25.5.2009

Baugen

Erittäin sekaisin oleva seurakunta karautti torstain vastaisena yönä Rollosta Kvaloyalle. Skinit liekeissä ja rinkat täynnä erinäisiä gourmet -artikkeleita sekä niille sopivin juomin löysimme itsemme Baugenin majalta torstai-aamuna klo 5. Mukana olivat:

Entinen eräjorma, nykyinen mestariseikkalija Jumu.

Entinen partiolainen, ylioppilas Gorak.

Meikä.

Aurinkohan ei liiemmin laka paistamasta tähän aikaan pohjoisessa, joten pikku torkkujen jälkeen olimme valmiit setitykseen. Keli oli perus-norjaa, eli näkyvyys 2 metriä ja kosteusprosentti 100. Kallio ja halkeamat olivat märkiä, tottakai, mutta asenteellisesti olimme varautuneet "puolalaiseen". Viime vuonna kävi nimittäin niin, että aamun valjetessa sateisena jatkoimme unia, mutta havahduimme siihen että norjalaiset kanssasisaremme olivat täydellä tohinalla lähdössä majalta kiipeämään. Emme tietenkään voineet jäädä makaamaan, joten lähdimme kiipeämään ja totesimme, että jos vitoset pääsee märkinä ylös, niin kutoset tuntuu paljon helpommilta kuivina.

Rekkamies ajaa kelillä kuin kelillä.

Vårrusen 5- (150m) on ensimmäinen reitti jota pitkin Baugenin toppiin on kiivetty, herran vuonna 1976. Itäfeissin reittejä on siinäkin mielessä kiva kiivetä huonolla kelillä, että jos vitutuskäyrä nousee liiaksi niin rappeliankkurit on aina kutakuinkin saavutettavissa. Kyllä sateessa kiipeäminen aina majalla haisemisen voittaa, ja hyvähän se on osata kiivetä muulloinkin kuin optimiolosuhteissa.

Jumu ja Mannen med ljåen. (c) Riku

Kakkospäivä aukeni kirkkaana, ja pääsimme toisen historiallisen klassikon kimppuun. Mannen med ljåen, 6+, 250m, kiivetty vuonna 1979 - pakko olla hyvää kamaa siis. Reitin kruksin, ljåenin eli viikatteen bongaa helposti alhaalta - ärtsyn näköinen, mutta älyttömän kaunis dihedraali noin neljännen tai viidennen kp:n huudeilla. Baugenin kuusplussat on aika myllytystä, eikä puhtain paperein päästy ylös tälläkään kertaa. Reitinvalintaa sovellettiin alempana kun kutosen fingercrackki tuntui häviävän olemattomiin ja viikatteella nähtiin lievää hangdoggausta.

Lumivyöry yrkkää viikatetta. (c) Riku


Lumivyöryn rannetekniikka tuottaa tulosta alas mentäessä.

Kolmistaan laskeutuminen on ihan nohevaa kun on kolmet kädet hommissa.

Kolmospäivä aukeni masentavan sumuisena, mutta hieman raihnaisella startilla päästiin kuitenkin taas liikkeelle. Kelin epävarmuuden vuoksi lähdettiin leikkimään taas rappeliketjujen lähelle, Stjernedans:lle 6-, 150m. Hämmentävästi täysi sumu ei kuitenkaan ollut kastellut kiveä, joka oli täysin kuiva paria pientä ripottelukuuroa lukuunottamatta. Pari reissun parasta kp:tä löytyi ainakin omalta kohdalta juuri tältä reitiltä - oli oikeastaan tosi makeeta kiivetä kun ei nähnyt maata pilviltä.


Jumu kakkostelee Stjernedans:lla.


Chillaushylly 1 kp topista.

Skinnaus helpottaa lähestymistä.

Baugenin kiipeilyyn voi tutustua mm. opuksesta "Kvaloya - selected climbs" jota voi tilata mm. osoitteesta http://www.blixt.no/KvaloyaArchives/ .



18.5.2009

Petäjävaara

Käytiin viikonloppuna tutustumassa omiin vanhoihin projekteihin Petäjävaarassa. Ko. kallio löytyi viime kesänä, ja on näin niinkuin lappilaisittain aivan huippu köysittelypaikka. Reittejä on syntynyt parisenkymmentä, akselilla 5 - 7a+. Pulttauksen kanssa on pyritty pitämään hillittyä linjaa, mikäli vaan jotain muuta roinaa seinää saa silloin tällöin. Hämmästyttävintä on silti se, että siellä on ihan oikeasti makeeta tradikiipeilyä, monta hyvää väliltä 5-6 ja sitten yksi noin seiska ja yksi sekavarmisteinen 7a+.
Mutta olipa taas mahtava päästä hakkaamaan päätä seinään ja todeta että jos on yli parikymmentä astetta lämmintä, kirkas taivas ja eteläfeissi niin ei siinä paljoa projektit taivu. Jostain syystä kallion luonut taho on jättänyt kaikki 7b reitti-aihiot luomatta, tuntuu vähän siltä että kaikki projektit (joita on oikeastaan aika paljon) on sitten ns. isojen poikien greideillä. Mutta täysin hukkareissu ei tämäkään ollut, Gorak bundaloi yhden uuden hienon tradin, A-style 5+:n ja lisäksi yhteen pulttausuhan alla olleeseen proggikseen löytyi varmistusratkaisu 0,25 RE:n frendistä.

Lumivyöry-Jussi ja Gorakin uusin luomus, A-style 5+.

Sama mies yrkkää meikän Sex Attackia, 6c.

Guido osaa naisten naurattamisen.

Pelimies on erimies.... eiku, no
keskiviikkona kuiteski Baugenille. Get some!

4.5.2009

Trad is rad

Dödlarsberget.

Onko mitään siistimpää kuin kiivetä itselle kovaa trädiä niin että puntti tutisee? No on tietenkin, se että voi samalla repiä sammalia otteilta ja räkiä kallioimarteita suustaan pois. Dödlarsbergetillä se onnistuu, useimmilla reiteillä. Aktiivisten trädikiipeilijöiden vähyys näkyy, useimmat klassikot on hämmästyttävän paskasia ja umpeenkasvaneita.
Juttelin männävuonna paikallisen reitintekijän kanssa joka oli kiivennyt Dödalla 80-luvun puolelta asti, ja hän oli vakavasti harkitsemassa retropulttaavansa eräitä trädilinjojaan jotta niitä kiivettäisiin enemmän. Olin silloin sitä mieltä, että ei ole mieltä, koska pikkaisen pelottavat linjat kuitenkin ovat niitä jotka parhaiten jäävät mieleen ja joista lapsenlapsille kerrotaan. Ymmärrän kuitenkin miehen tuskan; on todella sääli nähdä omien luomuksien kasvavan umpeen kun tietää kuinka hienoja ne ovat. Dödalla on jonkun verran sporttireittejä ja sekareittejä, ja tietenkin ne sporttireitit ovat niitä jotka pysyvät kaikkein puhtaimpina kun ihmiset haluavat helposti lähestyttävää kiipeilyä.
Osittain sama skene tuntuu vallitsevan Pohjois-Norjassa: röpistiin Baugenin majalla sinne eksyneiden paikallisten kanssa, jotka kertoivat että Tromssassa on pelkkään boulderointiin keskittyviä tyyppejä satoja, mutta aktiivisia trädittäjiä vain kourallinen. Siellä??! Tyyppien takapihalla on maailmanluokan halkeamasetitystä ja sitten ne vääntää 800 metriä alempana persettään irti patjasta. Kvaloyan boulderointi on superia, ei siinä mitään, enkä mä koe olevani mitenkään anti-boulder, mutta silti sieluun sattuu kun kattoo omasta ikkunasta ulos ja ei näy muuta kuin tasaista...
Pohjois-suomalaiseen kiipeilyskeneen kuuluu melko vahvasti Dödlarsbergetin dissaaminen, yleisenä ennakkoluulona tuntuu olevan että siellä on vain kolmosen paskarännejä joita pystyy kumpparit jalassa liidaamaan. Toki niitäkin löytyy (kunnon pervo toteaa tähän että ne on oivallisia talviliidejä), mutta timakkaa ja jyrkkääkin tavaraa löytyy. Mixdead - osasto A1honsuo & Lindemark kumpainenkin kävi tutisuttamassa punttia Sympotatis: lla (7-) ja overall arvio oli että *itun siistiä, pienestä paskasuudesta huolimatta. Kutosen liidejä löytyy pilvin pimein, osa profiilin vuoksi jopa kohtuu puhtaita (mm. kolmen tähden klasari Peter Pan): käsittääkseni pystyille linjoille kasvaa puskaa vaikeammin kuin släbeille. Lisäksi Dödalla lymyilee lähes 60 metrinen seiska Döende Svanen, jonka kruksipätkä on parikymmentämetrinen hänkkihalkeama, joka on ehkä taageinta mitä oon vähään aikaan nähnyt. Svanen jäi iloisesti pyörimään unelmiin ja odottelemaan sitä kun tai jos joskus on tarpeeksi cohoneksia ja planeetat sattuu kohilleen.

Oli siinä hurreilla ihmettelemistä kun Aslakilla meni vappuvaihde silmään.