27.12.2010

Break' em

Pääsääntöisesti valmistajat neuvovat seuraavasti hakkujen käytön suhteen:
- Älä kierrä hakkua sitä irroittaessa, vaan nylkytä ylös alas
- Älä teroita koneellisesti
- Älä teroita hakkuja yli ensimmäisen hampaan

Iloisena voinkin todeta rikkovani kaikkia ohjeita toistuvasti ja olen todella tyytyväinen siihen mitä ne terät silti kestää. Mulla on eläessäni katkennut vain kaksi terää ja käyttökelvottomaksi on taipunut muistaakseni saman verran. Molemmat katkenneet terät ovat olleet vanhoja - vähintään yhden kauden kiivettyjä ja teroitus melkein tapissa, eli kohta ekassa hampaassa asti. Molemmat on myöskin olleet malliltaan BD:n Laserit, jotka on ohuemmat kuin Titanit tai Fusionit. Mutta ehkä oudoin yhteinen tekijä niissä on ollut se, että niillä on ehdottomasti kiivetty suhteessa eniten "puhdasta" jäätä eikä kaltsia. Jäällä ne on molemmat myöskin hajonneet.

Tämän massiivisen aineiston perusteella veikkaisin, että jäähakun terälle kaikkein vahingollisinta on nimenomaan kiertäminen irroittaessa. Mulla on paha tapa kiertää terä irti, jos tunnen että se lähtee siten helpolla. Lisäksi kun sen tekee kunnon pakkasessa, missä jää on kuin betonia ja iskuja tulee paljon, niin kyllä siinä teräskin väsyy. Tiedän tosin myös sen, että tulen jatkossakin kiertämään niitä hakkuja irti, koska joskus vaan on kiire. Koneellista teroitusta en menisi heti syyttämään, koska teen sen yleensä siten, että terä ei ainakaan mainittavasti kuumene. Lisäksi katkenneet terät ovat katkenneet niin kaukaa kärjestä, että se kohta ei missään nimessä ole kuumentunut. Sanon tämän kaiken tietenkin tietämättä yhtään mitään metallurgiasta.

Vääntyneet terät ovat taas olleen Petzlin vehkeitä. En osaa sanoa onko Petzlin ja BD:n seoksissa eroja, mutta on mulla vähän semmoinen fiilis että BD:n terät olisivat kovempia. Se sitten aiheuttaa tietenkin sen, että vaikka ne kestävät enempi höykytystä ja pysyvät paremmin terässä, niin joskus ne lopulta katkeavat ennemmin kuin taipuvat. Molemmat Petzlit jotka oon saanut taivutettua meni sporttimikstassa. Silti se on mun mielestä miltei käsittämätöntä kuinka paljon ne terät ja hakut kestää sitä väkivaltaa, mitä varsinkin drytoolissa joskus tulee. Ei sitä uskois että se kestää roikkua kahvasta koko ruumiinpainolla kun terä on vaakahalkeamassa, mutta kyllä sen uskoo kun koittaa. Kovin paksussa kunnossa ei kyllä kannata olla.

Tärkeää on tietenkin ymmärtää, että teräs ei ole tuhoutumatonta. Jos on menossa semmoiseen paikkaan, missä terä ei saa katketa, niin terä pitää valita sen mukaan. Kestävä terä on tietenkin semmoinen joka vedetään suoraan kaupan kassista hakkuun kiinni, tai jonka historian tietää tarpeeksi hyvin. Perusteriä kestävämpiäkin vaihtoehtoja on, jotka voivat maksaa parisataa dollaria per pari. Sellaisia voi väijyä Danen sivuilta. Sillä hinnalla tulee 30% parempi murtolujuus ja elinikäinen teroitus. Mä tyydyn pitämään varaterää mukana...

0 kommenttia: