2.11.2009

Talviretkeilyä

Retkeilyhän on tunnetusti helvetin kivaa: pääsee irti kaupungin sykkeestä, näkee söpöjä eläimiä ja saa mahdollisuuden käyttää kaikkia ylihintaisia härpäkkeitä joita outdoor-teollisuus on meille onnistunut myymään. Mikään ei ole niin ihanaa kuin vastavuoltujen tervasten tuoksu aamunraikkaassa metsässä, kuukkelin tullessa vartomaan herkkupaloja väsyneiltä vaeltajilta... Tai sitten heräät krapulaisena silmät umpimuurautuneina savusta jonkin pikkutsirppiäisen ärsyttävään piipitykseen ja mietit että miksen voisi herätä kotoa ja vaikka lukea nettihesaria aamukahvin kanssa, ja vasta sitten alkaa miettimään kiipeilyä. Sen sijaan alat keittämään vettä ja kaivelemaan paskaisesta muovikassista jotain syötäväksi kelpaavaa, ja mietit että kylläpä sitä on taas palauduttu ainakin puoliksi, ja selkäkin on taas ihan jumissa. Eilen kastuneet vaatteet ja kamat on nyt jäässä, kun taas jos olisin lähtenyt kotoa tähänkin päivään kaikki olisi kuivana.

Otso väijyy meikän kamahomoilua.

Mutta pahinta, ehdottamasti pahinta overnight-talviretkeilyssä on kaman määrän ekstrapoloituminen neljänteen potenssiin, verrattuna päiväreppuun. Käsittämätöntä kuinka paljon ihminen tarvitseekaan "hengissä selvitäkseen" - on bensapulloa, kaasupulloa, keitintä (paistamiseen), keitintä (keittämiseen), pressopannua, liian painavia makuupusseja, makuualustoja, tyynyjä, vaatteita, sukkia, lisää sukkia, vettä, rasvaa (leivälle), rasvaa (paistamiseen), viiniä, ja sikana kaikenlaisia pieniä objekteja joita ilman paska osuu tuulettimeen, kuten sytkäri, trangian kahva, luha ja paistinlasta. Tiesin nytkin, että epiikki on tiedossa koska on niin early season että varmasti unohdan jotain, ja ei tarvinnut kauaa odottaa kun huomasin pahimpien pelkojeni käyneen toteen ja tiskinharjan jääneen kämpille. Goddang, kuinka jengi voi selvitä ilman sellaista kannettavaa paskapaperitelinettä??

Mä tykkään ränneistä ja räbbänöistä, etenkin jos ne on jäässä.

Ja kun niihin saa tunkea isoja koukkuja ja lenkkejä.

Onnistuneen talviretkeilyn A ja O on kärsivällinen varmistaja.

Kyllä muakin hymyilyttäis, jos tietäis ettei tarvii enää varmistaa.


Elämän kiertokulku:

0 kommenttia: