8.12.2011

Paremmilla apajilla

(c) Riku Lavia

Lähdimme itsenäisyyspäiväksi kasvihuoneilmiötä karkuun Ruotsiin. Storalla oli majatalon respan mukaan lämpimin alkutalvi 30 vuoteen, mutta Storalla sekin tarkoittaa sitä, että lämmöt olivat olleet vähän väliä pakkasella. Edellisen viikon havaintohistoria näytti melkein -20 yölämpöjä, joten selvää oli että jossain sitä jäätä on pakko olla.

Stora on perinteisesti kai enemmän loppukauden paikka: ydintalven kylmyys ei enää haittaa ja jäät ovat saaneet rauhassa muodostua koko kauden, mutta alkukaudesta tämäkin paikka on mun mielestä todella hieno. Lumiturvallisuutta ei tarvitse miettiä, koska lunta ei käytännössä ole, ja jää on vielä tuoreen sitkasta. Putouksetkin on mun mielestä jotenkin esteettisempiä tummaa kalliota vasten kuin lumen ympäröiminä. Joo, ja ei tosiaan tarvii jonottaa putouksella.

Kiipesin ekana päivänä Miran kanssa Grevinnanin (~250m), mutta jään märkyys aiheutti sen, että kiersimme kaiken vähänkin jyrkemmän aina sivustan kautta. Grevinnanin näkeminen vahvisti sen, mitä olin vähän uumoillutkin: kaikki jyrkempi jää on todennäköisesti sohjoa ja läpimärkää, ns. sorbettia, mutta loivemmilla alustoilla vesi saa rauhassa jäätyä valuessaan hiljempaa. Tämä on ollut myös koko alkukauden tilanne Korouomassa, mutta parempaa se loivakin jää on kuin ei jäätä ollenkaan.

Toisena päivänä lähdimme nelistään Miran, Denniksen ja Gorakin kanssa kohti ränniä, jonka ajattelimme olevan Nästan Alpint (~400m). Kiipesimme kuuden rappelin edestä loivahkoa jäätä ja lunta, jonka profiilia rikkoivat paikoin jyrkemmät märän jään kohdat. Vaikka kiipeily jatkuikin pimeälle asti, oli meno kokoajan todella stressitöntä ja kivaa: ei ollut kylmä, ei satanut luntakaan, mikä noissa ränneissä aina vähän ahdistaa, eikä ketään oikein vituttanutkaan. 

Kaikinpuolin siis fin dag ute i naturen - eikä sitä pilannut todellakaan se, että iltaisen topotuokion jälkeen totesimme olleemme noin puoli kilometriä väärässä paikassa. Mulle ei ainakaan mahtunut kaaliin se, että Nästan Alpint onkin se reitti, jonka kaksi ensimmäistä kp:ta on selkeästi pystympää jäätä, ja loppu on lentokenttämäisen loivaa vetämistä tunturin toppiin. Se ei vaan jotenkin sopinut nimeen, niin emme kyenneet sitä siihen sijoittamaankaan - vaikka itse putoushan näkyy kyllä todella selkeästi tielle ja lähestyminenkin on melkein niin lyhyt kuin mitä topo sanoo. Nythän kiroilimme sisään haikatessa topontekijöiden huumorintajua, kun olimme haikanneet melkein 2 tuntia hyvällä sykkeellä ja lähestymisen piti olla 35min. Kiipesimme jokatapauksessa meidän mielestämme oikein hyvän ja vaihtelevan reitin, ja oululaiset vahvistivat mielipiteemme seuraavana päivänä Ullan säestyksellä. Ränni on Mjuka Lavinkyssarin selkeästi näkyvästä pääputouksesta noin 500 metriä kiipeilijän oikealle, ja kiipeily oli max 80 asteista lyhyillä pätkillä - myöhemmin kaudella varmasti vielä loivempaa.

(c) Riku Lavia

Toinen autokunnistamme oli edellisenä päivänä tehnyt tuloksekkaan scouttausreissun, ja illalla kuvat nähtyäni aloin vaatimaan, että meidänkin automme menee sinne heti seuraavaksi. Tätä "uutta" kanjonia, tai kattilaa oikeastaan, ei ollut topoissa, enkä ollut ikinä kuullut siitä - se ei myöskään ole Storan päätien varressa, joten sitä ei ohi ajamallakaan oikein huomaa.  Noin tunnin lähestymismarssia aloitellessamme en ollut näkemästäni vielä täysin vakuuttunut, mutta parinkymmenen minuutin tetsauksen jälkeen mulle alkoi olla selvää, minne haluaisin jatkossa tulla kiipeämään.

Saavuimme syvään kattilan malliseen kanjoniin, jonka perällä pauhasi yläpuolisesta järvestä valuva koski. Putous ei ollut vielä läheskään jäätynyt, ja vesihöyry täytti ilman aina välillä tunnelmallisesti. Jokapuolilla kattilan jyrkkiä seiniä tuli alas jäätä hyvin monenlaisissa eri muodoissa: puikkoina, verhoina, släbeinä ja jopa vähän läskimpinäkin putouksina. En yhtään yllättyisi vaikka vesiputouksen takaa paljastuisi sitä kovassa hypessä olevaa spray-iceakin...  

Viereisen tunturin itäfeissillä roikkui niin isoja ja julman näköisiä systeemeitä, joskin keskeneräisiä, että jostain taaempaa kuului yli kymmenen vuoden kokemuksella ääni: "tää on ehkä päräyttävin jääkiipeilypaikka minkä oon ikinä nähnyt".

Ja ihan sairaan hyvältä siellä näyttikin. Tällaiseen paikkaan päätyminen ensimmäisten joukossa on vähän niinkuin jotain sellaista, mikä mun mielestä kiipeilyssä on parasta - ymmärrys siitä, että hei, täällä on tekemistä todella pitkäksi aikaa, ja että mulla on suhtkoht hyvät mahdollisuudet tänne tulla, jos keli vain antaa myöten. Niin, ja mikä parasta, kaikki jää lienee todellakin neitseellistä, jos nyt niin voi sanoa.

Kerkesimme ihmettelyltämme kiipeämään kattilassa vain yhden puolitoistapitchisen lirun, joka tosin kasteli mut munia myöten ja sai Miran huutamaan verenkierto-ongelmiaan, mutta olin silti ihan super-innoissani - se paikka ei ollut vielä puoliksikaan "valmis", se on sitä vasta hieman pidemmän pakkasjakson jälkeen - ja silloin mä haluan olla siellä! 

(c) Riku Lavia
Vesiputous on ylemmässä kuvassa Mirasta satojen metrien päässä. Alemmassa kuvassa vesiputous on kuvattu vähän lähempää, mutta mittakaavaa on hyvin vaikea arvioida. Vettä tuli jokatapauksessa niinkuin Imatran koskesta.

(c) Riku Lavia


Niinkuin yleensä, kuvat ei oikein tee oikeutta. Tuon vaaran toisella laidalla näkymättömissä on semmonen feissi, että oksat pois. Haikkauksen aikana nähtiin usvan seasta välillä sellasia juttuja, että pelkkä ajatus alkoi pelottamaan.

(c) Riku Lavia


Mirasta parisataa metriä alempana näkyy vesiputouksen joki.

(c) Riku Lavia

(c) Riku Lavia
Minä ja Mira laskeutumassa Grevinnanilta. 

(c) Riku Lavia
Nimeämätön ränni sunnuntaina.



Mira topissa, taustalla Gorak bounssaa meidän rappeliständiä.

(c) Riku Lavia
 Dennis käy kierroksilla seuraavan päivän lähestymisellä.

(c) Riku Lavia
Vauhdin hurma ei ehkä välity tästä kuvasta mutta persesladittaminen on silti siistiä.

(c) Riku Lavia
Puolet meidän kolmen hengen illallislihoista.


 Tämä ruutu on itseasiassa kotikonnuilta, mutta ei ollut vielä päässyt kamerasta pois.


Mira Grevinnanilla.


Kotiinpaluupäivän vikat metrit.


  

24 kommenttia:

Matts kirjoitti...

Jätkältä jäi majapaikan kynytysyritykset mainittematta.

tapsa kirjoitti...

en maininnu myöskään mitä erään toisen köysistön reissun viimeisellä laskeutumisella tapahtui

Matts kirjoitti...

Oi, kuulostaa jännittävältä? Saammeko jotain Agatha Christie-tyylisiä mysteerejä ja kenties ripauksen romantiikkaa jossain myöhemmässä episodissa?

Kyllä, tuhmat sedätkin kaipaavat välillä romantiikkaa :D.

tapsa kirjoitti...

ha! voi olla. siitä on tosin romantiikka kaukana kun köyden molemmat päät katoaa alas pimeyteen. setämies -reissuilla tapahtuu monesti yhtä sun toista.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, toiset tiputtaa köysiä ja toiset jättää hakut parkkikselle.

Meikä unohti muuten kerran piipparin hissikoppiin. ja toisella kerralla jäi kamera.

-R

tapsa kirjoitti...

mira unohti kerran rucolan mun eväsleivästä

TL kirjoitti...

Asiaan enemmän ja vähemmän liittyen: Osaako tapsa(tai joku muu asiaan vihkiytynyt) antaa vinkkiä, mihin päin Norjaa/Ruotsia kannattaa suunnata vuodenvaihteen tienoilla kapuamaan jäätä ilman, että päivät on aivan tajuttoman lyhyitä.
Eli suomeksi: Onko jossain Oulu-Rovaniemi akselin korkeudella suositeltavia paikkoja tai mistä (internetin syövereistä) kannattaa noita paikkoja lähteä tiedustelemaan.

tapsa kirjoitti...

päivät on lyhyitä jokapaikassa, mutta kyllähän sen kanssa pärjää kun lähestyy pimeällä.

on se esim. stora sjöfalletilla kuitenkin vähän pidempi kuin pohjois-norjassa, missä on kunnon mörketiden just nyt ..

tässä on kohtuu kattavasti noita paikkoja:
http://kiwiclimber.se/iceclimbing/iceguide/iceguide.pdf

tässä on myös varsin kattavasti skibotn-alueen putouksia:
http://northnorwayice.blogspot.com/

Anonyymi kirjoitti...

Ja tuolta http://isklatring.no/ löytyy jokunen topo lisää, mm. Sørdalen & Bardujord (uusi) sekä Bodö.
-Ari

Anonyymi kirjoitti...

Onko Tapsa toi teidän Kvitdalen sama paikka, jossa kulkee Norgeskartissa nimellä Norddalselva (69.27963,20.4163) vaiko mahdollisesti siitä kohti Skibotnia oleva Kvitlidalen (69.30574,20.31265)? Mä oon kuvitellu, että käytiin jokunen vuosi sitten nimen omaan tuolla Kvitdalenissa, mutta nyt kun katsoin karttaa, niin me oltiinkin tuolla Norddalenissa. Siellä oli yksi hyvin selkeä jääputous, jossa useita täysin itsenäisiä linjoja (luokkaa 100m ja WI4).Pidemmällä laaksossa näytti olevan lisää.
-Ari.

tapsa kirjoitti...

Moro Ari!

Kyllä näyttäisi siltä, että meidän Kvitdalen on tosiaan itseasiassa Norddalen! Eli se paikka, jonne lähestytään sen hiekkakuopan kautta, ja jonka lähestymisen alku on sama kuin tiimalasi/lokonen -nimiselle putoukselle. Sekaannus lienee tapahtunut jo vuosia sitten, kun pyörittiin tuolla ekoja kertoja ilman että olis ollu karttaa mukana (ei sillä että se olisi välttämättä auttanut ...). Eli oletkos käynyt tuolla "oikeassa" kvitdalenissa?

Anonyymi kirjoitti...

En ole käynyt. Mutta Norgeskarttia kun tutkaileen, niin kyllähän siellä on korkeuskäppyrää sen verta tiouhassa ja jokunen jokikin näkyy rinteillä menevän, että luulis siellä jotain olevan. Tosin viereiset Kidalen ja reindalen näyttävät itse asiassa tuossa suhteessa vielä paremmilta. Lähestyä varmaankin saa ihan tosissa, näyttää korkeusmetrejä olevan jokunen. Turskatopo sabnois varmaan kolmevarttia. veikkaan, että voi kestää minuutti tai pari kauemmin.

Kun ei meillä ole yhtään jäätä, piti purkaa turhaumia google-sulkeisiin. Onnistuin viimein saamaan jotain tolkkua Kåfjordin laaksossa pidemmällä sijaitsevista putouksista. Olin kuvitellut, että siellä olisi jossain yksi hieno kanjoni, jota Leichfried ja Purner nimittivät Speciell canyoniksi. Tuo ei pidä paikkansa, niitä kanjoneita on kaksi: i) Leichtfriedin ja Purnerin mesta (http://www.alpinist.com/doc/web10s/newswire-lyngen-norway) on Gorzi. ii) Ørnedalen on ihan eri mesta. Tuon Ørndalsfossenin (Ørndalsfossen klatret for første gang (http://www.naturitroms.no/orndalsfossen_160408.asp) Tuolla Ørnedalenissa on ton ALpinistin jutrun kommenttien mukaan paljon muitakin isoja putouksia. Lisäksi Reisadalenin Mollisfossen näyttää vetävän jäähän: http://www.rohace.cz/images/galerie/expedice/svalbard/svalb01.jpg. kaikki noista vaativat kylläkin reipasta ulkoilumieltä, koska ihan tienvarsipaikkoja ei ole noista ykskään.
-Ari

tapsa kirjoitti...

nuo kaksi viimeisintä linkkiä antaa 404sta?

Anonyymi kirjoitti...

Ton Örnedalsfoss-linkin tapauksessa asiaan voi jossain määrin vaikuttaa se, että linkki on väärin. Oikea on: http://www.naturinordtroms.no/orndalsfossen_160408.asp. Sen sijaan toi http://www.rohace.cz/images/galerie/expedice/svalbard/svalb01.jpg kyllä toimii mulla kun copy pastaa. Tai tässähän toimii kait linkitkin

Anonyymi kirjoitti...

Enemmän ja parempia kuvio näkyy löytyvän Albert leichtfriedin sivuilta: http://www.albertleichtfried.at/index.php?id=70&g2_itemId=7072
-Ari

Anonyymi kirjoitti...

Onko joku käynyt Stordalenissa (0386314.28,7611893.54)? Näyttää Itävaltalaiset huseeranneen sielläkin. Kartan perusteella tuntuu melko mahdottomalta kuvitella, ettei tuolla olis paljon muutakin kuin Leichtfriedin ja Purnerin Frozen Bones.
-Ari

Anonyymi kirjoitti...

Copypastasin edelle näköjään jotkut ihme koordinaatit, oikeat on 68.59599,18.2078.
-Ari

Anonyymi kirjoitti...

No perkules, noita mestoja voi nykyään skoutata myös etänä. Katsokaapa piruuttanne miltä näyttää kun menee Google mapsiin koordinaatteihin 68.63919,18.24049 ja vetää streetview-ukkelin niin lähelle ko. pistettä kun se suostuu menemään.
- Ari

juse kirjoitti...

Moro,
Olikos tuo teidän kiipeämä "Nästan alpint" tämmösessä paikassa

http://maps.google.com/maps?q=67.564599,18.177903&hl=fi&num=1&t=h&z=15

Topossa kuulostaa hirmu selkeältä, mutta paikanpäällä ei sit enää ookaan kun nuita linjoja tulee tunturista vierekkäin vaikka kuinka. Sais Ruattalaiset skarpata ja tehdä uuden topon.

Hieno paikka kyllä ja ens kaudella uudestaan...

tapsa kirjoitti...

moro,

ei, vaan tämän hieman uudemman topon sivulla 11 olevien nästan alpintin (1) ja mjuka lavinkyssarin (2) välissä.

http://klatterklubben.files.wordpress.com/2011/04/storasjc3b6fallet2.pdf

juse kirjoitti...

Joopa joo kyllä tuo Nästan alpint näyttää kuvissa vähä jämäkämmältä kun tuo WI3. No ei se mittään saas kattoo jos sitä kävis ens keväänä haistelemassa sitte.

Tais muuten Saku ruotsin poikain kans sillon 2010 kiivetä tuon Nästan alpintin alun samalla reissulla kun se lumivyöry iski päälle (http://www.haukkari.net/2010/03/stora-sjofallet.html). Ohan se kiva näissä topoissa kun ne on niin selkeitä. Vaikka jäällä nyt ei niin justhinsa nuo topot olekaan niin olishan se tieten näin heikkokuntosille kiva tietää mistä vois olla mahiksia päästä.

tapsa kirjoitti...

http://4.bp.blogspot.com/_4xg_6jPvCRU/S7EfMQ0nD4I/AAAAAAAADg8/AHaCJXXVzkQ/s1600/stora+%2815%29.jpg

samat putoukset syksyllä '09:
http://1.bp.blogspot.com/_PRxO6XgdLkk/SvhTB_w3feI/AAAAAAAABmY/IkM7iF3LbnI/s1600/IMG_1462.JPG

http://www.rollomixed.com/2009/11/stora-sjofallet.html

mun mielestä svordomar och bruna spetsar on vasen, nästan alpint oikea... "* Svordomar och brutna spetsar (Swear words
and broken picks) WI4, 4 pitches (13.1 km).
Some winters there is a waterfall c. 100m to the
left of Nästan alpint. First ascent: Tomas Mikusi,
Acki Nordin, 13 March 1999."

juse kirjoitti...

Kiitosta vaan. Nyt alkaa pikkuhiljaa oma topo olla kuosissa ;) Pitää varmaan jostain pölliä vielä pala maastokarttaa niin avot.

Marraskuussa on näköjään paikat ollu aika kovassa kunnossa. Taitaa meikäläinen pysytellä näissä keväisissä mummokeleissä.

tapsa kirjoitti...

sieltä hotlalta muuten sai ilmaseks semmosta kehnoa maastokarttaa. en muista mittakaavaa, mutta kyllä siitä nyt jotain erotti.