5.4.2010

Shit of the season

Kun päätyy ärjänteen sijaan Rukan afteriin, tietää että kausi on ohi. Motivaatio loppui ehkä jo ennen kelejä, mutta ei se paljoa haittaa kun on lokakuusta asti vääntänyt. Korouomassa sulamisvettä tulee alas kaikkialta, ja sitä riittää kun lunta on ollut se joku 130+cm. On aika laittaa hakut naulakkoon ja vaihtaa punkku valkkariin. Kevään kunniaksi ajattelin jakaa mielivaltaisia ajatuksiani eräistä tällä kaudella toimiviksi osoittautuneista ratkaisuista.


Fast & Light, Slow & Heavy vai jotain siltä väliltä?

Oikeastaan koko seuraavan kappaleen voi tuomita merkityksettömäksi, koska asevarustelu tulee tietenkin aina mitoittaa aiotun reitin ja tiedossa olevien hankaluuksien mukaan. Mutta olen ollut aistivinani kuitenkin asian suhteen kahta koulukuntaa: niitä, joiden mielestä vähäinen gearin määrä tarkoittaa nopeutta (koska ei varmisteta, mikä on hidasta), ja niitä, joiden mielestä edellinen on täyttä paskaa (koska ainakin ne, jotka väittävät edellisen olevan paskaa, ovat hitaampia nimenomaan peloissaan).

Itse kuulun jälkimmäiseen: kiipeän nopeammin, kun pelkään vähemmän. Ja mitä enemmän on gearia mukana, sitä nopeammin löytää sopivan kiilan, kamun tms. eikä tarvitse hieroa tai hakata väärän kokoista kiilaa hakulla jonnekin sisään. Tottakai 1,5 kiilasettiä, tuplakoot C3:a, 4 jäähakaa, 2 peckeriä, 4 pitonia, mikrokiilat, 0.3-3 camut ja 8-12 jääruuvia painaa, mutta se on mulle ihan yks paskan hailee. Kyllä mä jaksan ne kantaa (ja on kannettu)! Se ei jää se reitti sen takia kiipeämättä että onko lanteilla kaksi vai viisi kiloa gearia. Ja ei sen kaiken tarvii olla aina liidaajalla, vaan liidaaja vaan räkkää oleelliseksi katsomansa gearin ständillä messiin. Kuinka paljon joku pari kiloa voi käytännössä hidastaa kiipeilyä? Jos se hidastaa, pitää käydä lenkillä tai reisipenkissä. Kuinka paljon vakavan loukkaantumisen tai kuolemisen pelko hidastaa kiipeilyä? Kevyen räkin mahdollisesti aiheuttamat ongelmat ei vain ole mun mielestä järkevässä suhteessa siitä saatavaan hyötyyn.



Jotta voisin kuvitella kiipeäväni ns. anorektisellä räkillä, mun pitäisi kiivetä kalliolla ainakin pari-kolme greidiä alle parhaan onsight-tason, mutta kun siitä parhaasta tasosta ei ole mitään hajua, ja olosuhteet luo vaihtelua ainakin sen saman pari-kolme greidiä, niin parempi mun mielestä varautua pahimpaan. Teknistä ylivoimaa, kyllä!! Sen on meille nykyaika suonut kevyillä materiaaleilla, käyttäkäämme sitä. Edellä mainitut mielipiteet eivät myöskään päde reitteihin, jotka pystyy hyvällä lumella laskemaan.


Soft Shell

Tää oli ensimmäinen kausi joka meni kokonaan soft shelleissä (ylä- ja alaosa). Keli kuin keli, that's the shit. Jos tulee vettä niinkuin suihkussa, niin kastuu, kyllä. Mutta se ei haittaa, koska soft shellillä on yksi etu jore-texiin nähden: se kuivuu oikeasti. Kuivuminen edellyttää, että kiuas lämpenee (kiivetessä/haikatessa), mutta se kuivuu, ja joskus hämmästyttävän nopeasti. Pakkasessa hikoilu ei haittaa, koska se oikeasti hengittää. Kuorivaatteissa olo tuntuu todella tukalalta sen jälkeen, kun on tottunut shelleihin. Tämä korostuu mielestäni kunnon pakkasella, kun pienikin hikoilu jää kuorien sisään pyörimään. Laadukkaissa shelleissä on vielä se hämmästyttävä piirre, että ne tuntuu korjaavan itsestään pienet raudan raapaisut. Goren käyttöalue jää mulla tulevaisuudessa afteriin tai semmoiseen kiipeilyyn, jossa ei paljoa hikoilla.
Välimuotoja näiltä matskuilta löytyy myös, mutta en ota niihin kantaa kun kokemusta ei ole.


Seikkailujatkot

Slingdraw, pidennettävä jatko, se on seikkailukiipeilijän paras kaveri. Mulla oli alkukaudesta vielä puolet jatkoista normislingillä, mutta aika äkkiä kaikki vaihtuivat 60 senttiseen spectraan/dyneemaan/whatever ohueen lärsäkkeseen. Jos normijatkoja joutuu vähänkin linkittämään, se tarkoittaa hyvin äkkiä sitä, että ne loppuu kesken. Kun minkä tahansa jatkon pituus on hetkessä kolminkertaistettavissa, se tarkoittaa nopeutta, pientä drägiä ja vähemmän jatkoja. Lisäksi ne on monikäyttöisiä ja soveltuvat tie-offeihin, threadeihin ja kaikkeen perusköysitoimintaan, koska se ei ole vain jatko: se on slingi ja 2 sulkkaria, toisin kuin perusjatko, jossa on hyvässä lykyssä vielä tutti jommassakummassa päässä mikä estää sulkkareiden luovemman käytön. Ja perusjatkon slingillä ei tee yhtään mitään muuta kuin että sitä voi pitää siinä kahden sulkkarin välissä. Mainittakoon, että nyt kesän kynnyksellä ne kaikki vaihtuvat mahdollisimman paksuun sporttinauhaan, josta on hyvä kouria paniikissa kiinni, koska loppuen lopuksi siitähän sporttikiipeilyssä on kysymys.


Portada, DFJ Vinhos, VR Estremadura

Tämä portugalilainen budjettipunkku (6,92 €) on jo pelastanut monta tylsempää iltaa ja tuonut kulinaristista tunnelmaa porolle ja muille liharuuille. Caladocin ja Tinta Rorizin tasavertainen sekoitus on ennenkaikkea helposti ryypättävä, ja maistuu ihan hyvälle jopa puolijäisenä. Etiketti hehkuttaa jollain "Wine of the year" -palkinnoilla, paskat minä niistä, mutta tässä on kierrekorkki ja tämä ei maistu pahalle!


Näin kesän kynnyksellä täytyy taas todeta, että Rollomixed jossain määrin rauhoittunee, mutta satunnaisia postauksia saattaa tulla kun tulee käytyä jossain (ajattelisin itseasiassa oikeasti käydä jossain tänä kesänä) tai kun mulle vaan tulee tarve avautua. Ei mulla mitään varsinaisia tavoitteita tälle kaudelle ollut (okei, oli, mut ei ollu keliä, eli ei ollu munaa), mutta ihan tyytyväinen olo on silti ja oon pitkästä aikaa tosi innoissani tulevasta kalliokaudesta ja motivoitunut treenaamaan. Kiitoksia kaikille jotka olette lähetelleet keli- ja lokaatiovinkkejä, niille on ollut käyttöä.