25.10.2011

It's about fucking time - tai no oli, ja meni.


Talvi oli ja meni, mutta se oli silti eka viikonloppu kun pakkanen ja jäähakut kohtasivat jälleen. Eka viikonloppu on tietyllä tavalla aina tärkeä - se on sen kauden aloitus, oli olosuhteet mitkä tahansa ja vaikkei pakkaskausi siitä vielä käynnistyisikään. Nyt voi ainakin kuvitella, että peli on avattu, vaikka todellisuudessa ennusteet näyttää siltä että Levin maailmancuppikin joudutaan perumaan. Paskan myivät,  vesisateen mukana tulee masennus ja alakulo, ja mä syytän teitä, citymaasturoijat kun toitte kasvishuoneilmiönne Lappiin mun jääkiipeilyharrastusta haittaamaan.

Mitä jää jäljelle, kun keli ei anna jääkiipeilylle myöten? Sisätreeniä hakuilla, kotona kuntopiiriä, hissiuralla ylämäen tamppaamista reppu selässä ja loputonta kaman kanssa hienosäätämistä. Se taas johtuu siitä, että kamojen kanssa räplääminen ja uusien ostaminen on kuitenkin varmaan toiseksi siisteintä hommaa niiden varsinaisen käyttämisen jälkeen. Siis siisteintä hommaa mitä gearilla voi tehdä, ei siisteintä mitä ylipäätänsä voi elämässä tehdä. Paremman puutteessa on siistiä tosin myös se gear-gaynessille pyhitetty kiipeilyn muoto, jota tekniseksikin kiipeilyksi kutsutaan - kevytversiota eli french-freetähän harrastan ympärivuotisesti aina kun mahdollista.

Treenipäiväkirja masensi mua lisää ja kertoi, että kiipesin viime kaudella 51 päivää jäätä tai mikstaa, eikä se tuntunut liian paljolta ollenkaan. Mikäli syksy jatkuu samanlaisena, tällä kaudella ei ole kyllä mitään toivoa päästä samoihin lukemiin. Ei sillä, että uskoisin että määrässä olisi jotain taikaa, mutta kyllä mä mielummin olen jääkiipeilemässä kuin vesisateessa tuijottamassa monitoria ja miettimässä sitä, että lähtisinkö ensi viikonloppuna juoksemaan Pallakselle vai jäänkö kämpille märstäämään. Määrässä on tosin se hyvä puoli, että tää on niin pitkälti arpapeliä olosuhteiden kanssa, että isommilla määrillä on vaan parempi sauma saada joskus jotain hyvää keliäkin. Valitettavan usein sen kelin kuitenkin tietää vasta paikan päällä, eikä ruudulta pari iltaa ennen - tän sain taas todeta viikonloppuna, kun luotin siihen ettei yöllä ole kuitenkaan kovin kummonen pakkanen, enkä siten varmaankaan tarvitse kovin kummoista makuupussiakaan.


Optimistit tietenkin sanoisivat, että hei ole iloinen, olet kiivennyt jo kaksi päivää hakut kädessä ja on vasta lokakuu. Mutta realisti meikässä tietää myös sen, ettei nyt ole todellakaan sellainen lokakuu, jolloin Ruskea virta on ollut jossain vaiheessa liidikunnossa tai jolloin on käyty jo Ruotsissakin kiipeemässä pitempiä reittejä. Ei todellakaan, nyt on sellainen lokakuu ettei edes kirkasvalolamput paranna fiilistä ja töihin pyöräilykin tehdään ihan vaan vitutuksen maksimoimiseksi eikä kuntoilun vuoksi. 

Okei, kivaa on toki se, että viikonlopun jäljiltä mulla on jotain mitä miettiä - ja se on taas ehkä yksi parhaimpia asioita mitä mä tykkään mehustella: eli miettiä uuden linjan sekvenssejä, placementtejä ja kaikenlaista mitä geariin tulee, ja lopulta ehkä joskus päätyä siihen tilanteeseen, että on räkännyt jokaisen piissin asennusjärjestyksessä, pariin niistä ehkä screamerinkin, ja on ne vähän terävämmät raudat jalassa, ja lopulta tajuaa sitovansa itseään kahteen köyteen alhaalla kiinni. F*ck se ajatus antaa aina vähän lisää potkua työmatkapyöräilyyn ja kannustaa syömään enemmän salaattia...
Posted in

9 kommenttia:

saku kirjoitti...

Miksi ihmeessä sä syöt salaattia, eiks talvibulkkaus olis parempaa valmistautumista?

tapsa kirjoitti...

no mä oon miettinyt tätä ja tullut seuraavaan loppupäätelmään: läski on painavaa. ehkä se eristää, mutta veikkaan että 200 grammaa painava takki eristää enemmän kuin 200 grammaa läskiä, itseasiassa varmaan enemmän kuin kaks kiloakin läskiä? tietenkään takkia ei voi muuttaa energiaksi jos tilanne sitä vaatii, mutta ehkä alunperinkin kannattaisi kantaa mukana enemmän kuitua/höyhentä kuin läskiä?

tää nyt on just tätä kun asioita joutuu vain kelaamaan eikä pääse testaamaan. voi olla että oon aika eri mieltä kuukauden kuluttua.

muistaakseni normaalin bmi:n miehessä on anyhow n. 50 000 kcal rasvana, joten eiköhän silläkin vähän aikaa paina menemään jos sikseen tulee. naisilla muistaakseni keskim. 200 000 kcal. (miks niillä on silti aina kylmä?)

Anonyymi kirjoitti...

Ai täällä sä sitte tän sanot, mutta et oo sitten mulle kertonu? Mä oon syöny ku lehmä miettien talvea ja toivonu, ettei tänä talvena tarvisi palella niin paljoa kuin viime talvena. Sitten sä sanot täällä, että syöt salaattia, ettei läski paina... ja mä oon syöny ja lihonu ja koittanu "valmistautua" talvikauteen...

Vaihdan läskini höyheniin ja alan karppaamaan.

tapsa kirjoitti...

hei nimim. läski. ihan sama mulle, kunhan kannat ite.

Anonyymi kirjoitti...

syö sinä pupu ruohoas. Katotaan kuukauden päästä, kummalla on isompi hauis!

Anonyymi kirjoitti...

Eihän Tapsukassa ole läskiä poistettavaksi asti?
Kaikki erikoisruokavaliot on miun mielestä hanurista. Kaikkia kolomia energian lähettä tarvitaan!

Meikä elämäni kunnossa lukuunottamatta kiipeilyä, mutta hyville pohjille on hyvä rakentaa.

Tulikärppänen

PS:
Kuva on tutusta paikasta.
Ethän vain raavi suoraa sen sinisen köyen yläpuolelta. Siinon kesäkiikkua parraimmillaan.

Anonyymi kirjoitti...

Teidän bulkkaushöpinään en ota kantaa, mutta tuohon naisten paleluun voin kertoa syyn. Naisen keho on ohjelmoitu säästämään energiaa kaikissa olosuhteissa, jotta sitä riittää lapsille sitten, kun niitä pitää rintaruokkia. Miehen keho taas pyrkii pitämään energiaa kuluttamalla yllä riittävää lämpötilaa, jotta mies olisi kaikissa oloissa valmis hankkimaan luolaan lisää ruokaa. Periytyy siis kaukaa alkuihmisen biologiasta ja ihan faktaa, lisää tietoa löytyy varmaan jostain. Käsittääkseni ilmiö toimii jotenkin testosteronin tuotannon kautta ja tästä syystä miehillä, joilla on korkeat testotasot, ei ole kylmä niin herkästi = ovat kuin luotuja jääkiipeilyyn.

T: Ossi

tapsa kirjoitti...

... eli selibaatti parantaa kylmänsietokykyä?

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja sitten on niin testohöyryissä, ettei runnari epäilyttävään jääruuviin pelota ollenkaan. Vielä paremmin menee, jos kiipeilyporukassa on naisväkeä, joille joutuu todistelemaan.

T: Ossi