18.3.2009

Norja-efekti

Tuulentie. (c) Mira

Rahanmenon ja valaantappajien talouden tukemisen lisäksi Norjassa käymisessä on se huono puoli, että kun menet reissun jälkeen Korolle niin kaikki näyttää minigolfilta. Jäätä on liikaa ja liian lyhyellä matkalla. Ja kun nyt alettiin valittamaan, niin se vielä, että kevättä hehkutetaan usein parhaana jääkiipeilykautena: päivä on pitkä ja ei enää ole niin kylmä. Bullshit, sanon minä. Mitä se semmoinen jääkiipeily on, että on kokoajan kivaa?? Kellään ei ollut kylmä tai märkä, kukaan ei itkenyt, otsalamppua ei tarvinnut kaivaa edes esille, jää ei lohkeile kunnolla ja luntakin oli sitäpaitsi ihan liikaa.

Yksi mun parhaista jääkiipeilymuistoista on ekalta kaudelta. Olin takaisin kotona, umpijäässä ja läpimärkänä marraskuisen paukkupakkaspäivän jäljiltä. Henkisesti täysin romuna, kun liidaaminen oli mulle silloin jotain niin pelottavaa, etten pystynyt nukkumaan edellisenä yönä. Istuin keittiön lattialla märässä lämpökerrastossa ja olin niin älyttömän iloinen siitä että olin kotona. Olin melkein varma että en ehkä haluakaan harrastaa jääkiipeilyä. Siitä tietää, että on ollut hyvä päivä.

Norja-efektiin auttaa vain yksi asia: mennä takaisin. Viikonloppuna on kalenterissa kolme pelipäivää Skibotnissa ja Lyngenissä. Jyllende tider.

0 kommenttia: