9.8.2009

Kvaloya i sommertiden

(c)Hsöder

Hurautin eteläisemmän Suomen kautta Kvaloyalle. Etelässä kävin kiipeämässä pari hyvää reittiä Havulla, Olhiksella ja siinä paikassa mikä on jossain Tervakosken lähellä. Norjassa oli tarkoitus käydä Kvaloyan lisäksi myös Lofooteilla, mutta Lofootit jäi väliin yhdestä yksinkertaisesta syystä: Kvaloyalta ei ole mitään järkeä lähteä kiipeämään yhtään minnekään muualle, jos kelit pysyy hyvänä.
Koska aikaa oli, tsekattiin Kvaloyalta myös muu kuin Baugenin tarjonta: sillä saarella ei ole paskaa kiipeilyä. Tradia tai sporttia, ihan sama, kaikki minkä toposta kaivat esiin olisi kotona kolmen tähden kamaa. Lisäksi kävi vielä niin hassusti, että Norjassa paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta kaksi viikkoa putkeen. Välipäiviä piti pitää levon, ei sateen takia. Inhumano!

Kanto. (c) Timo Toivonen

Suttis kakkostelee Kotkanpesää.

Koska aikaa ei montaa päivää etelässä ollut, koitin keskittyä topon tähtireitteihin. Varsinkin Hybridihalkeama ja Kotkanpesä olikin aivan mahtavia, ja ei ne muutkaan nyt paskalta maistuneet. Tähtireiteistä jäi Havulla jäljelle ainoastaan E-mäntä, ehkä hienoimman näköisiä röörejä mitä oon Suomessa nähnyt. Olhiksella oli hullun kuuma päivä, mutta Torpedo oli silti aika nautinnollista fiilistelyä. Sitten kävin Tervakoskella Rollon "Vanhan Mestarin" kanssa, joka projektoi siellä jotain über-settiä. Itse tyydyin kiipeämään sen jonkun seiskan sieltä. Sitten nostin kytkintä pohjoiseen.

Flikk-Flakk, Gullknausen.

Gullknausenin ekat kp:t on söpösti hänkkejä. (c)Rlavia

Kvaloyan alamestoista tsekattiin ekana Gullknausen. Alle tunnin lähestyminen ja maisemat kuin Välimerellä. Topo kehui Flikk-Flakkin maailman parhaimmaksi pultatuksi kuusplussaksi, mutta ei se kyllä yhtä hyvä ollut kuin Songan "Kulma". Paikkana Gullknausen sen sijaan on ehkä spektaakkelimaisimpia kallioita missä olen ollut, exposure on ihan omaa luokkaansa jo ekoilla pitcheillä ja muodot on jotain täysin erilaista kuin mihin graniitti yleensä taipuu. Vähän samanlaista kuin Lofoottien Eggumissa, mutta hyvää kiipeilyä löytyy 7b:n altakin. Gullknausen on ehdottomasti ns. must-see -paikka, jos Tromssan huudeilla pyörii. Mutta niin oli kyllä seuraavakin paikka:

Ersfjorden. (c)Rlavia

Crack till Folket 7-, Ersfjorden.

Ersfjorden on Kvaloyan alakallioista ehkä isoin alue, reittejä on melkeinpä silmänkantamattomiin ja myöskin varjosektoreita löytyy (niille oli oikeasti käyttöä, uskomatonta kyllä kun Norjasta puhutaan). Sportin lisäksi löytyy myös laadukasta trädia, Crack till Folket oli ehkä kauneinta sormien survomista mitä oon viime vuosina tehnyt.

Grotfjordklumppan.

"Klumppan" näkyy tieltä juuri ennen kuin pysähtyy Baugenin parkkikselle. Kiva "pienempi" kallio, mutta vähän hajanainen. Hyvä siellä silti oli ottaa pataan! Olin jo melkein varma onsaittaavani ekan seiskalla alkavan trädin Norjassa, kun kolmen vartin myllytyksen jälkeen tungin nollaseiskavitosen ainoaan käsiotteeseen ja ilma kutsui taas. Sami Jauhojärven sanoin: "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä". Siellä on paljon kuitenkin kutosia, joista osassa saa tunkea releitä rööriin ja osassa klippailla pultteja, osassa molempiakin. Klumppanin jälkeen suunnattiin Brensholmeniin:

Brensholmen. (c) Rlavia

Brensholmen eroaa muista Kvaloyan kallioista kahdella tavalla: sinne on lyhyt approachi ( "10 min" ) ja kivilaatu on jotain graniittia eksoottisempaa viritystä. Parin kp:n reittejä, ei kuitenkaan paljoa, tarjonnaltaan ehkä suppeimpia kallioita. Tosin tottakai täysi klassikkopaikka jos sijaitsisi jossain Suomessa.
Brensholmenin jälkeen suunnattiin yläkertaan Baugenille viileämpien kelien toivossa. Kuvasatoa erinäisiltä seikkailuilta:

Baugsprydet.

Stjernedans.

Ballongsknoppen. Pari pitchiä ylempänä näkyy Thanatoksen kruksi-kp (7+), 80 metrinen hänkkihalkeama, jonka Perttu kävi onsaittaamassa jokunen viikko sitten. Respect!

Ballongsknoppenin ekan 6+:n alussa. Jumankekka, se on hänkki! No hänkithän menee, mutta auta armias kun ne jossain vaiheessa kääntyy positiivisiksi ja halkeamat aukee ulospäin. (c)Rlavia

Gorak ja sigaiso reimari, kuten Raumal sanottasi.

Reitintekijä oli sijoittanut Ballongsknoppenin kruksipitchien väliin kivan hyllyn, jolla saattoi vähän evästää ja tutkia tiekarttaa. Ei siinä paljoa kyllä tutkimista ollut koska seuraavaa rööri oli suoraan yläpuolella, mutta kokeneet kiipeilijät keksivät aina hyviä syitä hieman viivyttää tilannetta.

Kiesus, mikä dehis! Onneks kannettiin majalle mäyräkoira. Tulihan se toppi sieltä, kireillä köysillä ja spektaakkelimaisen hienolla leapfroggaus -pätkällä.

Joku pässi naarmutti mun autoa.

Heihei Norja, toivottavasti ei kovin pitkäksi aikaa.


0 kommenttia: