27.12.2011

Atc-guide ja köysisooloaminen jäällä

Alkuun taas varoituksen sana: Luet köysisooloamiseen liittyvää artikkelia Internetistä, jonka on kirjoittanut yläköysivarmisteiseen ohjaukseen auktorisoitu henkilö eli köysitoiminnanohjaaja. Suomeksi: 100% epäpätevä. Jos artikkelin seurauksena päädyt jotain kokeilemaan, ja lopputulos on suvullesi epämieluisa, vastuu on valitettavasti sinun. Ja mikäli jonkun mielestä valmistajien ohjeiden noudattamatta jättäminen ja kaikenlaiseen epämääräiseen ja jopa mahdollisesti vaaralliseen toimintaan opettaminen on vastuutonta, se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö tarvetta alla oleville systeemeille olisi - eikä tarvetta niiden puutteiden pohtimiselle. Atc-Guidea ei ole tarkoitettu tässä esiteltyyn tarkoitukseen. Varta varten soololiidiin valmistettuja tuotteita valmistaa esimerkiksi Wren Industries. Tässä ei käsitellä niitä. Jos et ymmärrä allaolevaa artikkelia kuin osin, lienee parempi pidättäytyä sen esittelemien asioiden kokeiluista. 

Ensinnäkin, jos kyse on virkistyskäyttöön tarkoitetusta yksin kiipeämisestä, eikä pakotetussa tilanteessa yksin kiipeämisestä (onnettomuus), en ole ihan varma että kumpi on turvallisempaa: köysisooloaminen kompleksin omavarmistusjärjestelmän kanssa, vai sooloaminen kokonaan ilman mitään - koska ilman varmistuksia taso pysyy ainakin tarpeeksi matalana. Mutta palaan tähän myöhemmin, ja ensin mietin sitä itsensä varmistamista. Ja nyt kun puhun vapaakiipeilystä, tarkoitan ensisijaisesti jäätä, koska olen käyttänyt ao. systeemiä vain sillä alustalla. 

Syitä yksin kiipeämiseen voi olla monia: kaverit on töissä, jollain toisella reissulla tai vaikka darrassa. Tai sitten joudut väkisin tilanteeseen jossa olet yksin - kyllähän sille köysipartnerille voi reitilläkin sattua kaikenlaista ikävää. Anyhow, joskus ylös pitää liidata omin avuin, ja vapaakiipeilyn köysisooloon tarkoitettu varmistusväline Silent Partner maksaa parihunttia eikä sulla sitä olisi ollut siellä reissussa mukana kuitenkaan. Joten mikä avuksi? Teknomiesten käyttämä siansorkka ei vapaakiipeilyssä toimi, koska sen löysääminen vaatii käytännössä kaksi kättä, mikä on vähän liikaa, kun optimi olisi nolla kättä. Mulla on kokemusta myös modatusta Grigri 1:stä, mutta sillä on samat miinukset kuin tällä systeemillä, jonka lisäksi sen toiminta jäisellä ysimillisellä voi olla vähän sketchyä. Grigri 2:n modaamisista en ole kuullut.

Atc-guiden voi rigata siten, että et tarvitse yhtään kättä syöttääksesi itsellesi köyttä, mutta se silti lukittuu jos tiput. Guidea käytetään tietääkseni myös sorkan korvikkeena teknosoolossa, mutta sen autoblockina belay-looppiin kiinnittäminen ei riitä vapaakiipeilyssä - silloin laite on lukossa aina kun sitä löysää tarvittaisiin. Ratkaisu tähän on kiinnittää se köyden lukitseva sulkurengas rintavaljaisiin. Tarvetta ns. oikeille rintavaljaille ei ole, vaan esim. Parisien baudrier riittää mainiosti, koska rintavaljaita ei tässä tapauksessa ole tarkoitettu mihinkään muuhun kuin sulkkarin pitämiseen irti atc:stä.



Käytän belayloopissa mieluiten sulkkaria, joka estää cross-loadingin (esim. DMM Belay Master): yksi huoli vähemmän järjestelmässä, joka on muutenkin aika täynnä arvaamattomia tekijöitä. Lukitseva sulkurengas asettaa Guiden ylösalaisin roikkumaan, ja köysi juoksee järjestelmän läpi nätisti tehden yhden ainoan 180 asteen käännöksen. Homma toimii miltei ihanteellisesti, kunnes katsotaan niitä huonoja puolia:

Jos tiput pää edellä, atc ei lukitukaan: rintavaljaiden sulkurengas estää atc:n kääntymisen oikeaan asentoon. Lukitsevat kulmat on helppo kokeilla itse, mutta en valitettavasti ole onnistunut rigaamaan tätä siten, että molemmat ehdot täyttyisivät - eli se, että köysi juoksisi itsestään, ja atc lukittuisi kaikissa kulmissa. Rintavaljas-sulkurenkaan etäisyys atc:stä määrittelee lukittautuvan kulman suuruuden, eli mitä alempana se roikkuu, sitä suuremmassa kulmassa atc lukittuu, mutta sitä huonommin köysi juoksee läpi kiivetessä. Jos se on tarpeeksi alhaalla, tilanne on sama kuin jos se ei olisi rintavaljaissa kiinni ollenkaan.

Pää edellä tippumisen ongelma on myös modatussa Grigrissä ja käsittääkseni myös Wrenin Soloist:ssa, Silent Partner taitaa olla ainut jonka mekaniikka on niin tyystin erilainen että se toimii joka suuntaan.

Tämän lisäksi, kun olet tarpeeksi ylhäällä, eli kun varmistettu puoli köydestä alkaa olla painavampi kuin löysä puoli, niin köysi alkaa todennäköisesti juoksemaan väärään suuntaan - eli sinulla on äkkiä järjestelmässä 20 metriä löysää, jos et ole tätä ottanut huomioon.

Nämä molemmat ongelmat on kierrettävissä jotenkuten. Pää edellä tippumisen pysäyttää se, että olet haalinut löysän pään köyttä valjaisiisi sopivan mittaisiksi katsomillasi luupeilla. Esimerkiksi viiden metrin luupit, ja jokainen on järjestyksessä siansorkalla toisen puolen jatkoissa kiinni. Edetessäsi vapautat sorkkia jatkoista yksikätisesti, jolloin jatkot vapautuvat muuhun käyttöön. Jos tiput pää edellä, tiput maksimissaan sen seuraavassa luupissa olevan metrimäärän, jonka jälkeen jatko oletettavasti repeää irti varustelenkistä ja päätyy sorkkineen atc:n suuhun. 


Sekä luupit, että muukin köysiclusterfuck on parempi pitää kiivetessä samalla puolella jolla jatkotkin ovat, eikä jalkojen välissä - silloin luuppien sisään astuminen on aika todennäköistä ja luuppaat helposti reiden ympäri, kun köysi pikkuhiljaa vähenee luupissa. Luuppeja voi säätää aina sopivalla kohdalle sattuvalla hyllyllä, ja tehdä vaikka lyhyempiä luuppeja jos näyttää siltä, että kiipeily vaikeutuu. Ja tottakai valitsemallasi reitillä on hyllyjä - ethän sä nyt mitään vaikeeta tällaisella virityksellä lähtisi kiipeämään.

Toinen ongelma, eli köyden juokseminen väärään suuntaan, on ehkäistävissä siten, että esim. puolessa välissä tai niillämain, kun köyttä alkaa olemaan ulkona tarpeeksi jotta sen paino riittää vetämään toista päätä - niin tehdään ylimääräinen kierros siihen bomberipiissin jatkoon, jonka juuri porasit seinään. Ylimääräinen kierros kannattaa köyttä jonkun verran, ja toivottavasti estää väärään suuntaan valumisen. Samalla se toki lisää ko. piissiin tiputtaessa siihen kohdistuvaa iskua, joten parempi että se on sitten todella hyvä. Näitä extrakierroksia voi sitten ylempänä käyttään tarpeen mukaan jos tuntuu siltä, että köysi alkaa valumaan. Saman asian ajaisi varmaan myös jokin tekninen apuväline, esim. tibloc, jos niitä on ylimääräisiä saatavilla. 


Jätän tässä nyt käsittelemättä muut köysisooloamiseen liittyvät asiat, koska en lähtökohtaisesti kirjoita tätä  opetustarkoituksessa, vaan siinä tarkoituksessa että haluaisin tietää muita, toivottavasti testattuja jäälle sopivia järjestelmiä. Lisäksi oon enemmän kuin kiitollinen jos joku kiinnittää huomiota yllämainitun systeemin epäkohtiin, joita varmasti vielä löytyy lisää. Oon käyttänyt ainoastaan 9.1mm ja 9.2mm köysiä, ohuemmista tai paksummista tässä käytössä ei ole kokemusta.

Atc-guidea ei missään nimessä ole tarkoitettu liidipudotuksen pysäyttämiseen autoblockina, vaan sen tarkoitus on yläköydellä varmistaminen. Se huomioonottaen, sellaisen sulkurenkaan käyttö belay-loopissa joka pysyy asennossa on mun mielestä entistäkin oleellisempaa - Guiden kun saa jumiin aika moneen huonoon asentoon. Teippaaminen toimii tietenkin myös.

Kokonaan oma asiansa on sitten tietenkin se, että onko tässä mitään järkeä. Jäällä tippuminen liidissä on lähtökohtaisesti jo todella huono juttu, silloinkin kun alhaalla on varmistaja joka osaa sinut pelastaa. Yksinään pannuttaminen ja loukkaantuminen itse itseään varmistaen kuulostaa vielä valtavasti pahemmalta, ja tällä järjestelmällä on vielä se huono puoli että pää edellä lähtiessä matka on normaalia pidempi. Tajuttomuus yksin keskellä jääputousta not good no? 

Pää edellä tippuminen ei ole valitettavasti edes kovin harvinaista jäällä, koska ainut hyväksyttävä syy mun mielestä jäällä tippumiseen on se, että molemmat hakut lohkeaa irti jäästä samanaikasesti. Tällöin ylävartalo lähtee tangentin suuntaan ja jos rauta vielä sattuu puremaan kiinni, niin teräsmiehenä mennään. Ja se on ainut hyväksyttävä syy mun mielestä siksi, että jos olet niin huonossa kunnossa, että et jaksa roikkua jäähakussa tilanteessa kuin tilanteessa valitsemallasi reitillä, olet täysin väärällä reitillä ja sinun olisi pitänyt valita jotain loivempaa - siitä puhumattakaan, että olisit siellä köysisooloamassa, tai ylipäätään liidaamassa. Joitakin harvinaisempia sattumuksia voi ehkäistä liisseillä, joista ranneliissit lienee turvallisin vaihtoehto. Napanuorat eli tetherit on kuulemma myöskin joskus jonkun tippumisen pysäyttäneet, mutta en luottaisi siihen kyllä pätkääkään.

Kuten alussa totesin, ja loukkaantumisen riskit huomioonottaen, en ole oikein muodostanut vielä mielipidettä siitä, kumpi on turvallisempaa: köysisooloaminen vai sooloaminen kokonaan ilman mitään. Kumpikin on vapaaehtoisesti tehtynä vähintäänkin kyseenalaista, mutta niin taitaa olla jääkiipeilykin. Kumpaakin silti jotkut tekevät. Köysisoolossa on vain se huono puoli, että saatat eksyä kiipeämään jotain liian vaikeaa, ja pakittamiseenkin voi olla suurempi kynnys kun on varmistusjärjestelmän luoma mielikuva päässä jonkinlaisesta turvallisuudesta. Tosiasiallisestihan olet tottunut siihen, että kun olet köydessä kiinni, niin olo on heti tukevampi vaikka tietäisit että köysi ei ole kiinni yhtään missään - sitähän se short-rouppaaminenkin on, häh?

Soolotessa asian todellinen luonne on selkeämpi, ja marginaalit pysyy suurempina - ja täten koko toiminta voi olla turvallisempaa. Parhaassa tapauksessa päätät putouksen juurella lähteä kotiin, kiipeämättä metriäkään.

13 kommenttia:

JukkaSakari kirjoitti...

Muistaakseni Silent Partneria ei suositella käytettäväksi jäisillä köysillä. Enpä tullut kokeilleeksi, ilmeneekö ongelmia käytännössä. Silent Partner painaa puoli kiloa eli sitä ei tosiaan grammanviilaajat kanna mukana "varan vuoksi". Sulle ei vissiin yläköysittely riitä - siihen hommaan riittäisi Ropemanit. Niillä on ainakin jumiutuneet köydet haettu onnistuneesti.

-hc kirjoitti...

Moi.
Alkuun minultakin varoituksen sana: Luet köysisooloamiseen liittyvää vastausta Internetistä, jonka on kirjoittanut henkilö, jolla ei ole minkäänlaista kiipeilykoulutusta, -kurssia, köysitoiminnan ohjausta tai vastaavaa taustaa. Jos vielä tämän vastauksen jälkeen päädyt jotain kokeilemaan, harkitse vielä kerran... (En tarkoita Tapsaa)
Sanomani perustuu jonkin verran Rock climbing kirjallisuutta lukeneena (usein sanakirjaakin käyttäen ;). Vastoin yleisiä ohjeita, omatoimiset viritykset, säätämiset, testaukset, sekä kokeilut ovat melkeimpä arkipäivää. Käytännön sovellutukset soolo-kiipeilytoiminnassa ovat sujuneet – ihmeellistä kyllä – kohtuullisesti jo vuosia.
Kirjoitan tässä nyt ensisijaisesti multipitzi- reiteillä puuhasteluista. Järjestelmäsi (Atc) vaikuttaa sekavalta ja hivenen arveluttavalta. Noilla sun virityksillä saa aika helposti tilanteen, jolloin Atc ei lukitu. Sinällään on toki kiinnostavaa se, että voi edetä köyden seuratessa ilman, että sitä pitää välillä löysätä. Mutta sitten ne ongelmat alkavat – siis köyden puolivälin jälkeen. Noi sun lannelenkit, kuten olet havainnut, aiheuttavat merkittävän sotkeutumis- ja polkeentumisriskin. Ne toimii melko hyvin jyrkällä jäällä, siis roikkuständillä, kun otat kakkosta sisään. Lisäksi nuo lenkit jatkoineen varastavat arvokasta ja tarpeellista tilaa valjaistasi. Minulla on samalla paikalla “paras” eli Simondin tuplahuugeissa roikkuu 10-12 ruuvia ja lisää köysislingissä (olanyli). Siis näkösällä, mutta riittävän takana, ettei ruuvit pöki reiteen. Muutenkin on lenkit täynnä tavaraa ja vielä reppu raahattavana.
Köysisoolossa lähtökohtana pitäisi pyrkiä (täysin) kontrolloituun köyden hallintaa. Tämä tarkoittaa, että ständillä köysi ei saisi päästä vapaasti juoksemaan alas. Takertumisriskin lisäksi noususta tulee pirun raskasta kun noin 60 metriä köyttä pitäis saada juoksemaan laitteesi läpi. Tämä helpottaa vasta puolenvälin paikkeilla. Mutta nyt sun systeemi päästää köyden juoksemaan läpi, jota toki ehkäiset noilla lenkeillä. Itse käytän köysipussia (joskus Ikean kassia, joka aiheutti fransuissa hilpeyttä). Kassiin pakkaaminen pitää tietysti harjoitella, että köysi purkautuu hallitusti. Vapaassa päässä en käytä päätesolmua niin pöljätä kun se kuulostaakin (kirjoitin ensin, että ei saa olla – mutta tämähän ei ole opetustekstiä). Siis takertumisriski (kokemusta on ;).
En tiedä miten hallitset – ehkäpä kriittisimmän vaiheen – köyden klippaamisen ruuviin. Siinähän on kaksi mahdollisuutta, siis klipata vapaa puoli, kun piti klipata ankkuriin kytketty puoli. Tässä tullaan taas köysikontrolliin, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen tekemiseen, jota kyllä sitten riittää. Jopa niin paljon, että kiivettävän reitin luokitus muuttuu helposti +:sta - yhden pykälän verran.
Silent Partner on jäätouhuun huonosti soveltuva laite – jäätä ja lunta pukkaa väliin, lisäksi se on tarkoitettu ensisijaisesti halkaisijaltaan 9,8 - 11,0 mm köysille. Niin ja sliissejä ei käytetä, koska tilanteesta riippuen, joko vasenta tai oikeaa kättä pitää voida välittömästi käyttää säätöhommiin.
Noniin nyt ollaan jo tilanteessa, että eihän tähän nyt riitä tämä ilta. Muutenkin kirjallinen tuotokseni lienee lähellä sitä itteään. Palataan asiaan, jos vielä kiinnostaa, vaikkapa lisäkysymysten myötä?
-hc

tapsa kirjoitti...

kiitoksia arvon herrat näkemyksestä ja hyvää uutta vuotta!

sekava tää järjestelmä todellakin on, ja takertumisen mahdollisuuksia riittää. mutta köyttä ei tarvitse syöttää itse.

en ole kokeillut, mutta toki tämänkin voisi virittää reppuun: laittaisi jatko-sorkat sinne vaan sisään. jatkoja vapautuisi käyttöön sitä mukaan kun etenisi (kuten valjaisiin vyyhdettynäkin)?

sorkat valjaissa on toki se viimeinen asia mihin alas juokseva köysi pysähtyy, mutta sen köyden saa kannattelemaan omaa painoaan jonkunverran tekemällä ainakin ylimpiin jatkoihin ylimääräinen lenkki.

puhtaalla jäällä en näe valjaissa tila-ongelmaa, "sorkka"jatkoille voi varata vaikka oikean etuneljänneksen, ja 3/4 on vielä jäljellä kaikelle muulle. ruuvit mulla on anyhow kolmessa ice clipperissä eivätkä vie tilaa varustelenkeistä.

mikset hc käytä päätesolmua, jos kaapeli kerta on repussa? ja siis tulkitsinko oikein että kiipeät sorkalla?

Pauli S kirjoitti...

Moro Tapsa ja hyvää uutta vuotta!
Pari juttua tuli mieleen (en ole just tolla ylävaljassysteemillä soolonnut. Itsellä on joskus ollut käytössä esim. siansorkka atc:n läpi tehtynä "vapautussulkkarilla" varustettuna tai grigri):

1. Sulla on kuvissa uusi atc Guide. Kannattaa huomata siitä se, että noiden sivujen kevennysreikien takia ohuet puoliköydet saattavat mahtua toistensa ohitse sivuttain. (tajusitko?) ts. köydet vaihtaa paikkaa, jolloin se kireä köysi ei enää purista "jarruköyttä" siihen hahloon.-> köysi ei lukitu autoblokkina. Tämä ongelma voi syntyä myös kakkosta varmistettaessa. Sama ongelmahan oli aikoinaan ainakin reverso 1:ssä, joka oli tehty paksummille köysille. Nythän on tullut jo reverso 4:jä, jossa on, yllätys-yllätys, ehjät sivut. -> ohuet köydet eivät vaihda paikkaa niin helposti->tod. näk. turvallisempi, mutta en ole nähnyt livenä tuota uutta reverso 4:sta, joten en osaa oikeasti sanoa. Mutta paksuilla jäisillä köysillä atc guide on helpompi koska siina on isommat köydenreiät. Ok? tajusiko?

2. Lisäturvaa voisi tuoda se, että edes yksi noista jatkoista olisi klipattuna suoraan belaylooppiin varustelenkin sijasta. Silloin et olisi pelkästään yhden ruuvisulkkarin varassa. Belay master on tuossa hyvä etu. Mutta yhden vanhan lukkosulkkarin (lucky, camp tms. italialainen?) portti hajosi mulla kesällä. Eli vaikka ruuvi oli kiinni, portti aukesi. Eli ei kannata laittaa henkeään ainakaan yhden huonon ruuvisulkkarin varaan...

3. grigri kakkosen modauksiakin on jo näkynyt netissä.

4. Muistan joskus lukeneeni silent partnerista varoituksen, että se lukitusmekanismi ei välttämättä toimi pakkasessa. Siis se auton turvavyön mekanismia muistuttava juttu rullan sisällä. Öljyt kait jähmettyy liikaa? Mutta käytetäänhän tuossakin back-up solmuja.

Tajusko näistä kaiken?
Turvallista talven jatkoa. :)

tapsa kirjoitti...

oon yrittänyt saada nanoa (9.2) "ohittamaan" itsensä mainitsemallasi tavalla siinä onnistumatta, mutta en ole kokeillut liidipudotusta. siinähän nyt voi tapahtua oikeestaan ... mitä vaan:)

kasimilliset menee suorastaan helposti.

reverso1 oli tosiaan löysä, se valutti autoblockina läpi kasimillisiä märkiä ja jäisiä köysiä ihan noin niinkuin normikäytössä autoblockina kakkosen tullessa köyteen.

-hc kirjoitti...

Käytän Reversoa niin, että se on kiinnitettynä valjaisiin noin 60 cm slingillä ja autoblocki- asentoon eli se roikkuu aina alapuolella. Köytenä Joker 9,1 toimii hyvin. Huonoa on se, että nousun aikana pitää tarpeen mukaan nykäistä löysää koska muuten ei pääse eteenpäin. Tämä vaikuttaa kököltä systeemiltä mutta siihen tottuu nopeasti. Hyvää on se, että se on kaikissa tilanteissa aina lukossa. Köysi ei myöskään lähde juoksemaan alas vaan lukittuu heti.

Päätesolmua käytän vasta sitten kun köyttä on jäljellä noin 15…20 m. Tämä siis silloin kun ajan valmiista ständeistä ohi ja rakennan omat ankkurit.
Miksi noin myöhään? Eräänä päivänä muutamia vuosia sitten menossa neljäs pitzi, lähes pystysuoralla loppu-osuudella – köysi jumiin. Ketään muita kiipeilijöitä ei paikalla. Kaksi ruuvia jäljellä ja ranteitakin alkoi jo hiukan hapottaa. Nopea päätös ja nousun keskytys, väliankkurin rakenteluun. Oikea-oppisesti kakkosköysi tietysti alhaalla repussa. Laskeuduin sen verran, että
se syy löytyi. köyden pää oli heilahtanut jääpuikkojen väliin ja lukkiutunut siitä päätesolmusta.
Jaa, että sittenkö kotiin? Ehei, tietenkin reitti tuli kiivettyä loppuun..
Olihan tuo köysipääte kiusannut joskus myös niin, että se on pyörähtänyt myös sen liidiköyden ali ja tarttunut sitten ruuvin/ sulkkarin kohtaan, jonka tosin sain irroitettua.

Pauli S kirjoitti...

Toi nyt vaan on tyhmää jättää se solmu sieltä päästä pois. Ehkä yleisin tapa päästä hengestään noissa touhuissa. Kantaisit köyttä mukana, tai sitoisit sen päähän valjaisiin. Silloin sulla roikkuu mukana iso luuppi. Jos se jää johonkin kiinni, niin voit irrottaa sen pään valjaista, pudottaa alas ja vetää köyden vapaaksi. Tai sitten sulla on kuitenkin molemmat köyden päät käytössä kun koitat irrottaa sitä juuttunutta köyttä.

Jos ei pidä tuossa köysisoolossa riittävää turvamarginaalia, niin sitten taitaa olla fiksumpaa kiivetä ilman köyttä, kuten Tapsa spekuloi. Eipähän tule ainakaan valheellista turvallisuuden tunnetta.

Pauli S kirjoitti...

hei, näistä soolohommista tuli vielä mieleen, että onko kenelläkään kokemusta noista PLB (personal locator beacon) systeemeistä pohjoismaissa? Noilla voi hälyttää apua paikalle vaikka kännykkä ei kuuluisi. Melko suosittuja esim amerikassa, uudessa seelannissa ja muilla seuduilla joissa on helppo päästä pois kännykän kuuluvuusalueelta. Mutta löytyy noita paikkoja pohjoismaistakin etenkin vuorilta. Tai jopa koroumasta.

Esim:
http://www.findmespot.eu/en/

Noista on ollut jotain juttua keskustelupalstoilla aikoinaan?

tapsa kirjoitti...

näköjään ainakin telemarkissa on toiminut:
http://www.findmespot.eu/en/spotemergency/index.php?option=com_content&view=article&id=112:stranded-man-rescued-from-mountains-of-norway&catid=55:spot-saves&Itemid=31

mielenkiintoinen konsepti. totta se toimii? tosin suomesahan tais kaatua alueittain toi viranomaisten hätäverkko virvekin siinä viime myrskyssä? että silleen ..

Pauli S kirjoitti...

Tavallisestihan jos on itse pulassa, niin silloin sentään viranomaisten puhelimet toimii.

Will Gaddin blogissakin noita juttuja on pohdittu edellisissä postauksissa:

http://willgadd.com/?cat=1

"-Was there any potential for emergency communications via radio, sat phone, SPOT, etc? If Ed’s injuries were just a bit worse emergency coms could have been very, very important. I do not head out into the mountains now without a Spot or a Sat phone, it’s just not worth it. I have yet to see a mountain accident scene where the victim said, “No, please don’t call for help, it’s against my wilderness ethic.” Like it or not the technology is there, and many of my friends are alive today because they had the means to communicate. A SPOT is only $100 right now, and the new DeLorme device looks cool when it goes public."

Tosin, kalliovuorilla päässee kännykän katvealueelta pois suurinpiirtein poistumalla tieltä. Joten tuollahan tuo on vielä tärkeämpi kuin täällä jossa useimmat paikat ovat kännykän kantamalla. Tuollaisen hyvälaatuisen PLB:n etuhan on tosin se, että se lähettää suoraan GPS:n mukaisen sijainnin viranomaisille, mitä tavallinen nokialainen ei tee yhden napin painalluksella.
Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka nopeasti viranomaiset pystyvät reagoimaan tuollaiseen hätäviestiin. Liki yhtä nopeasti kuin hätäpuheluun?

Laitteen hinnan lisäksi noissa on kait kuukausimaksut? Onkohan noita vuokrattavissa? Tai kiipeilykerho tms. voisi ehkä hankkia laitteen jäsentensä käyttöön/vuokrattavaksi?

Uudessa-Seelannissahan joku kansanedustaja tai vastaava ehdotti noita laitteita pakollisiksi luonnossa liikkujille. Herätti aika paljon keskustelua muutama vuosi sitten. Kuitenkin, monille turisteille tuollainen annetaan mukaan retkille. On kait halvempaa kuin mitä etsintäkustannukset laajoilta ja vaikeakulkuisilta alueilta.

tapsa kirjoitti...

muistaakseni eurooppalaiseen satelliittipaikannusjärjestelmään galileoon joku tollainen järjestelmä on integroitu - taisiis lienee juurikin sama systeemi. galileo satelliitit tosin kai pystyy myös monipuolisempaan viestintään kuin gps:t.

olis mielenkiintoista saada just noista vasteajoista jotain kommenttia joltain viranomaiselta.

Anonyymi kirjoitti...

Karataan vähän alkuperäisestä aiheesta, mutta lisää keskusteluahan löytyy esim. täällä olevista linkeistä:

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=18886.0

(jää)kiipeilyn kannalta noissa laitteissa taitaa olla yksi kenties oleellinen ero: osan käyttölämpötila on -20´C ja toisten -40´C. Mutta kannattaako sitä enää noin kylmässä edes kiivetä...

-hc kirjoitti...

Paulille: Mikä on tyhmää ja mikä ei.
Vaikuttaa siltä, että aivan kaikkiin köysisoolojärjestelmiin perehtyneisyytesi ei ehkä ole kovin syvällistä. Käyttämäni järjestelmä on toki persoonallinen ja tekniikkaa on tullut kehiteltyä ja testattua kohtuullisen pitkä aikaa.
Ei ehkä ole kovin sopivaa lähteä leimaamaan tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni, ikäänkuin en kykenisi huolella harkitsemaan kulloisetkin riskit.
Tyhmää on jo aloittaa köysisoolon harrastaminen jäällä. Toisaalta se on mahdollisuus kiivetä silloin kun haluaa ja omaan tahtiin.
Tyhmintä on puhdas jääsoolo. Sekin on valintakysymys, rajojen totaalinen kokeilu ja lähes psykedeelinen tahto-/ tunnetila.
On enemmän kuin arveluttavaa edes yrittää kiivetä niin, että köyden vapaa pää on kiinnitetty valjaisiin. Tarkertumiset on kutakuinkin vuorenvarmaa. Jo muutaman metrin köysiluuppi tarttuu yllättävän helposti.
Kun köysi jumiutuu, melko usein on edessä seuraavaa:
Olet etenemässä ja lyöt hakut melko ylös, asettelet jalan tai jalat ylemmäksi ja punnerrat ylös – sitten se tapahtuu – kun vähiten odotat. Lisämausteena edelliseen ruuviin saattaa olla matkaa jokunen metri. Uudelle ruuville saattaa olla tarjolla vain paskoja paikkoja. Yrität pakittaa takaisin edelliseen asemaan mutta se ei olekaan helppoa. Hakun irroitusta voi yrittää puolikyykky asennossa (köysi tiukalla) ja sitten sille pitäis löytää hyvä kolo vähän alempaa. Puolisokkona jalkojen asettelu takaisin alas on myös hankalaa.
Joku toinen voi tietysti tehdä tämän toisin, mutta silti se syö voimia ja vielä pitäis saada asennettua se pelastava ruuvi. Riskit kasvaa melkoisesti.