29.8.2010

Trädi on the shit, badass jne.

Palataan vuoteen kuokka ja kirves. Eräs testoissaan oleva nuori kiipeilijänrenttu on juuri päässyt sporttiseiskojen makuun, ja hämmästyttävän akrobaattisilta ja voimallisilta tuntuvat muuvit huumaavat hänet: "pystyn kiipeilemään näitä päällekaatuvia ja vaikean näköisiä kallionseinämiä, siistiä!". Vaikeat muuvit on parasta, krimppejä, gastoneita, undereita, huutoa, hikeä, *ittu!! Ketjut kilisee ja greidit paukkuu. Kiipeily, sporttikiipeily, se on sitä jotain: se on aina vaikeaa, ja siksi se on ainutta oikeaa.

"Trädikiipeily? Siis jotain paskarännien kauhomista? Mitä järkeä on tehdä jotain kuutosen muuveja? Mahtaa olla penaalista. Varmaan vanhojen ukkojen hommaa - kun ei pystytä enää kiipeemään oikeasti, eli tekemään niitä seiskan muuveja, niin sitten siirrytään kiipeemään jotain helppoja pitkiä reittejä ja pahimmat alkoholistit siirtyy teknoon." Voiko ihminen enempää olla väärässä? Voiko kiipeily enempää näpäyttää takaisin, kuin antamalla selkäsaunaa Baugenilla vuosi vuoden jälkeen, jottei ainakaan pääsisi luulemaan liikoja itsestään?

Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, sama renttu ei ole enää kovin nuori, ja viinikin maistuu aiempaa enemmän. Liekö syinä edellämainitut, mutta asenteet ovat jossain määrin muuttuneet. Vaikka on kuntoa, ei ole intoa - siis klippailla. Taas yksi Norjanreissu ja 1,5 kilometriä halkeamakiipeilyä on takanapäin ja sporttikiipeily ei voisi vähempää kiinnostaa. Varför, man kan fråga? Koska trädikiipeily on ainutta oikeaa kiipeilyä? Ei.

Koska Baugenin kiipeily on ainutta oikeaa kiipeilyä.

Onsaittasin 7b:n sporttireitin ennen kuin onsaittasin 6+:n Baugenilla. Siinä on mulle itselleni syytä ja selitystä ihan tarpeeksi, jotta tajuan, mikä on oikeasti siistiä. Ei ole kysymys siitä, että Kvaloya olisi sandbagattua. Ehkä muualla on vain, eh, helpompaa, would you dare to say? On niitä kuusplussia muualla kiivetty, mutta se millä on mulle eniten merkitystä, ja paljon enemmän merkitystä kuin 7b:n onsaitilla, on se että se meni tuolla, ja nimenomaan tuolla, koska Baugen on mulle badass. Ja kiipeilyn pitää tuntua siltä, että se on badass hommaa, jotta se on siistiä.

Kun vapaakiipeily heilahti Tromssassa 70-luvun jälkeen käyntiin, ne jätkät on ollu pähkinänä. Ne on olleet pähkinänä sen takia, että ne on tajunneet sen kaiken potentiaalin minkä keskellä ne on eläneet, ja ne on olleet niin pähkinänä, että ne on lähteneet kaudeksi Yosemiteen jotta ne oppii jammaamaan. Ja ne jätkät on oikeesti osanneet jammata, ja sen takia se kiipeily ja greidit Baugenilla on niin badass. Hyllyllä istuen, Halvmånerissetin 60-metrisen kruksin päällä, uhrasin hetken sen miettimiseen, että miltä herroista ensinousijoista on mahtanut tuntua sillä samaisella hyllyllä: toivottavasti kädet on olleet yhtä paskana ja nilkat yhtä kipeinä, mutta mieli kuitenkin iloisena ja pieni pelko vielä perseessä siitä mitä tulevat kp:t tuovat?

Hylly on aika viettävä, mutta selällään daisystä roikkuen ihan kohtuullisen mukava. Laskeva aurinko lämmittää vielä mukavasti, ja kohta tulee kakkonen sisään ja tuo vettä ja voileivän. Jätkillä on ollu parisataa metriä maailman parasta halkeamakiipeilyä alla, ja yläpuolella vielä hivenen lisää. Mietin, että se on ollut niillä yksinkertaisesti puhdasta awesomia, koska se on mullakin aika-tosi-älyttömän-awesomia. Siis ihan *ittu yksinkertaisesti parasta mahdollista kalliokiipeilyä mitä mä voin kuvitella.

Topo muotoilee asian näin: "Crack climbing might be oldschool, but you can hardly beat the feeling of cruising a 30-meter hand crack". Itselläni kyseessä on ehkä enemmän wrestling kuin cruising, mutta muuten olen sitä mieltä että pystysuoran halkeaman kanssa painiminen ilman feissiotteita on ehkä siisteintä mitä voi tossut jalassa tehdä. Se sattuu, se hapottaa oudoista paikoista, se pelottaa, ja se on kokonaisvaltaista. Sallittakoon asian mahtavuuden nimissä myös hieman runollisempi ilmaisu: se tyydyttää ruumiin lisäksi kiipeilijän mielen, koska vain veren, tappelun ja maitohapon sekoituksesta voi syntyä se todellinen kalliokiipeilyn cocktail. Vähän kuten rypäle ei ole mikään viinin mauste, vaan koko juoman selkäranka, on halkeamien kiipeäminen kalliokiipeilyn todellinen bouquet, eli kaikkien mahdollisten viinistä aistittavien asioiden yhdistelmä ja summa.

Multa ei Baugenin ylitsevuotava hehkutuksen tarve lopu helpolla. En oo nähnyt kuin murto-osan kaikista mahdollisista maailman kallioista, mutta aina kun näen niitä lisää, tuntuu siltä että ei olisi tarvinnut - tiedän jo, missä on mun mielestä parasta. Baugenilla ei ole turhaa kiipeilyä: se on asiaa alusta loppuun. Ei oo paskarännejä välissä, eikä oo scrämbläystä alussa eikä lopussa (paitsi helpommilla reiteillä). Isoin feissi on oikeasti jyrkkä, ja hyllyt tuntuu taivaan lahjoilta. Vertailuna ja esimerkinomaisesti mainittakoon vaikka Prestenin perusreitti: pituutta pitäisi olla melkein tuplasti Baugeniin verrattuna, mutta itse asiaa on oikeasti vähemmän alun ja lopun kakkosen-kolmosen- ja nelosen maastojen vuoksi. Prestenin perusreitillä on hyviä pitchejä, en sitä kiellä, mutta millä tahansa Baugenin yli vitosen reitillä on parempia (ja vaikeampia) köydenpituuksia.

Ja kun topossa sanotaan, että joku kp on classic, se myös oikeasti tarkoittaa sitä. Kun topossa sanotaan solid, mulla nousee jo niskakarvat pystyyn. Ja kun siellä lukee sustained, alan jo haalimaan leveitä slingejä mukaan tikkaiksi. Baugen, jeg elsker deg.

Panovetskarin venytystä Baugsprydetillä.

Alekosin palapelipitchi.

Alekosin 7-:n solid layback starttaa hämmentävästi ständin alta.

Hieman kiemurtelua ja venkoilua, paska, kohta tulee pataan!

No pataan tuli, mutta ylöspäin meneminen ei saa loppua. Olispa se ollutkin noin lyhyt miltä se alhaalta kuvattuna näyttää.

Mira kiipeää Run Amok:n väärin - laybackkaaminen pitäisi kieltää kakkosilta jos liidaaja on jammanut.

That's what I'm talkin' 'bout.

Urosgorilla Gorak lämmittelee aamun ensisäteissä.

Sama vanha kölirinta nähtiin myös leirintäalueella.

Gorak ja Alekosin ekat pitchit.

Riku ajoi väärään ränniin ja saa isälliset nuhtelut.

Offareiden ohittaminen feissin puolelta on myös rangaistavaa.

Sietääkin mennä piiloon, kuka tämän clusterfuckin pystytti?

Viiniä kannettiin nyt kerrankin ilmeisesti tarpeeksi ylös, sillä onnistuimme hukkaamaan yhden litran (Festivo by Paola Suhonen). Jos löydät sen majalta, älä luule, ettemmekö olisi tulossa takaisin sitä juomaan.

Bolshoin miesbaletti esitteli nilkanojennustaan Tornpilarenin lähestymisellä.

Tornpilarenin yläkerrassa.

Ylempänä oli ohjelmassa fantsua reitiltäeksymistä, mutta ainakin kakkoset olivat tyytyväisiä laadukkaaseen pitchiin. Eksyminen kesti tällä kertaa alle 2 kp, mutta välillä kerkesi kuitenkin jo vähän itkettämään.

Ei oo muuten paskempi mäki tämä Tornpilaren, ei ollenkaan.

Simsalabim!

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Komea raportti. Erikoistoimittaja palasi siis rikospaikalle muutama vuosi edellisen Alekos-yrityksen jälkeen - nyt tuli saalista!

t: laskeutumisalusta edelliseltä yrkältä.