13.1.2012

Hyvä jääkiipeily on aina hyvää jääkiipeilyä

Hyvä jääkiipeily ei mun mielestä aina tarkoita vaikeaa jääkiipeilyä - tai itseasiassa paljon harvemmin, kuin vaikkapa sporttikiipeilyssä. Tottakai joskus ja etenkin ulkomailla tulee kiivettyä kalliota pelkästään laadullisten ominaisuuksien vuoksi, mutta kuinka usein helppoa sporttia kiivetessä pääsee samanlaisiin fiiliksiin kuin suksilla dumpin jälkeen? 120cm uutta lunta on upeeta ja ehdottomasti type 1 -luokan kivaa, mutta itseasiassa mun mielestä jääkiipeilyllä on tietyissä oloissa enemmän yhteisiä asioita laskemisen kanssa kuin sporttikiipeilyllä. Olosuhteet määrää nimittäin täysin sen, onko kyseessä kunnon "räks bang tutum"- horror show vai face shot -pyydaan verrattavaa awesomeness-shittiä.

Nautinnollisella jääkiipeilyllä en tietenkään tarkoita mitään yhtä hekumallista kuin vaikka punaviinin juonti ja rypäleiden syönti, mutta jos jäällä pystyy joskus keskittymään johonkin muuhun kuin kylmyydestä johtuviin ikäviin asioihin ja korvien väliseen sotaan, niin voidaan mun mielestä puhua jääkiipeilystä kerrankin urheiluna, eikä jonain absurdina eskapismin muotona. Liikkeistä nauttiminen ja turvallisuudesta stressaamattomuus on ainakin mun kokemuksien perusteella harvinaista herkkua muulloin kuin loppukeväästä.

Siitä puhumattakaan, että harvemmin tähän aikaan vuodesta on mahdollista kiivetä pitchin mittaisia oikeasti pystysuoria linjoja hyvällä jäällä, koska keli pitää yleensä huolen siitä, että jyrkillä pätkillä on joko puikko- tai sitten kukkakaalihelvetti. Kittelfjällistä löytyi kuitenkin super-solidia ja miksei myöskin mega-stoked ysikymppistä jäätä, joka ei inahtanutkaan sitä hakatessa vaikka verhon takana oli toista metriä ilmaa. Monesti pitkät verhot tapaavat lyödä luita kurkkuun pelottelemalla pientä liidaajaa kunnon pamauksilla, mutta sattuipa kerrankin kohdalle keskitalvellakin jotain joustavaa. Ei sillä, etteikö sama verho olisi myöhemmin saanut taas korvien välin sekaisin jyrähtelemällä, kun pakkaset kiristyivät. 

Tarkan markan miehet heräämässä pikabivistä actioniin.

Borkafjällin notkeita jäitä.

... Ja notkeat turpeet Wolfgangin käsittelyssä.

Kittefjällin backsidan, takana järven toisella puolella Borkafjäll.

Lunta oli backsidanilla välillä niin paljon, että sauvan sai tunkea kyynerpäätä myöten hankeen. Nämä korput tuli vasta topissa vastaan.

Earn your turns...?

Fuckyeah

0 kommenttia: