8.2.2012

Randonnee -39C


Kelihän on tunnetusti aina huono sisätilojen suojasta arvioiden. Aina kun periaatteessa on sitä mieltä, että nyt kyllä sataa paljon vettä, tuulee sikana tai on liian kylmä - niin aika useasti saa myös todeta olevansa väärässä, kunhan vaan päättää lähteä. Lähtemättä jättäminenhän nyt onkin pääasiallisesti aina huono valinta, paitsi silloin kun sen on oikea valinta.

Suksien kanssa lähtö liki neljänkympin pakkaseen oli nyt kuitenkin ihan oikea valinta, ja ylämäessä ei mulla ainakaan ole ikinä kylmä tullut. Koska ei myöskään tuullut, ainut mistä saattoi jotain päätellä pakkasen suhteen oli keuhkoputkien rohina ja kytkimen jäätyminen. Todella kylmässä kelissä skinnaaminen oli tavallaan myös hyvä muistutus käsien verenkierron ja niiden lämpimyyden suhteesta: käsillä on lämmin, kun ruho on lämmin. Hiihdin vuorettomalla sormikkaalla ilman mitään ongelmia, ja sama homma se on kiipeilyssäkin - pitäisi vaan muistaa kunnolla saada itsensä lämpimäksi ennen jokaista köyteen sitomista. Mikään mega-down-mitten-räpylä ei auta käsien jäätymistä, jos kroppa on tyhjäkäynnillä aloittaessa. 

Pyhän Isokuru on kai Pallaksen Pyhäkurun kanssa niitä Suomen harvoja offareita, joilla nyt oikeesti tekee yhtään mitään. Mutta onhan ne oikeesti silti vähän minigolfia - vaikka en oo Pyhäkurussa kahdeksaan vuoteen käynytkään, niin tuskin se kuitenkaan on viime näkemästä yhtään kasvanut. Ylämäkeen menemisestä saa melkein enemmän kicksejä kuin alaspäin tulemisesta, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä etteikö se olis kokonaisuudessaan tosi siistiä mun mielestä. Paljon vähemmän mielekkääksi ja kokoajan kyseenalaisemmaksi mä koen sen miljoonainvestointeja vaativan lanatun rinteen laskemisen, jossa on nykyään jotenkin ihmeellinen maku: miksi ihmeessä pitää kaataa hehtaarikaupalla mettää, rakentaa helikoptereilla hissilinjoja ja perustaa osakeyhtiöitä, jotta ihmiset saadaan suksille? Tuntuu vaan niin overkilliltä kun miettii sitä, että tuhatkertaisesti parempaa urheilua ja actionia saa sillä, että hommaa perusrandosetin ja suurinpiirtein pysyy niillä pystyssä. Tää nyt on ehkä vähän kyseenalainen argumentti, mutta raahasin sinne Isoon kuruun yhden aloittelijan jolla oli tellut jalassa kolmatta tai neljättä päivää ikinä, ja paljon kivempaa sillä mun arvion mukaan oli kuin edellisenä päivänä rinteessä. Tai ainakaan sen varpaat ei olleet jäässä.

Okei, tiedän kyllä että jokaikisen laskijan taidot on alunperin hissillä hankittu, mutta oon kyllä tosi iloinen siitä, että niin moni tajuaa nykyään lähteä sieltä hissijonosta pois. Se nyt vaan on kokemuksellisella tasolla sama, jos vertaisi taskulämmintä kakkoskaljaa siihen, että olet jossain etelä-Euroopan kuumassa iltapäiväauringossa, terassin aurinkovarjon suojissa, ja saat eteesi jotain helvetin laadukasta ja kylmää pinot grigiota.



 

0 kommenttia: