19.1.2011

Arkistojen kätköistä 2.

Taas sairaana, ja jo toinen flunssa tälle talvelle. Onneksi Dane bloggaa siihen tahtiin että saan kipeänäkin ajan kulumaan. Miehellä on nelisenkymmentä vuotta jääkiipeilykokemusta, joten kyllähän siitä riittää juttu jos toinenkin kerrottavaksi. Ylitsevuotavan kamahomostelun lisäksi välillä ruutuun tulevat kellastuneet valokuvat antavat hyvää pohjaa oman angstin rakentamiselle, kun miettii sitä mitä sen ajan karjut olisivat pystyneet tämän ajan vehkeillä tekemään.

No, mulla ei kellastuneita valokuvia ole ja huonoimmillaan jäägeari on ollut sitä, että oon käyttänyt griprestien sijaan liissejä. Silti vanhan kovalevyn syövereistä löytyi ihan aidolle filmille kuvattuja ruutuja Skibotnista, joissa oli ihan nostalginen fiilis, vaikkei siitä nyt ole edes kovin montaa vuotta.

En tiedä lisääkö toi skannerin rantu oikeassa laidassa nostalgisuutta, mutta mesta oli ihan loistava. En nyt vaan millään muista että kumpaan suuntaan tämä oli vaikka Lokosesta, mutta Skibotndalenissa jokatapauksessa. Parina viime vuonna tää onkin tainnut olla ihan kuiva. Kuvassa Esko sendaa. Samalla reissulla Ravila palellutti varpaansa.

Juhan. Tämäkin rantu näkyy edellisessä kuvassa. Loistava linja, 3 pitchiä monipuolista jäätä thinistä pilariin ja mä olin ainakin ihan liekeissä. Ei vaan tainnu mennä ekalla yrkällä, koska päivästä oli suurin osa onnistuttu käyttämään lähestymiseen. Välipäivän jälkeen palasimme ja olimme enemmän "approach-wise". Ekalla kerralla logiikkaan kuului mm. kiivetä pitchi nelosta koska se on nopeampaa kuin lumikenkäily. Suorin tie on ... lyhin tie? Not.

Jossain vikan pitchin vaiheilla Juhan lanseerasi miehekkään sanonnan "p*llusaatana" kun Luckyn jäätynyt biineri ei tahtonut kohmeisilla käsillä aueta.

Jaa nyt kyllä siirryttiin digiaikaan ja Lyngseidetiin. Sitä mä vaan en tajua, että mitä mulla tuolla repussa on, koska untsikkaa siellä ei ainakaan ole. Tyylitajukin on selvästi parantunut; metsänvihreet gaitorsit ei mee enää ikinä jalkaan. (c) Akipaki.

Tämä Jessen (c) post-production ruutu lienee jostain Lyngseidetin suunnalta kanssa. Aloin tällä reissulla vasta pääsemään norjalaisten lähestymisien makuun. Oon melko varma, että tänne möngittiin kainalosyvässä hangessa tuntikausia, semmosessa kunnon makkaratikku-tunturikoivumetässä missä meinaa järki lähteä. Se oli perseestä, ja niinhän kunnon lähestymisen kuuluukin olla. Alle kahden tunnin lähestymiset on roadsidea.

Sotkamon reissua 2006. Kiva kuva siitä, että näkyy Suentassu kokonaisuudessaan. Tosin näyttää aika loivalta. Tai ehkä aika on kullannut muistot. En tiedä oonko kiipeilyllisesti kehittynyt, mutta kledjut on ainakin freesimmät nykyään. (c) Aki Hämäläinen

Markkinavoimat, M6. Kaudella 04/05 kukaan ei vielä ollut valistanut mua mustien vaatteiden huonoista puolista valokuvia ajatellen. Tällä hetkellä mulla on ilo seurata kämppiksen työstämistä kyseisellä reitillä. Go girl! (c) Musti

Lokonen. Se eka kerta, joka päättyi siihen kun kypäräpäiselle herralle kuvan punctumissa tuli nälkä. Mukana rännittämässä Juhan ja Ulla.

No mitäs vielä, tämähän on aivan tuore ruutu. Sitäpaitsi myös linja on tuore ja jopa mieskin on tuore. Tuore rollolainen siis. Kuvassa Samppa kakkostelee Bingo Bangoa, M-whocares.

Arkistojen kätköistä osa 1 löytyy tästä.

2 kommenttia:

Juha kirjoitti...

No niin, työpäivä pilalla, Davella on kohtuu paljon kohtuu hyviä juttuja :)

tapsa kirjoitti...

juu en oikein ymmärrä että tekeekö se muuta ku bloggaa ja kiipee. mutta mikäpä se siinä.