22.2.2009

Treeniä tosielämää varten

Lauantain ohjelmistona oli Akin ideoima treenipäivä, jonka tarkoituksena oli hieman parantaa ihmisten multipitch-toimintaa, nopeuttaa tekniikkaa ja tuoda mahdollisia reppukiipeilyn ongelmia esille. Asioiden harjoittelu on kiipeilyssä tarpeellista, siitä varmaan moni on samaa mieltä. Varsinkin reskutushommia ei voi ikinä osata tarpeeksi hyvin, ja valitettavasti niille voi löytyä käyttöä jokaisen kohdalla.

Päivä aloitettiin treenamalla blokkiliidejä, jotta saadaan lisää tuntumaa nopeaan ständintekoon ja massiivisen köysinipun kanssa sekoiluun. Kiipeily hoidettiin painava reppu selässä, ihan vain jotta homma olis enemmän perseestä. Unohdin tottakai kiipeilyrepun kotiin, joten kiipesin rinkka selässä. Valitsimme mahdollisimman pystyn pätkän Ruskean vasemmasta laidasta, ja kiipesimme sen kuudessa kp:ssä siten, että kaikki ständit oli roikkuständejä. Kummallekin ukolle kolme "liidiä" aina putkeen. Ständin rakennukset kellotettiin, tottakai - tosin helppohan niitä on tehdä paksuun jäähän.
Iso reppu aiheuttaa helposti monenlaisia ongelmia, ja nyt kävi niin että ilmeisesti reppu jotenkin onnistui taittamaan Akilta BD:n muovisen ruuviholsterin poikki, sillä seuraksella että iso kasa ruuveja lensi pitkin ja poikin alakertaa. Kuumottavaa, koska jos vastaava määrä ruuveja häviää tosielämässä, on suomeksi sanottuna helposti kusessa. Mulla BD:n holsterit on aiemminkin vastustaneet siten, että yhdestä lensi portti jonnekin kun klippasin hakun siihen ja toisen portti palautuu itsestään ehkä joka kolmannella kerralla - useimmiten joudun ite laittaa sen kiinni. Sen sijaan itsetehty holsteri on toiminut luotettavasti vuodesta toiseen:

Kaksi sulkkaria, jotka on teipattu pystyyn kahteen valokuville tarkoitettuun muoviseen listaan. Koko hoito roikkuu varustelenkeissä, joten vaikka rakenne hajoaisikin, kamat on edelleen tallessa. Ja sulkkarit tuskin hajoaa. Ikää vehkeellä on neljä vuotta ja hyvin toimii.

RVK:n iloiset veijarit evästauolla.

Päivää jatkettiin "yhden hitin" treenillä - eli hakulla/raudalla saa lyödä vain kerran per placementti. Ylimääräisistä lyönneistä tulee virhepisteitä. Opettaa tehokkaasti etsimään hyvät placementit ja luottamaan huonoihin.
Ohjelman piti jatkua nopeuskiipeilyllä, mutta mulla tuli olkapäähän sen verran iso hitti ylhäältä että jalat lähti alta. Aloitin kyllä kelloa vastaan kiipeämisen, mutta kipu lukottaessa oli sen verran iso että päätin olla rikkomatta lisää. Nyt kun oikean käden nimettömän A2 on sen verran kipeä että auton lumiharjasta kiinnipitäminenkin sattuu ja olkapää otti damagea, on varmaan parempi viettää tuleva viikko ennemmin lenkkipolulla kuin keivillä.
Ei toiminta täysin tähän vielä tyssännyt - ilman yläköyttä olkapää ei ole läheskään niin kipeä. Lisäksi kilpailtiin abalakovien teossa ja poskettoman paskojen juttujen kertomisessa.

Mukana oli myös engelsmanni Marcus, joka oli tullut pohjoiseen tyyppaamaan Fordien pakkaskestävyyttä. Marcus todisti, että jääkiipeily ei ole välineurheilua rippaamalla todella pätevästi semmoisilla hakuilla, että en varmaan uskaltaisi käyttää niitä edes jäätyneen takajarrun avaamiseen. Hakuissa oli sitäpaitsi jotain tosi epäilyttävän näköisiä lenkkejä.
Kiitokset Akille vaivannäöstä ja hyvästä treenistä, vaikkei ihan kaikkea kerettykkään tekemään!

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ai että te pohjosen pojat kehitätte mahtavia juttuja.

Mehän Von töttiksessä otetaan v loppuna Pilkki & kiipi & kultainen tarakka 2009 tapahtumassa tuo yhden placementin systeemi käyttöön.

Jääpähän turhat huitomiset poies.

On se vaan hienoa että jotkut jaksaa ja viitsii.

Sikamaisen märehdittävää :)