18.3.2011

Borkafjäll 2011, osa 2.

Borkalla kerettiin toki tekemään muutakin kuin projektoimaan. Auringossa skinnailun lisäksi leivoimme pullia, kiipesimme, pakitimme, ja jopa toppasimme. Kävimme myös ruotsalaisessa yhteissaunassa, jossa oli vain miehiä, ja joka koetteli joidenkin liberaaliutta enemmän kuin toisten.

Ekana päivänä kiipesimme reitin Stormvarning, M4/WI4 200m. Linja on harjanteen oikeanpuolimmainen jäärantu, josta poikkari ylhäällä vasemmalle.

Harjanteen vasemmalla puolella näkyy myös mun ja Akin viimekeväinen Med Kärlek Från Finland (M6+R) -variaatio Vändpunktiin (M5+). Jäät ylös ja lumikentältä v-muotoja kohti.

Pakitin Samulin kanssa Stormvarning:lta tammikuussa, koska poikkarin kohdilla lunta tuli toistuvalla syötöllä niskaan ja paine kasvoi joka kerralla. Kiivettyäni nyt poikkarin, olin enemmän kuin tyytyväinen silloiseen päätökseen - poikkari oli helppoa kiipeilyä, mutta vaikeasti varmistettavaa ja en saanut pitchille kuin pari hassua piissiä. Jos jompikumpi olisi ollut herkistelemässä poikkarin släbillä kun lumet ylhäältä olisivat taas lauenneet, siitä olisi todennäköisesti tullut lähtö, ja erittäin lennokas sellainen.

Koska olin osan pitcheistä kiivennyt aikaisemmin, tein vaihtarit Akin kanssa. Aki vanhana kettuna yritti pidentää päivää kiipeämällä itsensä umpikujaan, mutta oikein mikään ei voinut estää sitä että tämä päivä meni täsmälleen niinkuin niiden toivoisi aina menevän.

Mulle lyötiin ensimmäistä kertaa elämässäni deadman käteen ja käyttöohjeistus oli: "No tunget sen sinne hankeen". Olin joskus ollut vähän skeptinen, mutta kun sen sinne kunnolla tunki, niin sehän oli ihan mahtava piissi. Paljon parempi kuin moni kalliokama tuollapäin.

Olimme hämmentävästi Borkafjällin topissa ennen iltaa, ja illallispöydässäkin hyvissä ajoin. Ihan yhtä mukavalta ei näyttänyt edellisen illan ruotsalaispartiolla, jotka olivat vielä säkkipimeässä (samalla) reitillä. Poikien teltta oli meidän parkkiksen vieressä, ja kyllä joo, kelasin että hostellissa on kyllä puolensakin.

Kiipesin Rikun ja Annan kanssa myös pari uutta lyhyempää reittiä mäen länsipäähän. Ylläolevasta kuvasta on ehkä hieman vaikea hahmottaa, mutta paikan päällä huomattavasti selkeämpi: ensimmäinen reitti menee isosta sinisestä paannejäästä dihedraalin ylös, ja siitä loivemman maaston kautta liittyy Borkafallettiin (tuo iso jääputous), jota pitkin pääsee hyvin alas. Toinen reitti on edellisestä yksi ränni oikealle, siinä on kanssa jäätä alussa mutta paljon vähemmän. Molemmat reitit ovat Borkafallettiin asti 2 pitchiä, josta voi halutessaan vielä topata helppoa jäätä pitkin (1 pitchi). Vasemmanpuoleinen on helpompi, M4 tai jotain ja oikeanpuoleinen vähän vaikeampi, M5 tai jotain.

Aloittelevana DIY-miehenä korjasin katkenneen lumikengän hostellista löytyneellä leikkuulaudalla sekä vanhoilla jääraudoilla.

Pekkasen perheen mato-ongelma alkaa levitä käsiin.

Niggaz from tha hood.

3 kommenttia:

saku kirjoitti...

Mä alan uskoon Akin puheisiin niistä ball nutseista. Nyt on tullut jo parikin reittiä vastaan missä ne olis vähintäänkin tarpeellisia.

tapsa kirjoitti...

en muista oliko tästä puhetta, mutta kun aki ekan kerran leipoi tällaisen ballnutin seinään, niin se kerkesi kiipeemään ehkä 2 metriä sen päälle jonka jälkeen ballnutsi tuli nätillä kierteellä ravilan syliin, joka oli rannaamassa.

Anonyymi kirjoitti...

No se placementti oli muutenki ihan kakka ja pistin nutsin siihen ihan vitsilä, että se siitä. Mutta on eräs kiipeämätön HC-reitti, johon ne tulee tarpeeseen. Ja psykologinen varmistuski on parempi ku ei varmistusta ollenkaan.

PS: Tapsukka on taas turinoinut taitavasti.