28.6.2010

Animal Rescue Onsight

Oon aina ollut sitä mieltä, että kun sporttikiipeilyä verrataan jääkiipeilyyn, voidaan raa-asti luokitella tarvittavat kyvyt seuraavasti: sporttikiipeilyssä tarvitaan fysiikkaa 80 prosenttia, psyykkisiä kykyjä 20. Jääkiipeilyssä täsmälleen toisinpäin. (Selvennyksen vuoksi ei ajatella tekniikan osuutta.) Mutta nyt kun on päässyt oikein klippaamisen makuun, on korvien välisen voiman arvostus kasvanut. Asenteella pääsee sportissa pitkälle - Espanjassa se lienee a muérte, Italiassa sanotaan että pitää olla "killer" jotta onnistuu.

Oon hämmästyttänyt itseäni sillä, että oon kovan psyykkauksen, hyvän onsight-yrkän, mutta epäonnistumisen jälkeen roikkunut köydessä, kykenemättömänä tekemään niitä muuveja jotka juuri äsken tein onsaittiyrkässä hapoilla. Mutta epäonnistumisen jälkeen ne muuvit ei mene enää edes levolla. Ei mee, koska ei yritä enää oikeasti. Yrittämistä on niin monen tasoista. MacLeodin tuoreessa kirjassa on ehkä yksi parhaista sporttikiipeilyn viisauksista mitä oon lukenut: 4% vähemmän yrittämistä tarkoittaa 40% huonompaa suoritusta. (Se on muutenkin ehkä paras kirja mitä on kiipeilyn harjoittelusta ikinä kirjoitettu).

Kun haluaa yrittää tietyn greidin onsaittia, hämmentävästi niitä reittejä ei ole loputtomasti tarjolla edes suuressa maailmassa. Syitä on moninaisia: kun on kyseessä oman rajan puskeminen, tarvitaan reitti, joka sopii juuri sulle. Sitten tarvitaan hyvät olosuhteet. En tarkoita pelkästään sopivaa lämpötilaa ja varjoa, vaan myös henkisiä olosuhteita. Sössin ja "tuhlasin" yhden reitin siihen, että luovutin. Luovutin, koska (asenna tähän tekosyitä) lähdin kiipeämään takki auki, vähän kuin katsomaan tilannetta, kun olisi pitänyt mennä kaasu pohjassa sotimaan. Luovutin, koska ajattelin, että nyt hapot kasvaa sellasella tohinalla, että ei tästä yksinkertaisesti ole ratkaisua ulos. Äitikahva oli alle sentin päässä sormenpäistä, en tietenkään tiennyt, mutta jos olisin edes vähän yrittänyt olisin sinne päässyt. Mutta ei, *ittu, ota tiukka. Fancúlo. Nussuperse. Perké?!

Sitten tarvitaan tuuria. Ei se kovin tiukka onsaitti ole, jos teet kaikki muuvit staattisesti. Joskus joutuu vetää vähän tuurilla, ja useimmiten se ei palkitse. Joten kun on tarpeeksi monella reitillä käynyt arpajaisissa vetäen tyhjän arvan, on siinä ainoassa mestassa, johon bussilla järkevästi pääsee, enää yksi potentiaalinen onsight reitti jäljellä.

No sitten olet sen reitin alla. Solmit kasin. Otat paidan pois. Tsekkaat valjaat ja varmistajan. Homma on ajoitettu siten, että on varjoa. Hyvä hööki, hyvät lämppärit alla, sormiteipit on just sopivan tiukalla. Ei niin tiukalla enää, että veri ei kierrä, mutta kuitenkin niin tiukalla, että tukee just sopivasti, eikä iho teipin alla vielä hikoa. Tossut on vähän tiukemmalla kuin yleensä. Mankka on hajotettu, eikä ole isona klönttinä. Köydestä on se kivempi pää käytössä. Puolikas banaani on syöty just vähän aikaa sitten, että on varmasti pienet sokerinousut. Kusella on käyty. Nyt. Big time. You can do it. Kaikki kattoo. Let me see the gas, man. Go big or go home.

Mutta sitten: Kissanpentu? Mikä kissanpentu, missä, WTF? Mun pitäis sendaa, ei nyt mitään kissoja, kiitos! Kissanpentu on pulassa? Kissanpentu naukuu jossain korkealla, hyllyllä? Okei, joku on siis lempannut ei-toivotut kissanpennut kallion päältä alas, ja kissimirrit on tullu varmaan 30 metriä pystysuoraa pusikkoa pitkin, mikä pelasti ne siis tippumiskuolemalta. Toinen tuli melkein alas asti, mistä se saatiin jo, toinen jäi parinkymmenen metrin korkeuteen hyllylle, missä se nyt naukuu hädissään. Lähdenkö mä pelastamaan kissanpentua, vaikka nyt pitäis sendaa? No totta helvetissä, onko mitään siistimpää kuin herottaa pelastamalla suloisia luontokappaleita varmalta kuolemalta.

Sendaamiset sikseen, ja reppua penkomaan löytyiskö sieltä jotain oikeasti hyödyllistä kuten vaikka slingejä ja ATC. No ei tietenkään, mullahan on pelkät jatkot ja GriGri mukana, mä oon sporttikiipeilemässä. Gearia kuitenkin haalitaan, ja teknoan jotain pulttilinjaa pitkin ylemmäs ja yritän paikantaa kissiä. Kisu löytyy, mutta ei toivoakaan että pääsisin sen luo - liikaa sivussa. Haen alhaalta tossut ja kameralaukun kissalle, ja kiipeän maailman paskaisimman vitosen jotta pääsen mahdollisimman ylös. Ensin iso pendulumi mahdollisimman sivulle, sitten alaspäin ja sivulle teknoamista. Tunnin ähellyksen ja ruusupuskien repimisen jälkeen kisu on ulottuvilla. Raukka on n. patalapun kokoisella slouppaavalla hyllyllä, mikä on vielä hiekkainen, enkä tajua miten se on siihen onnistunut pysähtymään. Aika paljon on ollut tuuria matkassa, koska kisu on vielä niin nuori, että silmätkään eivät ole auenneet kunnolla. Siinä se sitten sokkona yrittää takertua hyllyyn mutta oli onneksi sen verran fiksu, että naukui sitä enemmän, mitä lähemmäksi mä tulin, jotta löysin sen. Niskasta kiinni ja kameralaukkuun, ja rappeli maan kamaralle. Kisu pääsee veljensä luo pyyhkeeseen, ja jatkohoitoon eläinlääkärille. Eräs jatkohoitaja kysyy mun nimeä, ja kerrottuani sen sanoo "we will name the cat after you". Yksi parhaista päivistä mitä oon näin niinkuin vähään aikaan kokenut.

Tapsa the cat (taitelijan näkemys, eli pöllitty vaan jostain). Mutta oli se aika samannäköinen. Tapsa antoi ilmeisesti hyvää karmaa, koska seuraavana päivänä sen reitin ketjut sitten kilahti. Next: 3 viikkoa heavy campingia, utan Internet.

15.6.2010

Sadetta ja puoliplagioituja mietteitä

Sadepäivän ratoksi, toisten parempien kirjoittajien teksteistä inspiroituneena kehittelin WG:n tapaan joitakin yleisesti toteutuvia "lakeja":

- Lähdölle asetettu pakkasraja on suhteellinen käsite, jonka liikkumavara riippuu siitä, kuinka aikainen kausi on.
- Mikä tahansa norjalainen jääputous on vähintään greidin vaikeampi ja kaksi kertaa pidempi kuin miltä se alhaalta katsoen näyttää.
- Mikä tahansa norjalainen lähestyminen on vähintään 1,5 kertaa topossa mainitun ihanneajan pituinen. Mikäli kyseessä on topoton tapaus, ja kyseessä on autolta silmämääräisesti arvioitu tarvittava aika kohteen saavuttamiseen, sen voi kertoa kolmella jos on satanut lunta ja aiottu reitti kulkee tunturikoivikon läpi.
- 50 metriä on ainakin kolme kertaa pidempi matka kuin 25 metriä.
- Krapulan määrä on kääntäen verrannollinen nautitun alkoholin laatuun, nautitun alkoholin määrä on suoraan verrannollinen seuraavan päivän millimetriennusteeseen, seuraavan päivän ennuste vaikuttaa koko ajan huonommalta suorassa suhteessa nautittuun määrään, krapulan laatu on kääntäen verrannollinen seuraavana päivänä todettuun kelin laatuun.
- Yksi ihan hyvä reitti on ihan hyvä saavutus Norjan reissulla.
- Suurin osa käytetyistä tekosyistä kiipeämättä jättämiseen on niin yleisesti tunnettuja, että niiden käyttäjää ei tule moralisoida vaan niiden käyttöön tulee suhtautua herrasmiesmäisenä huonommuuden ja pelkäämisen myöntämisenä.
- Kaikki pelkää, mutta pelkääminen on suoraan verrannollista edellisen illan uhoamiseen, koska uhoaminen on kääntäen verrannollista nautitun alkoholin laatuun (joka on ...).
- Uhoaminen on silti hyvä juttu, koska kun on uhonnut edellisen illan joillekin tuntemattomille lähtevänsä, on aamulla oikeasti pakko lähteä, ja kunhan saa itsensä jotenkin järjestettyä tarpeeksi v*ttumaiseen paikkaan, on sieltä pelkästään poispääseminen joskus ikimuistoista (lisäksi kun aina välillä yrittää jotain, saattaa onnistuakin jossain).
- Kiipeily on siksi hankalaa, että kokeakseen suuria seikkailuja, tulisi oikea-aikaisesti osata olla hyvin harkitseva ja täysin harkitsematon.
- Harkitsematon asenne on vaarallista, mutta niin on kiipeilykin.
- Kiipeilyturistina pääsee näkemään paikkoja ja asioita joihin normaali turisti ei ikinä eksyisi: pultattuja moottoritietunnelin ilmastointiaukkoja, kanjoneita joissa lentää paskapaperia, jengiä joka on niin dorkaa ettei niillä ole muuta elämää kuin kiipeily.
- Talvigreideillä tekee aika vähän yhtään mitään. Jos reitti menee helposti, kiva. Todennäköisesti edessä on kuitenkin tuntikausien varmistusvuoroja ja poispääsemisestä haaveilua greidistä riippumatta.
- On kutosia, ja on kutosia.
- Halpa viini on hyvä viini.
- Jos hakut on aina terävät, ei kiipeä tarpeeksi kovaa, koska jos kiipeää kovaa, ei kellään ole varaa pitää hakkuja aina terävinä.
- Teräviä hakkuja tarvitsee oikeasti harvoin.
- Teräviä rautoja tarvitsee vielä harvemmin.

Kun ei ole satanut, on ollut mm. tällaista:

Tämä asia ratkesi jotenkin itselle käsittämättömällä tavalla ja vieraanvaraisuudella. Ensin ei ollut mitään kämppää, sitten yhtäkkiä pystyikin valitsemaan että asuuko ilmaiseksi keskustassa, järven rannalla vai erään isoäidin luona. Naapurissa asuvat Musen solistin lisäksi George Clooney ja Arabiemiraattien kuningas (tjms). Mi casa, su casa... Se ei ollutkaan läppä.