3.1.2012

Uusivuosi teltassa


Talvitelttailun ja mahataudin yhdistelmä toimii kuten uudenvuodenbileet voi vain erämaassa toimia - vähän niinkuin kiipeily toimii sellaisessa kelissä, että myötätuuleenkin ureointi tarkoittaa omille silmille kusemista. Jäätynyt kuohuviinipullo pysyi jokatapauksessa kiinni, eikä sitä kukaan tainnut auki halutakaan. Nuorin porukasta jaksoi sentään heruttaa sen ainoan sulan desin punkkua lasiin asti, mutta itse pysyin yhdessä mukillisessa likööriä - siihen oli sotkettu jotain ruskeeta soijaa pekonirasvojen päälle.

Herätessäni teltan katosta tippuvaan veteen tajusin, että mulla oli päänsärky, mutta ei juomisesta, vaan siitä että en jaksanut yöllä ottaa kuitutakkia pois päältä, ja olin hikoillut itseni dehikseen. Uuden köyden coreshotin ja bensakeittimen hajonneen tiivisteen myötä muistelin kaiholla ylihintaista mökkimajoitusta, ja mietin sitä, että ylöspäin pääseminen tarkoittaa yleensä vain kykyä lannistaa vastoinkäymiset - oli ne sitten minkälaisia tahansa. Vastoinkäymisten määrää vaan voisi vähentää huolellisella suunnittelulla ja asioiden etukäteen miettimisellä. Näistä, ja monista muista syistä mun mielestä talvikiipeilystä voisi jatkossa ihan hyvin käyttää paljon taagimpaa nimitystä "taktinen kiipeily". 

- Mitä sä harrastat? 
- Taktista kiipeilyä.
- Aijaa! Kuulostaa mielenkiintoiselta. 
- Sitä se tosiaan onkin. Ensin ostetaan kymppitonnilla varusteita, jonka jälkeen ajetaan maailman ääriin tuhoamaan niitä. Reissujen välissä voi reenata, että on tehoja tuhota niitä tulevaisuudessa entistäkin tehokkaammin. Välillä pitää käydä myös töissä että on hilloa ostaa lisää gizmoja.
- Kuulostaa hienolta. Onko se sitä?
- En ole enää objektiivinen vastaamaan. Olettaisin niin. Jokatapauksessa haluan sinne aina uudestaan.

  


 



 Good times.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi myos harrastaa strategista kiipeilya: ostetaan kamoja tuhansilla euroilla mutta jatetaan ne kotiin kun lahdetaan katsastamaan maailman parhaita kiipeilymestoja.

eli terveisia vaan taalta Patagoniasta.

R

Mira kirjoitti...

Tai sitten voi harrastaa kvalitatiivista kiipeilyä: ostetaan hullusti kamaa, asetetaan ne työhuoneen hyllyköön ja jatketaan pöydän ääressä kiipeilyn analysoimista eri aineistojen pohjalta. Tilataan lisää kamaa, että pääsee analysoimaan lisää. Ennenkaikkea haastatellaan niitä, jotka tällä hetkellä jossain rajan takana nauttii ulkoilmasta ja jyrkistä jääputouksista. Omien havaintojeni pohjalta voin todeta, että toisinaan tutkimus on osoittautunut henkisesti hyvin hapottavaksi.

Petteri kirjoitti...

Tai sitten voi haaveilla ulkokiipeilystä: jospa jo heti tammikuussa olisi vaikka kaksi päivää putkeen pakkasta että edes turve jäätyisi... Terveiset eteläisestä Suomesta. Kivalta näyttää talvi teidän kuvista.

P