1.2.2011

Boys spray, women send

Kuten tulikin jo mainittua aiemmin, kämppiksellä oli työn alla tämmöinen kätsänäppärä kutosen linja. Lauantaina suklaa siivitti neidin solidiin sendaukseen, ja Markkinavoimat sai mun kirjanpidon mukaan toisen naisnousunsa Ullan jälkeen.


Kyseessä on vajaa 30 metrinen linja, joka nousee ensin kivan kalliodihedraalin ja siirtyy sitten herkän poikkarin kautta varsinaiselle pilarille, jota pitkin huukkaillaan sitten ylös tukevammille jäille. Pilari on perimätiedon mukaan joskus yltänyt maahankin asti, mutta mä en ole kuudessa vuodessa nähnyt sitä ikinä poikkaria alempana. Ensinousu on vuodelta kuokka ja vastuullisetkin ovat jo eläköityneet, itse kiipesin linjan back in the day ekalla kaudella.

Mulla alkoi jo jokunen talvi sitten häiritsemään tapa, jolla reitti on totuttu kiipeämään ja ennenkaikkea miten olin sen itse kiivennyt - pinkpointtina, siis kamat preplacementtina. Syynä siihen lienee ennenkaikkea se, että kolme metriä poikkarin yläpuolella on pultti, jonka historiaa ei oikein kukaan tiedä. Pulttia on kuitenkin iät ja ajat käytetty alapuolisen poikkarin varmistamiseen siten, että siitä on roikotettu kolmemetristä slingiä tai cordelettea, jonka on voinut turvallisesti klipata dihedraalista ennen herkälle poikkarille siirtymistä.

Kaikki nousut, joista mä oon tietoinen, onkin tehty siten että kaikki geari on laitettu rappelista seinään. Eli pre-placementtinä ruuvit, alun kiilat ja poikkarin turvaavan pultin klippaaminen. Linjassa oli aiemmin myös pitoni, jonka Riku repi paljain käsin irti jokunen vuosi sitten - jossain määrin hämmentävää, koska ainakin minä olin pannuttanut siihen.

Ilman minkäänlaista tavoitetta olla elitistinen etiikkaurpo, oon kuitenkin sitä mieltä että kaikki linjat tulisi kiivetä parhaalla mahdollisella tyylillä. Tarkoitan sitä, että mä tajusin, että mä pystyn kiipeämään sen 'puhtaammin' kuin aiemmin ja jättää preplacementit ja pultin käytön kokonaan pois - joten mun täytyi kiivetä se siten.

Tänä vuonna sille suunnalle tuli onneksi nyt tehtyä pari reissua ja löysin pari uutta camuvarmistusta, joiden turvin tiesin että se menee, ja vähän jäykempi tyyppi vaikka onsaittaa jos sikseen tulee. Joten heti Miran sporttisendauksen perään kiipesin sen laittaen kaiken kaman lennosta - ilman tarkoitusta vähentää sporttilähetysten arvostusta. Ero oli aika iso siihen, miten sen kiipesin silloin joskus - varsinkin herkän poikkarin kanssa joutuu ottamaan jonkinlaisten naamapannujen riskin takaisin dihedraalin pohjalle ja ruuvaaminen yli ysikymppisellä jäällä on aina vähän vaikeeta. Ennenkaikkea se hidastaa ylöspäin menemistä. Olemassa olevan pultin skippaaminen olisi mun mielestä typerää, jos sen voisi klipata liidistä, mutta kun ei voi, ja style matters.... Ja staili on sitten tietenkin, täysin mielipidekysymys.

Girl power!!

8 kommenttia:

saku kirjoitti...

Onnittelut Miralle!

Anonyymi kirjoitti...

Jep, aina on hienoa kun lähetetään! Ja onnittelut kaikille lähettäjille. :)

Ihan mukavasti tässä blogissakin on käsitelty välillä näitä kiipeilyn henkimaailman juttuja.
Joten, no joo, niin kuin itse totesit, tyylipoliisina on aika tylsää. Mutta mun mielestä pinkpointtinakin piissit pitää olla sellaisissa paikoissa, että ne voisi laittaa (edes teoriassa) myös liidissä. Muutenhan sen kolme (viisi tai kymmenen..) metriä pitkän slingin voisi kiinnittää vaikka kallion päällä kasvavaan puuhun, ja sitten "liidata" reitin.. Joten onko pinkpointilla jotain rajoja, tai missä raja menee? Tyylihän siinä kokoajan huononee, mutta kuinka pitkään liidiä voi kutsua pinkpointtina liidatuksi, jos kaikki mahdolliset keinot otetaan käyttöön?
Lopultahan ainoastaan tyylillä on merkitystä. Ja yleensä ainoastaan kiipeilijälle itselleen. Voihan sitä tuntea epäonnistuneensa reitillä vaikka sen pääsisi ilman putoamisia ylös asti. Mutta, jos on menettänyt tilanteen kontrollin tai kiivennyt mielestään huonolla tyylillä, niin onko sillä ylöspääsyllä siltikään paljoa merkitystä? Olisiko parempi "epäonnistua" tyylillä vai "onnistua" huonolla tyylillä? No joo, ihan sama millä tyylillä itse kiipeää, kunhan vain pitää touhusta. Eikä yleisesti ottaen aiheuta pysyviä muutoksia kalliolle tai harmeja muille. Ja parempi silti pysyä hengissä huonolla tyylillä kuin menehtyä hyvällä tyylillä...

P

tapsa kirjoitti...

Kyllä, juurikin näin .. ko. reitin tapauksessa paljon on vaikuttanut myös 'perinne', eli "aina se on näin kiivetty" - ja ehkä sen takia sitä ei kukaan oikein ollut vaivautunut edes tsekkaamaan tarkemmin että pystyykö sen varmistaa.

Toisaalta, jos haluaa ajatella vähän eri kantilta, no otetaanpa vaikka Ersfjordista semmoinen (klassikko-)reitti kuin Dingel Dangel. Se olisi tarvittaessa kiivettävissä vaikka A0:na, mutta se on silti pultattu - todennäkösesti koska se on niin sairaan siistiä vaan kauhoa niitä laybackkimuuveja menemään toinen toisensa perään ja olla välittämättä varmistamisesta. Joskus tällaisetkin ratkaisut saa yleisen hyväksynnän niinkin konservatiivisissa mestoissa kuin siellä missä ko. reitti on.

Juha kirjoitti...

Go Mira go

juse kirjoitti...

Onnea Mira!

Ai jai vielä pitääs kolme viikkoa ootella ennenkö pääsee testaan. Älkääs tuhotko kaikkia jäitä. Taitaa tosin meitsin kunnolla olla kans pinkpointtihommia. Ihan hieno linjahan tuo kuiteski on ja propsit sulle Tapsa kun vetasit puhtaasti. Siinä on muillekki haastetta.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa Mira -kova tikki
ja timakan näkösiä kuvia Tapsukka!

P puhuu asiaa. Mie olen miettiny, että vielä joku päivä sporttikiipeilyreittien teko menee semmoseksi, että ku ei saa pultteja laittaa niin pitää laittaa staattinen yläköysi ja siihen jatkot, joihin klipata liidiköyttä. Semmosta kiipeämistapaa vois sitte kuttua vaikka johtoratakiipeilyksi. Sportissahan ei ole väliä mistä ne jatkot roikkuu. Hänkkireittejä olis vaan aika hankala tehä. :(

PS: Muistaakseni reittiä on kiivetty aiemmin ihan gearit lennossa, mutta puikko on ollu paljo läskimmässä kunnossa ja yltäny maahan asti eli reitti on sillon ihan eri luontonen.

Anonyymi kirjoitti...

siis anteeksi Riku hienoja kuvia ;)

tapsa kirjoitti...

joo muistelinkin että sanoit joskus että S & S ois ehkä ollu paikalla kun jää on tullu alas asti. eipä oo directiä näkyny sen jälkeen.