26.1.2011

Stormvarning

Google translatorin käännös toposta kertoi seuraavaa: "Reitti on ei liian kova, vaan vaikeaa näyttöä kiipeilyä jäällä, lumella, rock ja joitakin tervetuloa sammalta". Kuulosti helvetin hyvältä, ja sanakirjan kanssa sain tulkittua vielä sen verran että kyseessä on helposti kiivettävää, mutta vaikeasti varmistettavaa kiipeilyä. Ensinousijoilla meni 7 pitchiä, vaikeuden ollessa M4 tai M5 lähteestä riippuen. Samapa tuo, mennään tsekkaa.

Olin kiivennyt ensimmäiset viisi metriä, ja olin laittamassa ekaa piissiä sisään. Kuulin Samulin kiroilun alhaalta, katsoin alas, ja sitten katsoin sinne minne Samulikin katsoi. 20 metriä meistä vasemmalle tuli lumet alas. Kiroilin, taas sama juttu, miksi mä en ikinä onnistu olemaan missään kun olisi turvallista. Täysin sama tilanne kuin vuodenvaihteessa Lyngseidetissä... Eka piissi ja pakit. Ei oo todellista. Mutta kuuluu asiaan. Kiipesin alas nopeasti, ja painuimme alarinteeseen.

Parinsadan metrin päässä pidimme juomatauon ja punnitsimme vaihtoehtoja. Borkafjällin oikeassa laidassa on 150 metrinen WI5:n jääputous, mutta alun kruksin jälkeen se ei näyttänyt enää mielenkiintoiselta. Huomenna olisi plussakeli, ja jääputous olisi siten ainut turvallinen vaihto. Sitä korttia ei siis kannattanut käyttää tänään. Sitäpaitsi jäätä on himassakin. Sitäpaitsi, ehkäpä lumet eivät tipahtaneetkaan topista, vaan kertyivät feissiin tuulen takia, josta ne sitten romahtivat kun olivat aikansa siihen kertyneet. Ja itseasiassa, se oli vielä aika kuivaa ja kevyttä lunta. Niin, ja Samulin Nalgenekin jäi reitin juurelle.

Viikon sairastelun jälkeen kone lähti vähän hitaasti käyntiin, mutta kiipeily oli yhtäkaikki todella siistiä. Se oli vaikeaa varmistaa, mutta koko ajan kivaa - ohutta, mutta tukevaa. Lyhimmät bläkkärit tieoffina ja väkivallalla asennetut kiilat oli 'name of the game'. Pohkeet ja tasapaino oli alun aakkoset, ja pelko perseessä siitä, että jos ylhäältä tärähtää samanlainen lasti kuin aamulla niin mä lähen tästä niinku eno veneestä. Mulla oli kuitenkin jonkinlainen sääikkuna, ja vaikka en ollutkaan tarpeeksi nopea itseäni tyydyttääkseni niin olin kuitenkin ns. tarpeeksi nopea... Niin siis nyt en puhu mistään kinky-hommista.

Samuli jäällä.

Meikä alakerrassa.

Karkeasti arvioiden puolivälissä mäkeä miehet eivät olleet enää kovin vitsikkäällä tuulella. Edessä oli pitchin pituinen poikkari, ja sen jälkeen loivempaa kiipeilyä. Ongelma oli siinä, että ne lumet tuli kuin tulikin niskaan sieltä jostain lipan takaa, eikä feissiltä, ja niitä tuli nyt aika tiheään tahtiin. Ensin ne meni vasemmalta ohi, sitten oikealta, ja sitten ne tuli meidän ränniin. Sama toistui useasti, se toistui tarpeeksi useasti, ja lopulta tuntui että tauot kesti alle 10 minuuttia. Lumen määrä ja voima oli jo sitä luokkaa, että aina lastin osuessa puristin ständistä kiinni ihan tosissaan, ja mietin että mitä jos sieltä kohta lohkeaa muutakin kuin tuorein lumi. En myöskään hirveästi halunnut kelata, että mitä tapahtuu jos on tekemässä sitä poikkaria siinä loivalla hyllyllä, kun lasti taas tulee - poikkari kun näytti vielä siltä, että se olisi järkevämpi vetää vauhdilla kuin ylivarmistaen.

Aika isolla kiireellä alkoi ablakovin tuusaus, ja kiiressä se sohittiin ohikin kaksi kertaa. "Jalla, jalla" oli alasmenon mantra, ja jatkuvasti isommalta tuntuva lasti tärähti ainakin pari kertaa vielä meidän niskaan. Samulilla oli myös ilo olla rappeloimassa single-ablakovista ja ottaa samalla myllytys vastaan.

Alhaalla ei harmittanut paljoa, olin itseasiassa ihan iloinen. Kiivettiinhän me ilmeisesti kuitenkin vaikeimmat pitchit ja ne oli hyviä - mutta toppi olisi tietenkin toppi. Kiipeily oli ollut helppoa siihen asti ja se olisi ollut varmaan aika iisisti lopetettavissa... Mutta ei kuitenkaan tällä kertaa.

Seuraavana aamuna satoi vettä ja tuuli katkaisi kaaren Samulin teltasta. Lämpimästä kelistä huolimatta lähdimme tetsaamaan mäkeä kohti, tarkoituksena kiivetä oikean laidan WI5. Pysähdyimme metsänrajaan kun olin kuulevani tuulen seasta kolinaa. Kolinaa seurasi kiven ja jään sekainen jyrinä.

Käännyimme 180 astetta ja painuimme lähimmän roadside-putouksen kautta kotiin.

2 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Asiaa

Samppa on paassy piireihin

taallakin on pakiteltu kvartsilla

jebel-el kest; marocco

Anonyymi kirjoitti...

Jee jee hyvä meisinki