30.11.2009

Mörketiden

Mörketiden on norjaa ja tarkoittaa että on helvetin pimeetä koko ajan. No me ei oltu Norjassa, vaan Ruotsissa, mutta silti oli sikapimeetä. Ja sitäpaitsi se hyvässä lykyssä tarkoittaa myöskin ruotsiksi ihan samaa. Stora Sjöfallet ei ole hirveästi Rollywoodia pohjoisempana, mutta päivät tuntuu kummasti lyhyemmiltä jos on tarkoitus kiivetä vähänkin useampi pitchi leirioloista startaten.

Edellisen reissun pakituspäivänä bongasin laskeutuessa potentiaalisen linjan, joka oli syvässä leikkauksessa ja tavallaan piilossa tieltä katsoen. Linja näkyy melko hyvin vanha postauksen kuvassa (linkki), oikeanpuolimmaisen putouksen oikealla puolella. Kolmen tunnin yöunien jälkeen olinkin Suttiksen ja Gorakin kanssa kovalla liekillä menossa tuntemattomille maille - koska vaikka sitä kuinka kiikaroin viime reissulla, ei rännistä oikein millään nähnyt että mitä se piti sisällään. No tällaiset asiat selviää tietenkin vain tarkistamalla.

Eka pitchi meni helppoutensa takia nopeasti, mutta koska tällä kokemuksella osataan tehdä lyhyestä päivästä vieläkin lyhyempi, niin tajusimme ekalla ständillä että kellään ei ole candelaa tai ablakovi-huukkia mukana. Suttis otti tilaisuudesta vaarin ja kiipesi ylimääräisen pitchin alakerran reppujen kautta, hakien meikäläisen henkari-huukin.

Seuraava pitchi oli näyttänyt viereiseltä putoukselta vastapalloon katsottuna tiukalta, mutta osoittautui vain hassunhauskaksi ohuen jään verhoamaksi loivaksi räppänäksi. Pääsin kuitenkin käyttämään king of gear -osastoa eli peckeriä ja turvehakaa, mistä pitchi ansaitsee aina lisäpisteitä. Kivilaatu on näillä huudeilla Paskaa isolla P:llä, ja siinä mielessä vielä petollista että kaikki kiveen hakattu kalliokama tuntuu laittaessa aina solidilta, mutta kakkonen kertoo aina kuinka se irtosi parilla näpyllä. Nelosen rännitys toi meidät kuitenkin kivan pikku puikon alle.


Puikkokin näytti alempaa paljon karskimmalta, mutta jää oli hyvää ja pääsin ujopissalle sen alla olleeseen luolaan. Joku näissä ränneissä olevissa linjoissa silti viehättää, ne on mun mielestä helvetisti siistimpiä kuin feisseillä olevat putoukset. Ränneissä on kakkosillakin paljon jännempää kun kaikki liidaajan irroittama tulee yleensä niskaan.

Viimoisen kiivetyn kp:n päältä lähti 70-asteinen puskajumppa, ja aloin pelkäämään huippuohuiden teknisten vaatteideni hyvinvointia. Loistava tekosyy painua alakautta kotiin. Rehellisempi kiipeilijä sanoisi, että reitin olisi mahdollisesti voinut topittaa parimetrisen katon kautta, vähemmän rehellinen alkaisi itkemään sitä ettei ollut mukana kolmosen ja nelosen camuja. Neljällä pitonilla ja peckerillä on kuitenkin ikävä varmistaa nyrkkijammihalkeamaa, ja sitäpaitsi meillä oli punkku temperoitumassa.

Bongaa kiesi.

Rännien rappelointi meni turhankin mutkattomasti, mutta viimeisen kp:n kirous varmisti sen, että meikäkin pääsi kiipeämään extraa ja vapauttamaan köyden kiven ympäriltä. Pelimiehet ja -naiset hoitivat alaskävelyosuuden raudat jaloissa, minä oli päättänyt tulla ilman. Parin perseliu'un jälkeen Patagonioissa oli reikä, ja viinin temperointi kiinnosti kokoajan vähemmän.

Tapsan baarissa oli oikea ryysis illalla,
ja pikkuhiljaa alkoi jo hieman hymyilyttämäänkin.

Naapurissakin oltiin tiukasti muki kädessä.

Lauantaina oltiin taas liekeissä, reitinvalintaprosessi tosin kesti jonkin aikaa. Jyrkkä jää osoittautui aika horroriksi. Tiputettuani parimetrisen pilarin, joka jostain syystä ei osunutkaan kaapeliin ja repinyt meikää alas vaikka olin siitä melkein varma, karkasimme oikeaan laitaan solidille turpeelle ja thin icelle. Mielummin ohutta jäätä ja paskoja kalliokamoja kuin hänkkiä jäätä missä kaikki räjähtää käsiin, please.

Jomppiksen Vidal Sassoon -kokemus.

Sunnuntai-aamuna tuli pakkanen. Autosta jäi ovennuppi käteen, espressopannu jääty pöytään kiinni ja kansi hajos, piilarinesteet oli jäässä ja kaasupullo hyyty. Naisten överihärskit jutut piti kuitenkin meidän poikien korvat punakoina.






3 kommenttia:

Rami kirjoitti...

Toinen naisista tänään jo kertoikin tyylistään räkätä vitosen camalotti. Drytoolausta en enää edes halunnut kuulla.

Anonyymi kirjoitti...

tiedätkö, miten nainen sulattaa jääruuvin?
-sutu-

Anonyymi kirjoitti...

suttu, joo tiedän. Vähän samaan tapaan ku vitosen kamu räkätään.

-se toinen-