1.1.2009

Perussetitystä ja -pakitusta

Uudenvuodenaaton kunniaksi käytiin vetäsemässä "pikaset" Ruskealla. Rotkon yläpuolella uhitellut talvimyrsky ei päässyt montun pohjalle asti puhaltamaan, ja keli olikin kiipeilyllisesti "makkeimmillaan". Kauden ekat pakit pärähti kaikkein oikeinpuolimmaisesta räästä, joskaan sitä ei kuvassa enää näy koska onnistuin tuhoamaan puikon sitä yrkätessäni. No, pakit päivässä pitää mielen nöyränä - ja pitäisi kyllä jo tällä iällä uskoa että ei se jää yhtään paremmin kestä jos sitä hakkaa aina vaan lisää ja lisää... Harmittaa kieltämättä vähän muiden puolesta, koska kyvykkäämpi kaveri olisi todennäköisesti sen pystynyt sievästi huukkailemalla kiipeämään. Mutta eiköhän se muodostu uudestaan tulevilla pakkasilla - aihiot on jo valmiina. Ja mikäli muodostuu, niin Kaija Koota kuullaan Ruskealla taas. (Kuvassa on muuten kiipeilijä hieman piilossa perusuoman oikeassa laidassa, entinen rovaniemeläinen ja nykyinen kanadalainen Markus. Ei muuta kuin tsemiä sinne Baffinin seikkailuihin!)

Tuhotusta puikosta seuraava pilari vasemmalle oli sen sijaan laadukasta ja pomminkestävää jäätä alhaalta ylös. Hienoja muuveja, pikku pumppua ja hyviä ruuveja. Excellánce! Possea Korouomassa oli enemmän kuin aikoihin, parkkiksellakin oli paikallisilla mittapuilla suorastaan ahdasta. Putouksilla ruuhkaa ei kuitenkaan ollut, suurin osa porukasta taisi lompsia Ruskean ohi (johtuiko Kaija Koo:sta, en tiedä).

Nyt pitäisi pakastaa kunnolla viikon verran, toivottavasti jäätyy uusia systeemeitä koska perusputoukset on ollut samassa kuosissa kohta toista kuukautta. Harmi vaan, että keli on mahdollisesti sen verran kovaa että kiipeilyssä ei ole enää liiemmin mieltä. Nynnyilyä, kyllä, mutta kun on yli 20 astetta pakkasta niin mun ruuvit ei ainakaan uppoa enää mihinkään ja Vanttauskosken kaakaot alkaa kuumotella mielessä. Vaikka ajat sitten olen omasta mielestäni noudattanut -20 asteen rajaa, tuntuu että ei yksikään reissu ole jäänyt tekemättä pakkasen takia. Viha-rakkaus suhde harrastukseen? Ei kai köyden terävässä päässä voi kukaan väittää viihtyvänsä, varsinkin jos pelottaa hulluna ja on munia myöten märkä, mutta kai se kaakao sitten kultaa muistot.

0 kommenttia: