keivin jammikone on kuitenkin näemmä tehnyt tehtävänsä ja otteilla sipsuttelu ei enää tunnu kiinnostavan vastaavalla tavalla kuin aiemmin. Kolibrien sisältää myös parhaimman nelosen minkä oon ikinä kakkostellut.

(c)Riku Lavia
Running for Rasmus (7-), yhden sormilukon reitti. Kiivettiin tästä eka pitchi eli vaikein, ja jatkettiin ylhäällä Lundeklubbenille:

(c)Riku Lavia

(c)Suttis

Kveldskosen (7), "Separate Reality of Lofoten".... Reitti ei tee todellakaan oikeutta kuvaukselle, vaikka en oo Separate Realitya ikinä livenä nähnytkään. Nykyäänhän siellä on tosin jo olemassa kasin Lofoten Reality: kin, joka lienee lähempänä tuota kuvausta (Minnerisetistä puhumattakaan).



En tiedä mikä lienee, mutta jokin tuossa paikassa kyllä viehättää.

9 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Onpa hienoja ruutuja, erityisesti nuo maisemakuvat! Miralle täytyy saada the tossut kanssa, saatte nähdä ettei kohta listat kiinnosta enää yhtään! Ja sitten tuutte tänne testaileen, Blåbergetillä on hyvää tcpro-halkeamaa ;).

bone kirjoitti...

Jaahas pientä annoskateutta pukkaa. Kävin kylläkin viikonlopun "pikkulofooteilla" eli Kustavissa.

tapsa kirjoitti...

no kyllä täälläkin taas herätään takas todellisuuteen kun päästään pattayavaaraan krimppaamaan mäkäräiset suussa.

anu: vähän pahalta näyttää, sillä on kusiuudet miurat sisäänajossa. mutta kalliota näkemättä voin kyllä luvata että se löytää listoja sieltäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Aika kivoja ruutuja. Ach, siellä on ollut hyvä meininki! Mäkin olin siis tulossa pohjoiseen, mutta kas, kesäloman ensimmäisillä tunneilla liityin pulley-kerhoon. Taisi paukkua jotain muutakin samalla, tai sitten useampi pulley otti kerralla pataan. Noh, hiljalleen se siitä tokenee.
Vai tietääkö joku, mikä sormivamma saa aikaan sen, että jos käsi on lättynä pöydällä, ja painaa sitä toisella kädellä pöytää vasten, niin sattuu (keskisormessa) siihen sormen kärjestä laskiessa ekan ja tokan nivelen väliin? (tai siihen keskimmäiseen niveleen, paha sanoa. A2 pulley aristaa toki myös, mutta tuo ylempi kipu on mulle jotain uutta. Miltä tuntuu jos on murtumia sormessa tai nivelessä? Vemppakerholaisilla kokemuksia? Muutaman sormen levyinen krimppihän sen paukautti, yllätys yllätys.

Pauli

tapsa kirjoitti...

ei oo kokemuksia moisesta, otan osaa! mun a2 oli huonoimmillaan kyllä kosketusarka myös yläpuolelta. sillä ei edes pyöräillyt teippaamatta, tai roikkunut tangossa kivuitta. nyt 3kk jälkeen alkaa taas elämä voittaa ja pystyy köydellä kiivetessä käyttää otteita suht-koht normaalisti. otevoima krimpatessa on vaan täysin hukassa.

en oikein enää osaa muuta sanoa pulleyvammoista kuin että itsellä niitä kai tulee vääjäämättä, ja kun niitä tulee, niin täytyy pystyä soveltamaan oma tekeminen sellaiseksi, että se voi parantua samalla (=esim vaihtaa boulderoinnin tai sportin helppoon trädiin). täyslepo on aina ollut mun mielestä huono vaihtoehto (alkua lukuunottamatta), tärkeintä etenkin kupolin kannalta on että pääsee jotain jumppaamaan.

erilaista mun tämänkertaisessa vammassa oli se, että tajusin otelaudan olevankin ihan ok sormea parantaessa, koska sillä treenatessa pystyy kontrolloimaan otetta/liikkeitä/tms niin hyvin, kun taas esim liidatessa/topittaessa boulderia sortuu helposti käyttämään pulleyta rasittavia otteita. mun pulley siis on nykyään täysin kivuton openina (akuutimman tulehduksen jälkeen).

Anonyymi kirjoitti...

Jees,
jännää. Koska kipu ja voima on niin suhteellista, niin tuo pyöräilyvertaus on jo helpompi ymmärtää. En mäkään tuolla kädellä alkuu voinut painaa pyörän jarrukahvaa kunnolla. Mutta kyllä sillä pyöräili, kun piti hellästi kiinni. Mutta open-handina voi tosiaan kiivetä, kun varovasti kiipeää. Toinen hyvä vertaus on myös se, että en alkuun pystynyt tuolla sormella painamaan kamun liipasimia pohjaan. Oikeasti. Pystyi kyllä helppoja reittejä kiipeemään, mutta haastavinta oli se, jos piti asentaa (tai irrottaa) camu halkeemaan. Siis se, että ei meinaa saada painettua kamun leikoja suppuun, oli haasteellista. Reilun kuukauden jälkeen tilanne on jo parantunut paljon alusta, mutta kyllähän toi aikaa ottaa.

Toi otelautajuttu on ihan tosi. Sitä monesti pelotellaan että se on sormille vaarallista. Mutta en mä ikinä ole saanut sormea rikki otelaudalla. Päinvastoin, tämänkin vamman olisi todennäköisesti estänyt se, jos ei olisi ollut puolilöysässä kunnossa. Ts, jos olisi treenannut otelaudalla, niin olisi ollut voimareserviä enemmän, ja olisi voinut kiivetä hallitummin.

Mut joo, pitäkää sormet kunnossa. Se on helpompaa kuin niiden kuntouttaminen. Tosin, ortopedikin lohdutti, että ne vaan joskus paukkuu, ja sitten niistä toivottavasti tulee entistä vahvempia.

pauli

Anonyymi kirjoitti...

haa,
mä jatkan tätä terapeuttista yksinkeskusteluani täällä. Jos vaikka joku saisi siitä irti jotain iloa.

No, mäkin olen sitä mieltä että kevyt kiipeily edistää parantumista, kunhan rasitus ei ole liian raskasta. Tätä noudattaen olinkin viime viikonloppuna kiipeämässä. Halkeamia, mutta en kehtaa sanoa että mitä halkeamia. Kuitenkin, kävi oikeastaan se, mitä olenkin tuossa "kuntouttavassa" kiipeilyssä pelännyt. Sormi napsahti taas. Se napsahti kuitenkin siksi, että se jäi vähän kiinni halkeamaan kun otin kättä pois. Ja se napsahti ns. väärään suuntaan, eli sormi taittui kämmenselän puolelle päin. Vähän säikähti taas, ja lopetin kiipeilyn siltä päivältä. Ajattelin että *erkele, siitä hajosi taas jotain. Mutta pahus vieköön, pari päivää tuon jälkeen sormi onkin paremmassa kunnossa! Se taittuu taas jo oikeastaan ihan suoraksi, kun ennen tätä antinapsahdusta se ei taittunut suoraksi asti, ei vaikka sitä koitti kivuliaasti venyttää. Tai kuten aiemmin kuvailin, sormeen sattui jos kämmentä ja sormia painoi toisella kädellä levyksi pöytää vasten. Sattui, kun tuo yksi sormi ei mennyt suoraksi.

Eli jokin napsahti sormessa paremmin paikalleen, tai jokin sormea ahdistanut arpeuma avautui ja sallii nyt taas lähes normaalit liikeradat sormelle.
Jos sormea ei olisi käyttänyt, olisi se saattanut arpeutua ja jäädä pysyvästi vähän jäykemmäksi kuin muut sormet? Nyt näyttää kuitenkin ihan hyvältä, että eiköhän se siitä palaudu ihan ennalleen, vaikkakin hitaasti. Ja nyt tuota kättä voi jo painaa pöytää vasten levyksi toisella kädellä melkein ilman kipua, joten jokin tosiaan siellä muuttui.

Pauli

tapsa kirjoitti...

täällä kävi gymillä joitakin vuosia sitten vanhempi herrasmies, jolla oli hauis vuosia kipeä ja toisesta päästä tulehtunut. sitten eräänä päivänä se tempauksessa tms. katkesi se toinen pää, eli se tulehtunut ja irtosi kokonaan (hauishan on kaksipäinen toisesta päästä) ja jäi siis kummastakin päästä vain yhdellä jänteellä kiinni. kaikki kivut ja säryt kuulemma loppuivat siihen paikkaan, eikä sitä enää alettu leikkaamaankaan kun ikääkin kuulemma oli jo. se on vaan vähän härön näköinen kun se pääsee paljon lyhyemmäksi kuin tuplakiinnityksellä, jännittäessä se näyttää lähinnä pallolta.

Anonyymi kirjoitti...

Vaihdoin eilen pari sanaa Sampo Kiesiläinen (kiipeilevä fysioterapeutti) kanssa tuosta aiheesta. Sormien nivelien virheasennot ovat kuulemma kait aika harvinaisia, mutta mahdollisia. Ennin mielestä (ja omasta) tuo sormi näyttää nyt uuden napsahduksen jälkeen vähän kapeammalta. Johtuuko sitten tuosta, vai turvotuksen laskemisesta, mutta parempaan päin menee. Lisäksi aiemmin keskisormen ulkosyrjällä keskimmäisen nivelen kohdalla näkyi välillä tumma kohta, kuin mustelma tai verisuoni, mutta ainakaan nyt sitä ei enää näy.

Se sama