28.4.2009

Pultteja & poketteja

Ruotsin puolella Luleå:n huudeilla on yhteensä kuusi eri kalliota, joille tulee pisimmilläänkin vain reilu 300km ajoa Rollosta. Köysireittejä löytyy karkeasti laskien parisensataa, minigolfista aina maailmanluokan sporttiin asti. Mixdead osasto kävi tsekkaamassa skenen viikonloppuna peräti seitsemän taistelijan voimin.

Ulpu yrkkää Fido's direktiä 7a.

Tarkoitus oli mennä klippailemaan pultteja lähimmälle ja uusimmalle kaltsille, Kalixin Falkbergetille, mutta etulinja soitti pettyneenä kallion olevan läpimärkä valunnasta. Niemisel oli pomminvarmasti märkä edellisen viikonlopun perusteella, joten ei auttanut kuin mennä avoimin mielin kelivarmalle mutta ei niin kauniille Åbergetille, räjäytettyyn louhokseen, that is.
Useimmat (suomalaiset) tuntuu saavan iho-oireita kun puhe kääntyy chipattuihin kallioihin, mutta maassa maan tavalla. Kiipeily voi olla laadukasta vaikka otteet olisikin tehty Hiltillä. Ison osan Åbergetin chippauksesta olisi ehkä voinut jättää tekemättä, mutta toisaalta silloin paikka ei palvelisi niin laajaa käyttäjäkuntaa (onko se sitten kallion tarkoitus? älkää kysykö multa). Täytyy kuitenkin pitää mielessä että tämä kallio ei ikinä ole ollut luonnontilainen, se on tehty dynamiitilla.
Monessa Ruotsin mestassa on chipattu (suomalaiselle ehkä jopa hämmästyttävän monessa), listaan kuuluu pohjoisessa Åbergetin lisäksi ainakin Niemisel ja Källsberget. Källsbergetissä on jotain bouldereita tehty alablokkeihin, Niemiselissä taas tietääkseni ainakin I feel good:ssa on pora laulanut ja Space Cowboyssa on kuulemma aiemmin ollut liimattu ote. E-Typessä on lisäksi yksi kahva joka ainakin mun silmään näyttää tosi epäilyttävältä (tästä en ole 100% varma - mutta enhän mä tässä ketään syytäkään).

Vitsippan 7a+.

Olen itsekin harjannut ja pultannut reittejä joita en ehkä koskaan tule kiipeämään, mutta suomalaisen kiipeilykasvatuksen ansiosta en tule niitä myöskään ikinä chippaamaan - ja näin se pitää mennäkin. Lähinnä toivoisin itseltä harkintaa ennenkuin alan käyttämään hyviä kiipeilypäiviä jonkun mahdottomuuden harjaamiseen. Muttakun ne yllättävän usein näyttää helpommilta mitä ne on...

Ihan oma lukunsa on sitten mixtareitit. Voi vain olla iloinen siitä, että asuu maassa ja paikassa jonka kivi on graniittia ja kiipeilijöitä on vähän. Kiven kuluminen on varmasti yksi tekijä, jonka takia yleismaailmallinen talvikiipeilysuuntaus on menossa kohti trädimikstaa, mielellään ground-uppina. Kivi kuluu vähemmän kun mielet murtuu jo alakerrassa. Vanhat kalkkikivessä olevat sporttimiksta- ja draikkapätkät on aika karun näkösiä, ja poketithan yleensä vaan paranee ajan kanssa. Not nice. Varmaan ainut asia, mistä voi sanoa että onneksi asuu Suomessa eikä vaikka Arcossa:

Yäk!

0 kommenttia: