4.5.2009

Trad is rad

Dödlarsberget.

Onko mitään siistimpää kuin kiivetä itselle kovaa trädiä niin että puntti tutisee? No on tietenkin, se että voi samalla repiä sammalia otteilta ja räkiä kallioimarteita suustaan pois. Dödlarsbergetillä se onnistuu, useimmilla reiteillä. Aktiivisten trädikiipeilijöiden vähyys näkyy, useimmat klassikot on hämmästyttävän paskasia ja umpeenkasvaneita.
Juttelin männävuonna paikallisen reitintekijän kanssa joka oli kiivennyt Dödalla 80-luvun puolelta asti, ja hän oli vakavasti harkitsemassa retropulttaavansa eräitä trädilinjojaan jotta niitä kiivettäisiin enemmän. Olin silloin sitä mieltä, että ei ole mieltä, koska pikkaisen pelottavat linjat kuitenkin ovat niitä jotka parhaiten jäävät mieleen ja joista lapsenlapsille kerrotaan. Ymmärrän kuitenkin miehen tuskan; on todella sääli nähdä omien luomuksien kasvavan umpeen kun tietää kuinka hienoja ne ovat. Dödalla on jonkun verran sporttireittejä ja sekareittejä, ja tietenkin ne sporttireitit ovat niitä jotka pysyvät kaikkein puhtaimpina kun ihmiset haluavat helposti lähestyttävää kiipeilyä.
Osittain sama skene tuntuu vallitsevan Pohjois-Norjassa: röpistiin Baugenin majalla sinne eksyneiden paikallisten kanssa, jotka kertoivat että Tromssassa on pelkkään boulderointiin keskittyviä tyyppejä satoja, mutta aktiivisia trädittäjiä vain kourallinen. Siellä??! Tyyppien takapihalla on maailmanluokan halkeamasetitystä ja sitten ne vääntää 800 metriä alempana persettään irti patjasta. Kvaloyan boulderointi on superia, ei siinä mitään, enkä mä koe olevani mitenkään anti-boulder, mutta silti sieluun sattuu kun kattoo omasta ikkunasta ulos ja ei näy muuta kuin tasaista...
Pohjois-suomalaiseen kiipeilyskeneen kuuluu melko vahvasti Dödlarsbergetin dissaaminen, yleisenä ennakkoluulona tuntuu olevan että siellä on vain kolmosen paskarännejä joita pystyy kumpparit jalassa liidaamaan. Toki niitäkin löytyy (kunnon pervo toteaa tähän että ne on oivallisia talviliidejä), mutta timakkaa ja jyrkkääkin tavaraa löytyy. Mixdead - osasto A1honsuo & Lindemark kumpainenkin kävi tutisuttamassa punttia Sympotatis: lla (7-) ja overall arvio oli että *itun siistiä, pienestä paskasuudesta huolimatta. Kutosen liidejä löytyy pilvin pimein, osa profiilin vuoksi jopa kohtuu puhtaita (mm. kolmen tähden klasari Peter Pan): käsittääkseni pystyille linjoille kasvaa puskaa vaikeammin kuin släbeille. Lisäksi Dödalla lymyilee lähes 60 metrinen seiska Döende Svanen, jonka kruksipätkä on parikymmentämetrinen hänkkihalkeama, joka on ehkä taageinta mitä oon vähään aikaan nähnyt. Svanen jäi iloisesti pyörimään unelmiin ja odottelemaan sitä kun tai jos joskus on tarpeeksi cohoneksia ja planeetat sattuu kohilleen.

Oli siinä hurreilla ihmettelemistä kun Aslakilla meni vappuvaihde silmään.

0 kommenttia: