18.2.2009

Arkistojen kätköistä

Lappicup on jälleen takanapäin, tällä kertaa reitinteosta ja b-finaaleista selvisin pienellä pulley-vammalla ja parilla siiderillä. Viikonlopun ulkoilut jäi väliin myös pakkasten takia, mutta eipä tuo nyt pahasti enää ahista tässä vaiheessa kautta. Hyvää kiipeilyä on toivottavasti kuitenkin luvassa tulevina viikkoina - etelämmässä varmaan aletaan jo kiviä sulattamaan, täällähän vasta parhaat talvikelit alkaa olemaan. Kovalevyä penkoessa löysin pari kivaa vintagekuvaa hyvine muistoineen:

Suentassu vuonna 2005 - Jomppis työstää, Aki varmistaa. Ei taipunu tällä reissulla, eikä vielä seuraavallakaan, mutta kyseinen reissu sai kyllä mut vaihtamaan Quarkeista Ergoihin samantien. Käppyrä on käppyrä kun jyrkistä reiteistä puhutaan - suoravartiset ei sovi sporttikiipeilyyn. Aki oli todella monta kertaa todella lähellä toistoa, oikeastaan yhden jalkamuuvin päässä ellen väärin muista. No, kyllä se siellä säilyy. Rotko, missä Suentassu on, on todella kaunis paikka ja sinne mahtuis vaikka kuinka paljon lisää hyviä sporttimixtavetoja. Suentassu lienee kuitenkin vaikeimmasta päästä, ellei vaikein, jos ajatellaan potentiaalisia reittejä.

2007 itsenäisyyspäivä - Kvaloya, Norja. Reitti oli nimeltään Hårek, 250m ja paikallinen commitment -greidi oli kolmonen (=muistaakseni "1 päivää"). Valoa oli pari tuntia päivässä, ja kiipeily oli mielenkiintoista - aika paljon ohuella pehmeällä jäällä kiipeämistä, mutta iso osa varmistuksista oli kuitenkin kalliokamaa. Ekana päivänä otettiin pakit vikan kp:n alta, kun kruksin thin-ice ei kestänyt painoa ei niin yhtään, kaikki murtui terien alta. Reitti todettiin kiipeilykelvottomaksi senaikaisessa kunnossaan. Puolivälissä pakitusta Aki oli kuitenkin jo sitä mieltä, että se onkin kunnossa - hän pystyy kiertämään kruksin n. 40 metrisellä drytool -pätkällä, joka alkoi vähän hänkkinä. No eihän siinä mitään, seuraavana aamuna oltiin taas painamassa ja mulla oli ilo varmistaa todella spektaakkelimaista liidiä, joka sisälsi myös lentäviä hakkuja. Alastulo ei mennyt yhtä iloisesti kuin ylösmeno, ei löydetty topossa mainittua käveltävää ränniä vaan rappeloitiin pimeyteen 6 kp:ta - aika spookya, kun ei ole mitään tietoa, mihin laskeutuu ja milloin pääsee alas.

Lyngen 2005 tai olisko peräti 2004. Musti vääntää nudelia. Kuinka monta pakitusta yhteen viikkoon mahtuukaan? Tosi monta. Samalla reissulla päätin myös että jos mökkimajoitusta on saatavilla, sitä käytettäköön. Helmikuussa viikko teltassa on perseestä - ihan miten tahansa asiaa katsoo. MustaSielu oli ainut joka omisti kaasukeittimen, meikä ja jomppis sulateltiin Trangialla menemään. Loppuviikosta oli aivan käsittämätön hedari, pahempi kuin kovassa krapulassa, koska vettä ei ikinä pystynyt sulattamaan tarpeeksi ja joka päivä piti käydä jossain hikoilemassa. Okei, suurin osa vastoinkäymisistä menee kokemattomuuden piikkiin mutta oon kyllä edelleen sitä mieltä että jos reissussa haluaa maksimoida kiipeilylliset ambitiot, niin teltta ei ole hyvä vaihtoehto. Fyysinen ja henkinen palautuminen jää aika puolitiehen.

Hiihtolomaviikko vuonna 2006 - Lyngen, Lyngsdalfosset (250m), jonkin ikiaikaisen topon mukaan WI5:sta. Jomppis painaa menemään, meikä varmistelee. Loistava mummojääputous, kiivettiin kahtena köysistönä Akin ja Ulliksen kanssa. Aki ei suostunut lähtemään, ellei saa liidata kaikkia pitchejä. Aurinko paisto ja jää oli hyvää alhaalta ylös - eipä siinä sen ihmeempää. Pitkä päivähän tollaisestakin tulee, kun lähestymiset vei pari-kolme tuntia suuntaansa. Ysikymppistä jäätä tältä putoukselta tuskin löytyy koskaan, mitä voisi greidin perusteella olettaa, mutta komea se silti on kun tieltä kattoo.

0 kommenttia: