20.1.2012

Viikonlopun ruutuja

Mira ja Ruskea Virta

 Wolfgang und der Braun Fluss

 Ruskea virta edelleen, tällä kertaa hieman kauempaa ja iltahämärässä

 En aio alkaa harrastaa taidekuvausta, mutta en myöskään halua lokeroitua ja lähtökohtaisesti kieltäytyä harrastamasta sitä


Asiasta viidenteen, mulla on alkanut kiinnostaa oman pokkarin päivitys, joka on tällä hetkellä Ixus 860IS. Kriteereinä uudelle kameralle olisi ehdottomasti 35mm vastaavuudella vähintään 28mm linssi, valovoimaisuus ja pienempi koko kuin esim. Canonin G10/12 -malleissa. Kameran on pakko mahtua mun povitaskuun, jotta sillä tulee otettua yhtään kuvaa. Lisäksi etuna näkisin myös sen, että se ei olisi tämän tai viime vuoden malli, koska sillä saa tiputettua hintaa jo aika rajusti. Tällä hetkellä S90 tai S95 on kärkipäässä hankintalistalla, jonka kuvanlaatu - hintasuhde on mun mielestä erinomainen. 

Jos jollakulla on omakohtaista kokemusta muista malleista, etenkin pakkasenkestävyyden suhteen, otan innolla vastaan. Lennossa laajakuvia "pyyhkäisevät" mallit kiinnostaa kanssa, mutta raw- tai video-ominaisuuksilla ei ole mulle väliä. 

13.1.2012

Hyvä jääkiipeily on aina hyvää jääkiipeilyä

Hyvä jääkiipeily ei mun mielestä aina tarkoita vaikeaa jääkiipeilyä - tai itseasiassa paljon harvemmin, kuin vaikkapa sporttikiipeilyssä. Tottakai joskus ja etenkin ulkomailla tulee kiivettyä kalliota pelkästään laadullisten ominaisuuksien vuoksi, mutta kuinka usein helppoa sporttia kiivetessä pääsee samanlaisiin fiiliksiin kuin suksilla dumpin jälkeen? 120cm uutta lunta on upeeta ja ehdottomasti type 1 -luokan kivaa, mutta itseasiassa mun mielestä jääkiipeilyllä on tietyissä oloissa enemmän yhteisiä asioita laskemisen kanssa kuin sporttikiipeilyllä. Olosuhteet määrää nimittäin täysin sen, onko kyseessä kunnon "räks bang tutum"- horror show vai face shot -pyydaan verrattavaa awesomeness-shittiä.

Nautinnollisella jääkiipeilyllä en tietenkään tarkoita mitään yhtä hekumallista kuin vaikka punaviinin juonti ja rypäleiden syönti, mutta jos jäällä pystyy joskus keskittymään johonkin muuhun kuin kylmyydestä johtuviin ikäviin asioihin ja korvien väliseen sotaan, niin voidaan mun mielestä puhua jääkiipeilystä kerrankin urheiluna, eikä jonain absurdina eskapismin muotona. Liikkeistä nauttiminen ja turvallisuudesta stressaamattomuus on ainakin mun kokemuksien perusteella harvinaista herkkua muulloin kuin loppukeväästä.

Siitä puhumattakaan, että harvemmin tähän aikaan vuodesta on mahdollista kiivetä pitchin mittaisia oikeasti pystysuoria linjoja hyvällä jäällä, koska keli pitää yleensä huolen siitä, että jyrkillä pätkillä on joko puikko- tai sitten kukkakaalihelvetti. Kittelfjällistä löytyi kuitenkin super-solidia ja miksei myöskin mega-stoked ysikymppistä jäätä, joka ei inahtanutkaan sitä hakatessa vaikka verhon takana oli toista metriä ilmaa. Monesti pitkät verhot tapaavat lyödä luita kurkkuun pelottelemalla pientä liidaajaa kunnon pamauksilla, mutta sattuipa kerrankin kohdalle keskitalvellakin jotain joustavaa. Ei sillä, etteikö sama verho olisi myöhemmin saanut taas korvien välin sekaisin jyrähtelemällä, kun pakkaset kiristyivät. 

Tarkan markan miehet heräämässä pikabivistä actioniin.

Borkafjällin notkeita jäitä.

... Ja notkeat turpeet Wolfgangin käsittelyssä.

Kittefjällin backsidan, takana järven toisella puolella Borkafjäll.

Lunta oli backsidanilla välillä niin paljon, että sauvan sai tunkea kyynerpäätä myöten hankeen. Nämä korput tuli vasta topissa vastaan.

Earn your turns...?

Fuckyeah

3.1.2012

Uusivuosi teltassa


Talvitelttailun ja mahataudin yhdistelmä toimii kuten uudenvuodenbileet voi vain erämaassa toimia - vähän niinkuin kiipeily toimii sellaisessa kelissä, että myötätuuleenkin ureointi tarkoittaa omille silmille kusemista. Jäätynyt kuohuviinipullo pysyi jokatapauksessa kiinni, eikä sitä kukaan tainnut auki halutakaan. Nuorin porukasta jaksoi sentään heruttaa sen ainoan sulan desin punkkua lasiin asti, mutta itse pysyin yhdessä mukillisessa likööriä - siihen oli sotkettu jotain ruskeeta soijaa pekonirasvojen päälle.

Herätessäni teltan katosta tippuvaan veteen tajusin, että mulla oli päänsärky, mutta ei juomisesta, vaan siitä että en jaksanut yöllä ottaa kuitutakkia pois päältä, ja olin hikoillut itseni dehikseen. Uuden köyden coreshotin ja bensakeittimen hajonneen tiivisteen myötä muistelin kaiholla ylihintaista mökkimajoitusta, ja mietin sitä, että ylöspäin pääseminen tarkoittaa yleensä vain kykyä lannistaa vastoinkäymiset - oli ne sitten minkälaisia tahansa. Vastoinkäymisten määrää vaan voisi vähentää huolellisella suunnittelulla ja asioiden etukäteen miettimisellä. Näistä, ja monista muista syistä mun mielestä talvikiipeilystä voisi jatkossa ihan hyvin käyttää paljon taagimpaa nimitystä "taktinen kiipeily". 

- Mitä sä harrastat? 
- Taktista kiipeilyä.
- Aijaa! Kuulostaa mielenkiintoiselta. 
- Sitä se tosiaan onkin. Ensin ostetaan kymppitonnilla varusteita, jonka jälkeen ajetaan maailman ääriin tuhoamaan niitä. Reissujen välissä voi reenata, että on tehoja tuhota niitä tulevaisuudessa entistäkin tehokkaammin. Välillä pitää käydä myös töissä että on hilloa ostaa lisää gizmoja.
- Kuulostaa hienolta. Onko se sitä?
- En ole enää objektiivinen vastaamaan. Olettaisin niin. Jokatapauksessa haluan sinne aina uudestaan.

  


 



 Good times.