10.2.2011

Korouoman P-harjoituksesta

Louhon ja Emen toimeliaisuuden myötä Korolla tapahtuu maaliskuussa jotain mikä olisi ollut hyvä tapahtua jo ajat sitten - pelastusharjoitus yhteistyössä kiipeilijöiden, rajavartioston, pelastuslaitoksen sekä Metsähallituksen kanssa. Erinäisten tahojen toimesta siellä on toki harjoiteltu yhtä sun toista aiemminkin, mutta tämä lienee ensimmäinen kerta kun kaikki sidosryhmät saadaan saman pöydän ääreen. Todella hienoa on myös se, että paikalle saadaan rajavartioston helikopteri, jolla evakuoimista jätkät toivottavasti pääsevät treenaamaan. Harjoituksen hyödyllisintä antia on varmastikin mahdollisten pelastusskenaarioiden läpikäynti ja tiedon lisääminen kiipeilijöillä sekä pelastajilla.

Moni varmaan olettaa, että jos paska osuu tosi pahasti tuulettimeen, niin hätänumeroon soittamalla asiat ratkeaa. Näin ei todellakaan ole. Juttelin jokin aika sitten kahden rajavartioston hekopilotin kanssa, siitä mitä voi tapahtua, ja siitä, mitä he voivat asialle tehdä. Ei ole meinaan paljoa. Tiedoksi kaikille, että Korouomasta ei pysty vinssaamaan ketään pois. Rajan kopteri ja henkilökunta ei siihen kykene. Kopteri ei ole tarpeeksi stabiili pintapelastajan laskemiseen putoukselle tai tiheään metikköön, ja putoukselle reskuttajaa olisi täysin turha laskeakaan, koska rajan pelastajilla ei ole mitään edellytyksiä esim. kiinnittäytyä putoukseen. Toista lentävää pelastusyksikköä ei ole. Kiipeilijät ovat hyvin pitkälti oman onnensa nojassa kunnes pääsevät tasaiselle maalle. Muistakaa se, ja valmistautukaa siihen.

Mietitäänpä vaikka seuraavanlaista skenaariota: Kiipeät partnerisi kanssa kahdestaan. Olette ainoat ihmiset koko uomassa, kuten lähes aina paitsi itsenäisyyspäivänä ja vastaavina. Liidaaja tippuu Ruskean Virran yläosassa, ja köyttä oli ulkona 50 metriä. Liidaajaa loukkaantuu vakavasti, eikä pysty itsenäiseen toimintaan. Mitä teet? Alas sitä ei enää lasketa. Normaaliolosuhteet on -20 astetta pakkasta, missä verta vuotava ihminen hyytyy aika helvetin äkkiä, joten aikaa on rajallisesti.

- Ainahan apua kannattaa soittaa. Mutta sen tehdessäsi, ota huomioon, että vaikka sinulla olisi kenttää, ei ole olemassa tahoa, joka teitä pystyisi liiemmin auttamaan. Kopteri ei pysty liidaajaa reskuttamaan. Posion pelastuslaitos varmastikin tulee paikalle, mutta älä oleta, että he tai VPK voisivat tehdä tilanteelle yhtään mitään. Olet edelleen yksin, katsojia vain on enemmän.

- Sinun tulee siis pystyä pelastamaan liidaajasi maan pinnan tasolle, ennenkuin voit olettaa, että viranomaisavusta on jotain hyötyä. Osaatko tehdä sen?

En pidä edellä olevan kaltaista tapahtumaa mitenkään epätodennäköisenä, ennemminkin pelkään että milloin se tapahtuu. Pari muuta asiaa jotka olisi hyvä pitää mielessä Korolla:

- Puhelimessa ei ole pääsääntöisesti kenttää. Avun soittamiseksi sinun tulee päästä uoman reunalle. Siihen voi mennä todella pitkä aika, jos lunta on paljon etkä pysty esim. kiipeämään, vaan joudut tetsaamaan vastapuolen mäkeä.

- Tiedätkö oikeasti missä olet? Moni tietää varmasti olevansa vaikka Ruskealla, Mammutilla, Jaskalla, Revontulella, Jäämorsiamella tai Sinisellä, mutta älä luule että hätäkeskuspäivystäjä niitä niillä nimillä tuntee. GSM:n paikantamiseen en lähtisi luottamaan, koska olet korkeintaan yhden linkkimaston kuuluvuusalueella, ja paikantamiseen tarvitaan käsittääkseni kolme.

- Teorian tasolla kaikilla yli 30 metrisillä reiteillä voi joutua tarvitsemaan multipitch-pelastustaitoja. Onko niitä?

Kaikenlaiset ideat ja ajatukset pelastusharjoituksen suhteen otetaan lämmöllä vastaan, tänne tai RVK:n foorumille.

Kaija Koo @ Pyhä Winter Unplugged 2011.

Se minullekkin on salaisuus miksi ja minne meen
unohda siis kaikki lähtemiseen liittyvät kliseet
minä menen kun en menemättä olla voi
kun meren kohina korvissa soi
en kotiinpaluun riemua tuntea saa ellen saata itseäni nyt matkaan

mun mentävä on (mentävä on)
tahdon keskelle suuren kuulijajoukon
mentävä on (mentävä on)
yksin laelle vuoren huipun oudon
mentävä on (mentävä on)
silloin mentävä on (mentävä on)
kun mentävä on

(c) Kaija Koo, Mentävä On.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämähän on niin hyvä homma, että pitää heti kommentoida. RVK:n foorumilla olikin jo hyviä juttuja.

1. Tuo paikallisten paarien/ahkioiden hankkiminen olisi tosi hyvä idea. Se olisi nopein (ja kivuttomin) tapa saada uhri esimerkiksi laavulle, josta voi uhrin hakea tarvittaessa kelkalla esimerkiksi silloin kun heko ei lennä. Jos paareja/ahkiota tms joutuu odottelemaan paikalle saapuvaksi, niin kestää liian kauan. Tuollaisiin "pelastustarvikevarastoihin" on tullut törmättyä maailmalla silloin tällöin suosituilla kiipeilypaikoilla. Jos joku ei ole sitä hoksannut, niin useimmiten se on juurikin kiipeilijät jotka hoitavat sen uhrin pelastushenkilökunnan hoidettavaksi tien varteen asti tms. Nämä onnettumuudet ovat kuitenkin sen verran harvinaisia, että ne pelastajat/ea-henkilökunta ovat yleensä ihan pihalla olosuhteista/tapahtuneesta eivätkä yleensä pysty koordinoimaan uhrin siirtoa ainakaan paremmin kuin kiipeilijät (pl. chamonix/yosemite jossa on kokemusta..)
Lisäksi voisi miettiä mitä muuta tuossa "pelastustarvikelaatikossa" voisi olla. Lapio/sondi (lumivyöryjä ikinä nähty rotkossa?), pitkä köysi pelastustoimia helpottamaan? lumikengät? makuualusta? Viltti (blizzardbag) tms?

2. Jos heko-poikien kanssa pystyisi katsomaan yhdessä mahdollisia laskeutumis/vinssauspisteitä.. Olishan se plussaa, jos vaikka se heko joskus tulisikin..

mut joo, kyllä tästä pitää saada kattava bloki/kiipeilylehtijuttu tms!

Pauli

tapsa kirjoitti...

moro pauli

loistavia ideoita, etenkin toi pitkä kaapeli ja joku lämmikehässäkkä ahkion lisäksi olisi kyllä tosi paikallaan. vyöryjen suhteen ei tietenkään voi ikinä olla liian varovainen, mutta en oo ikinä nähnyt jäljen jälkiä enkä oo muiltakaan kuullut.

Anonyymi kirjoitti...

guido-jussi ehdotti, että ennen varsinaista pelastusharjoitusta kokoontuisimme korolle harjoittelemaan, miten loukkaantunut saadaan seinältä alas.

kannatan ehdottomasti. yhteisharjoituksesta saataisiin tällä tavalla entistä enemmän irti.

Hekoasiaa: käsittääkseni lentäjäpojat sanoivat, että itse putoukselta ei voida noukkia ketään. korouoman pohjalta vinssaaminen voi kuitenkin onnistua, esim laavun liepeiltä aukealta paikalta.

-Riku

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä oliko siitä jo juttua, mutta pelastuslaitoksella/palokunnalla olisi hyvä olla joku/jotkut yhteyshenkilöt kiipeilijöiden "vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta". Ts. jos jotain kiipeilyteknisiä ongelmia rotkossa, niin heillä olisi joku vapaaehtoinen/vapaaehtoiset hälyttää apuun.

tapsa kirjoitti...

erittäin hyvä ajatus, sitä on jo vähän kelailtu ja sitä ehdotetaan.

Heikki kirjoitti...

Posiosta en tiedä, mutta ainakin täällä meillä päin palokunnalla on grigrit, slingit ja kohtuullinen määrä köyttä mukana. Väittävät, että osaavat myös käyttää niitä. Sinänsä yläkautta reskuttamisen pitäisi siis onnistua. Rajan pinturilla on tietenkin aika paljon riisutumpi varustus mukana.

tapio kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
tapsa kirjoitti...

moro heikki

periaatteessahan toki noillakin vehkeillä reskuttaa yläkautta - mutta se edellyttää sitä, että tietää mistä laskeudutaan suoraan uhrin päälle.
jos menee sivusuunnassa ohi, niin ei siinä ole paljoa mitään tehtävissä ilman jäärautoja, hakkuja ja jääruuveja sekä kykyä käyttää niitä. jos on ruuveja käytössä, niillä pystyy kuitenkin kohdistamaan alaspäin mennessä jatkuvasti, mutta siinäkin tarvii kyllä olla raudat jalassa.

se oikean kohdan löytäminen ei ole helppoa - tän näkee joka vuosi, kun ulkopaikkakuntalaiset yrittää virittää yläriä johonkin tiettyyn kohtaan.

mä en palomiesten yleisestä osaamistasosta mitään tiedä, mutta laskeutumisen osaamisesta on aika pitkä matka vielä siihen, että pystytään ottamaan uhri kyytiin vertiltä seinältä ja jatkamaan laskeutumista sen kanssa.