19.4.2011

Vaihtoehtoisia mutta kyseenalaisia pakitustapoja

Pari asiaa näin alkuun: luet köysitekniikoita käsittelevää "artikkelia" Internetistä. Se on jo lähtökohtaisesti huono juttu, etkä voi olla varma kirjoittajan pätevyydestä. Toisekseen, esiteltävät tekniikat eivät ole normitapoja, vaan ne on tarkoitettu vain ja ainoastaan käytettäväksi kun normaaleita ja turvallisempia tapoja ei voida toteuttaa. Kolmanneksi, alla esitellyissä tekniikoissa on aika vähän marginaalia, ja ne esitellään "yhden" piissin taktiikalla. Se tarkoittaa sitä, että jos käytät niitä laskeutumiseen joskus sellaisenaan, elämäsi on yhden piissin varassa, jonka laatuun ainoastaan sinä voit vaikuttaa. Neljänneksi, tämän tekstin tarkoitus ei ole opastaa laskeutumista - se pitää olla hallussa kaikilla mahdollisilla tavoilla jo valmiiksi. Sen lisäksi pidetään vielä mielessä, että läskein menee aina ekaksi alas siten, että ankkurissa on joku backuppi, ja bounssaa ja testaa ständin sellaiseksi, että se viimeinen laskija voi tehdä päätöksen backuppien poistamisesta. Aina niitä ei poisteta, ja jos ne jätetään, niin kulut tasataan kaikkien köysistössä olevien kesken ilman kysymyksiä, eiks jeh!

Pakittaminenhan on iso osa kiipeilyä, mutta aina ei sekään ihan helppoa ole. Jäätä voi olla vähän, tai sitten olet niin köyhä, että vaarannat henkesi ennemmin kuin hylkäät kamaa alaspäin mennessä. Oli miten oli, koen että vaihtoehtoisten tekniikoiden hallinta ei ole ikinä haitallista, etenkin jos se lisää kokonaisymmärrystä asiasta. Jos jonkun mielestä on edesvastuutonta tällaisia julkaista, niin sanottakoon, että mä en holhousyhteiskunnasta muutenkaan hirveästi perusta. Ja jos päädyt näitä kokeilemaan, kokeilethan alhaalla ja backuppien kanssa. En myöskään suosittele KTO-kokeessa keulimista näillä opeilla.

- Pakittaminen jääruuvista siten, että jääruuvin voi vetää pois alhaalta.
Tämän konstin käytössä on järkeä ainoastaan, jos sinun on pakko pakittaa jäästä, jota on vähintään keskipitkän ruuvin verran, mutta kuitenkin semmoisessa paikassa tai muodossa, ettet pysty tekemään edes kohtuullista ablakovia. Niin, ja et muka pysty jättämään yhtä jääruuvia. Lähtökohtaisesti mä en pidä tätä vaarallisena tapana laskeutua - mutta en mä toisaalta ole tätä joutunut ikinä myöskään "tosielämässä" käyttämään. Mutta se että tämä olisi turvallista, edellyttää kykyä arvioida jään luotettavuus vajaaksi poratun ruuvin suhteen. Tämä on jokatapauksessa tekniikka, jonka mä mielelläni osaan, koska voin kuvitella tilanteita, joissa tämä on ainut vaihtoehto. Siis sen lisäksi, että jättäisin jääruuvin seinään.

1. Ruuvaa mahdollisimman pitkä jääruuvi jäähän. Ruuvaa se myös takaisin ulos, ja tarvittaessa uudelleen sisään ja ulos, jotta se liikkuu sutjakasti.
2. Klippaa pitkä slingi tai narua tai jotain vastaavaa hangeriin.
3. Kierrä ruuvi sisään siten, että slingi kiertyy varren ympärille.
4. Ruuvi jää väkisinkin pari senttiä vajaaksi, koska varressa on sitä slingiä, ja slingiä pitäisi olla vielä jäljelläkin.
5. Solmi köysien päät JA slingi  overhändillä isoksi mytyksi. Kiristä ja muotoile huolella.
6. Tee myös backup-overhand (kuvassa slingi ei ole enää backup-solmussa, mutta se ei niin oleellista olekaan. Kunhan köydet on backupissa). 
7. Jätetään se solmu ruuvin vasemmalle puolelle, koska sille puolelle se jääruuvi aukeaa.
8. Kierrä ruuvia siten, että hangeri osoittaa ylöspäin. 
9. Laita laskeutumisköydet ruuvin yli. Ruuvi kannattaa olla semmoisessa kulmassa, että on edellytyksiä, että ne köydet siellä pysyy. Ylöspäin osoittava hangeri on siksi, että se estäisi köysiä tipahtamasta ruuvin päältä pois, jos ne alkaisivat reunaa kohti valua. 
10. Laskeudu. Huom. Eripaksuisilla köysillä laskeutuminen aiheuttaa sen, että toinen luistaa enemmän laskeutumislaitteen läpi kuin toinen. Se taas voi tarkoittaa sitä, että ruuvisi kiertyy auki samalla kun laskeudut. 
11. Kun olet alhaalla, alat vetämään siitä toisesta päästä, niin jääruuvi kiertyy auki ja heilahtaa iloisesti kilahdellen 60 metriä luoksesi ja vielä toiset 60 metriä sinusta ohi (Micro fractures, aargh!).
12. Niin, siis painotetaan nyt vielä, että jos et laita köysiä ruuvin yli, niin alkaessasi laskeutua ruuvi tulee välittömäsi ulos jäästä ja tiput.


Tämän heikko puoli on se, että ruuvi ei voi olla kokonaan sisässä, ja jos jää on vähänkään huonoa ja ruuvi ei ole pitkä, niin korkkaamiselle on ihan oikeasti hyvät edellytykset. Ruuvi on myös pakko laittaa heikompaan kulmaan, eli yläviistoon, jotta köydet pysyy sen päällä. Vahvin kulma on tutkitusti hieman alaviistoon, mutta se ei nyt tässä oikein toimi. Älä kokeile ilman backuppia,  onhan se selvää? Tämän voi varmaan soveltaa myös tehtäväksi ilman slingiä. Slingi vie kuitenkin vähemmän tilaa ruuvin varressa kuin köysi.

- Ablakovi ilman mitään ylimääräisiä naruja
Kun mä laskeudun jäällä, laskeudun reilusti yli puolet pitcheistä siten, ettei seinään jää yhtään mitään - eli köysi pujotetaan suoraan ablakovista. Se ei kuitenkaan onnistu "normaalilla" ablakovilla, joka tehdään kutakuinkin tasaiseen pintaan noin 90 asteen ruuvien välisellä kulmalla (koska kitka estäisi köyden vetämisen, jos köyden ylipäätään saisi siitä pujotettua).  Tämä vaatii asteen verran enemmän hommaa, mutta opeteltuna ja jään luonnollisia muotoja hyväksikäyttäen on ihan tarpeeksi nopea.




1. Oleellista on, että jo siinä vaiheessa, kun laskeudut edelliseltä ankkurilta, kiinnität huomiota jäässä muotoihin, ja teet uuden ständin semmoiseen kohtaan, missä on isohko ulkonema ulottuvilla. Kun olet tällaisen löytänyt, niin louhit siitä "palikan", joka on kutakuinkin 30-35 cm leveä ja noin 10-15 cm syvä (mitä syvempi, sitä turvallisempi).
2. Idea on tehdä tunneli kuten ablakovissakin, mutta se tulee saada melkein suoraksi putkeksi (pieni kulma on ok). Eli sitten porataan kummastakin kyljestä sisään, ja pujotetaan köysi läpi. Ja mieluiten aika ohut köysi. Sinkkuköysi ei todennäköisesti edes mahdu ruuvinreiästä kunnolla, ja irti sitä ei ainakaan saa vedettyä.
3. Tasoita reunat hinkkaamalla köyttä edestakaisin kaikissa mahdollisissa kulmissa, ja yritä repiä ablakovisi irti kaikin voimin (laita laskeutumislaite kiinni köysiin ja hypi mahdollisimman huonossa kulmassa siihen, niin lujaa että lonkkiin sattuu!).
4. Laskeudu ja vedä köydet pois.

Tämän tietenkin kannattaa backupata toisella ablakovilla, johon joutuu jättämään narun. Mutta siten joudut jättämään ainoastaan yhden, etkä kahta narua, jos haluat laskeutua tuplapiissistä. 

Texas rope trick
eli laskeutuminen lehtipultista ilman, että siihen jää mitään. Tämä oli pitkään mun mielessä turhana ja vaarallisena tekniikkana, mutta sitten tulin ajatelleeksi sitä faktaa, että maillonien käyttö ainakin on todistetusti vaarallista. Etuna mailloniin näen sen, että mailloni ei jää sinne seinään, jolloin joku muu voi tulla  ja käyttää sitä maillonia tajuamatta tarkastaa sen lukitusta. Maillonithan ei nimittäin kestä edes ruumiinpainoa jos niiden "portti" on auki. Ja se portti voi valitettavasti aueta, kun ensimmäinen laskeutuja vetää köytensä pois (köysi pyörittää portin auki). Jos seuraava laskeutuja ei tätä ymmärrä ja tajua porttia kiristää, niin tulee aika isolla todennäköisyydellä tonttipannut.


Ongelma on nyt kuitenkin se, että tämä ei myöskään ole turvallinen tapa. Ehdottomasti turvallisinta olisi aina jättää sulkkari. Se maksaa viisi euroa. Ei ole paha hinta siitä, että pääsee maahan asti turvallisesti.

1. Ota 60cm slingi, ja pujota se pultista siten, että päät ovat yhtä pitkät. Jätä ommel sille puolelle, jolta slingi vedetään pois.
2. Pujota köysi molemmista luupeista.
3. Köysi pitää jakaa siten, että 60 metrinen köysi on kolmessa osassa: 2 x 20 metriä laskeutumiseen, ja 1 x 20 metriä tulee alhaalta vielä kerran ylös
4. Se pää köydestä, joka tulee alhaalta ylös, klipataan/sidotaan slingin toiseen päähän. 
5. Laskeudu. 
6. Vedä laskeutumisköydet pois. Vedä todella rauhallisesti, jos haluat käyttää slingiä joskus vielä uudelleen. Ja nyt tärkeä juttu: sinun pitää vetää siltä puolelta slingiä, jolla "alasvetosolmu" on. Jos vedät väärältä puolelta, olet juuri solminut slingin leivonpäällä pulttiin.
7. Vedä slingi pois pultista sillä jäljelle jääneellä köydellä.


Tällä voi laskeutua valitettavasti vain kolmasosan köyden pituudesta, ellei ole erillistä taglinea. Tässä on järkeä ainoastaan lehtipulteilla, koska niistä ei pysty vetämään köyttä pois. Liimapulteista pystyy. Kannattaa kuitenkin aina tutustua liimapultinkin kuntoon, ja siihen onko siinä teräviä reunoja tms.

Niin, ja pääsääntöisesti kiipeilyssä pitäisi aina pitää mielessä: never nylon-against-nylon. Köyden ei tarvii liikahtaa montaa senttiä painotettuna slingiä vasten, että slingi palaa poikki. Ja se liikahdus voi tapahtua myös siitä, että venkoilet sivulle laskeutuessa, tai että pysähdyt hyllylle ja käytät painon pois köydestä, tai että ja miljoona muuta vaihtoehtoa. TRT:tä käytettäessä myös se on sitten omassa harkinnassa, että minkä paksuinen slingi kestää lehtipultin terävää reunaa vasten.

Fokkin' hell, ei se ehkä ollutkaan niin kätevää! Pitkä pultinkanta + TRT = Jumittunut kaapeli.

Vielä pari sanaa overhandin käytöstä laskeutumissolmuna. Mä oon seurannut ständillä, kuinka ekan laskeutujan lähtiessä laskeutumaan overhändi kierii hämmästyttävällä vauhdilla köyden päitä kohti. Se pysähtyi backupsolmuun (overhand), joka ei ollut kuitenkaan kiinni varsinaisessa laskeutumissolmussa, vaan niiden välissä oli jostain ihmeen syystä noin 30 cm tyhjää. Ilman backupia solmu olisi leiponut itsensä köyden päistä ulos. Se voi tapahtua, ja mun kokemuksen perusteella ei ole edes vaikea toteuttaa. Kyseisessä tapauksessa köydet oli ohuet (8.1 mm), ne oli läpimärät ja solmua ei oltu muotoiltu. 

Mun piti tässä demota paria muutakin tricksiä, mitkä olin netistä oppinut ja testannut - mutta tulin siihen tulokseen, että niissä ei ole oikeasti mitään järkeä, ja ne on joku keksinyt vain keksimisen ilosta. Yksi tämmöinen mun mielestä "turha" tricksi on laskeutuminen camusta siten, että camun pystyy ottamaan mukaan (!). Siinä ei mun mielestä se menetelmän epävarmuus kohtaa todennäköistä tarvetta. Ne paikat missä siitä olisi jotain hyötyä, on älyttömän harvinaisia, ja se riski, että se köysi on entistä pahemmin jumissa, on aika iso. Lisäksi se on vaarallinen, ja sitä on oletettavasti testattu niin vähän, että kaikkia mahdollisia ongelmatilanteita ei ole edes tullut vastaan. Se toimintaperiaatteen pystyy kyllä päättelemään mikäli on pätevä sitä kokeilemaan.

10 kommenttia:

sampsa kirjoitti...

Onko monta kertaa jäätyny köysi jään sisään?

Väittävät että huonoissa olosuhteissa pitäisi jättää apunarun lisäksi aina karabiinikin. Nartsaa saa kaupasta ja se on halpaa. Löytöbiinereitä on kaapit pullollaan, mutta harvemmin tietty reitillä. Toisaalta tuleepahan jatkot uusittua edes joskus...

tapsa kirjoitti...

ei ablakoviin, mutta ständien väliin kyllä. en oo kokenut sitä ablakovin uudelleen jäätymistä ongelmaksi kuivassa jäässä. märkään jäähän sitä ei tietenkään kannatakaan tehdä, voisin tietysti lisätä nyt tähän väliin ...

mä itseasiassa mielummin olen käyttämättä apunaruja, en hinnan takia vaan sen takia että mun mielestä on turvallisempaa jättää noi 5-6mm narut käyttämättä jos mahdollista. vaikka kuinka hinkkaisi reunoja pyöreiksi, en vaan jotenkin diggaa (siis jos laskeudutaan ainoastaan yhdestä ablakovista, niinkuin se usein menee). tupla-ablat on sitten asia erikseen.

mä yritän monesti ajatella siltä kannalta, että turha lisätä uusia osia johonkin systeemiin, jos niitä ei tarvii - moneen paikkaan voi tehdä ablakovin ilman ylimääräisiä ohuita naruja pikku vaivalla. eihän sitä puunkaan ympäri narua laiteta.

sulkkarin oon jättänyt aina silloin, kun alasvetämisessä ei oo saanut tulla mitään ylimääräisiä yllätyksiä ja kitkaa on ollut tiedossa muutenkin.

nopein ja toimintavarmin (alasvetämisen suhteen)
laskeutumisständi on mun mielestä jäällä silti normaaliablakovi +naru +sulkkari. (jos ei jätetä ruuvia)

Anonyymi kirjoitti...

Ja sitten vielä yksi vinkki, ainakin itse tulee jätettyä tuon tuplaumpparin irtopäät paljon pidemmiksi kuin sulla noissa kuvissa. sitten toisen niistä voi nopsaan laittaa vaikka siansorkalla/heittokasilla backuppiin/ankkuriin. Tällöin on se etu, että jos toinen köysistä katkeaisi terävään reunaan, putoavaan kiveen tms, niin molemmat köydet pysyy kiinni ankkurissa. Jälkimmäinen laskeutuja tietysti ottaa sen pois ennen laskeutumista..

Ja vielä ehkäpä paras vinkki jota ei oikeastaan kukaan koskaan opeta missään on mun mielestä se, että eka laskeutuja kiinnittää köysien päät omiin valjaisiin vaikkapa heittokasilla tms ja sulkkarilla sen sijaan että viskaisi päitä alas. Tällöin köysien jumiinjäämisen, takertumisen yms riski pienenee. Jos köysi jää jumiin väärään paikkaan alapuolellesi tms, niin sulla on edelleen molemmat köydenpäät/kaikki köydet hallussasi. Helpottaa irroittamista. Auttaa myös kovalla tuulella, ja estää köysien päistä läpi laskeutumisen...

pauli

Anonyymi kirjoitti...

Mä oon lukenut tuosta Paulin vinkistä sellaista versiota, että köysi tungetaan reppuun ja ujutellaan sieltä ulos matkan joutuessa. Muutaman kerran testailin tuota ja ihan hyvinhän se toimii. Risukkoisessa tai paljon fleikkejä sisältävillä reiteillä oiva tapa, varsinkin jos on raju tuuli. Edellyttäen, että reppu on järkättävissä tyhjäksi tai ei ainakaan sisällä pientä irtotavaraa. Muutoin on aika hyvät mahkut päästä uusimaan repun sisältö heti seuraavasta kaupasta.
- Ari

tapsa kirjoitti...

loistava vinkki pauli toi umpparin hännän sitominen ständiin. en ollut ikinä kuullutkaan saatikka ajatellut. ihan varteenotettava idis, noi puoliköydet kun ottaa hämmästyttävän helposti osumaa laskeutuessa.

tosi tuulisella kelillä laskeudun ite mielellään köysien kanssa, harvemmin vaan repussa on tilaa joten ne on jotenkin kaulan ympärillä sitten sotkussa mutta hiljaa hyvä tulee. jos heitän alas (kovassa) tuulessa, en laita solmuja päihin ... muuten aina. aina, vaikka ois kuinka lyhyt matka.

tosi useasti moni muuten luottaa ulkopuolisten havaintoihin siitä, onko köysien päät maassa (tätä huutelua kuulee paljon kalliolla). ite koitan aina olla kärryillä satavarmasti siitä että keskikohta on mulla ja solmut päissä niin ei tarvii jonkun sivullisen huonoon näköhavaintoon luottaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo lehtipultista laskeutuminen on aina mulle näyttäytynyt sellaisena myyttinä: onko jollakulla tiedossa esimerkkejä tilanteista, joissa köysi olisi A. katkennut laskeutujan painon alla tai B. mennyt pilalle köyttä alas vedettäessä? Oman kiipeilyni alkuaikoina tuli nimittäin joskus lehtipultistakin laskeuduttua, ilman ongelmia. En lähtisi sitä kellekään suosittelemaan, mutta kiinnostaisi tietää, onko noista vahinkotilanteista esimerkkejä.

Anonyymi kirjoitti...

Ja unohtui signeerata toi äskeinen anonyymi kysymys, eli: Terveisin epätietoinen Helsingistä, ts. Ossi Eskola

tapsa kirjoitti...

ossi, nyt kun sanoit niin täytyy todeta että mä oon aivan yhtä epätietoinen asian suhteen. en mä ole ikinä edes yrittänyt laskeutua lehtipultista suoraan, koska oon olettanut, että köyttä ei kitkan takia saa vedettyä pois. ilmeisesti näin ei ole, koska olet sen onnistuneesti tehnyt?:)

köyden katkeamista en murehtisi kyllä ollenkaan, ellei siihen nyt jostain ihme syystä jotain massiivisia lentoja onnistuisi ottamaan. tämänkin lausun kokonaan ilman mitään sen kummempaa tietoa asiasta.

Anonyymi kirjoitti...

Voihan se köysi tosiaan varmaan jumittaakin, riippunee köydestä, pultin asennosta jne. Ja lehtipulttejakin on erilaisia: eräällä Suomen kalliollakin on muutama sellainen itse lattaraudasta taivuttamalla tehty, josta ei mahdu edes jatko läpi, pitää ensin pujottaa kiila ja klipata vaijeriin. Mulla ne tilanteet ovat olleet sellaisia, ettei köyden jumittumisesta olisi aiheutunut epicciä.

Tuo vain sattuu olemaan yksi niitä mantroja, joita jengi toistelee toisilleen sisäseinillä tietämättä kenties, että miksi lehtipultista ei saisi laskeutua. Luulen, että yleisin olettamus on juuri se, että köysi katkeaa.

T: Ossi

Anonyymi kirjoitti...

jep, olen mäkin sitä köyttä joskus reppuun survonut, mutta se on vaan tosi hidasta jos on useampi laskeutuminen. Se köysien alapäiden kiinnittäminen valjaisiin riittää lähes aina..
Ja lehtipultista olen laskeutunut muutamia kertoja lyhyitä laskeutumisia. Kyllä siinä kannattaa tarkkana olla ettei pilaa köyttä. Moni niistä on melko teräväreunaisia, joten pidemmällä laskeutumisilla köysi kuluu tarpeettomasti poisvetäessä.

ja ne maillonit on mun mielestä ihan riesa. miksi kantaa mukanaan reitillä jotain mitä ei voi käyttää mihinkään muuhun? Ainahan sitä voi jättää jonkin huonon sulkurenkaan. Ja kukaan ei jaksa kuitenkaan edes kantaa mukanaan riittävän isoa rosterimaillonia. Seurauksena on usein se, että se tavaratalosta halvalla ostettu liian pieni mailloni jää ruosteisena roikkumaan siihen lehtihakaan. Sitten sitä ei saa enää auki ilman työkaluja (eikä välttämättä edes uutena kiinni ilman työkalua..), ja parin vuoden päästä se on vain roskaa seinällä, josta ei kannata kenenkään laskeutua.

pauli