10.11.2008

Kyberpunk M10-

Pari päivää pulttaamista, kymmenisen päivää työstämistä ja reilu kymmenen päivää liidiyrkkiä kahden kauden aikana... Hienot asiat elämässä ei tule helpolla. Pidin koko viime kauden paussia tästä Käärmerakan projektista, koska ekan kauden melkein-onnistumiset oli henkisesti aika hajottavia. Mutta tämän syksyn mahtava treeniporukka ja keivin tehokas hyötykäyttö toi sen verran tehoja lisää, että oli pakko ryhtyä hommiin taas. Suhteellisen inhimillisellä efortilla se sitten taipui kuitenkin, olisko ollut korkeintaan neljäs tai viides yrkkä tällä kaudella. Eniten aikaa kokonaisuudessaan meni kuitenkin betan keksimiseen, ja ei tästä olisi tullut mitään jos en olisi nyt sisätreenin aiheuttamassa elämäni mixtakunnossa.


Isänpäivä aloitettiin aikaisin, koska plussakelien takia pelkäsin että toppi sulaa tai haurastuu. Yöllä oli periaattellinen mahdollisuus, että Rolloa lännempänä käy pikkasen pakkasella. Ilmeisesti näin olikin, koska topitus oli samassa kunnossa kuin viikko sitten eli vajaa sentti jäätä slouppien päällä.


Yläosa tippasi sen verran, että aamukahvi kalliolla piti jättää väliin. Perussetti, eli lämmöt päälle vanhassa männyssä ja ykköstä sisään. Placementit tuntu löytyvän itsestään, niin ei siinä sitten auttanut alkaa märisemään vaan painaa vaan. Mulla oli uusi hanska revennyt edellisissä treeneissä, ja olinkin valmistautunut käyttämään sitä tekosyynä jos olisin alkanut evottamaan.



Kahdessa viimosessa figure 4:ssa normaali epätoivo alkoi taas valtaamaan, mutta kun keivillä oli treenattu 7 minuutin kattokuntoon, niin ei auttanut valittaa. Heti lipan jälkeen on sen verran hyvä ote, että mahtuu molemmat hakut ja kantapää vierekkäin. Vaikka tunto oli alkanut lähtemään, iloisena huomasin palautuvani jonkun verran ja veri lähti kiertämään. Kun aamulla tein yläköydellä topituksen, jää hajosi pari kertaa ja olin korkeintaan kohtuullisen toiveikas siitä että se kestäisi nyt, varsinkin kun keli oli kuitenkin hieman lämmennyt.


About time!! Hetkellisen epäuskon vallassa huomasin että Fusionit söi jo multaa ja alakerrasta kuului jotain huutoa. Mahtavaa! Sidoin itseni irti ja juoksin alas heittämään ylä-, ala-, sivu- ja persefemmoja.

Greidispekulointi on parasta mitä kiipeilyllä on ihmisille antaa, joten here we go: Kyberpunk ei ole vaikea sen takia että se olisi pitkä (katossa on kiipeilyä korkeintaan 8 metriä - ja sekin on aika vaikea arvioida koska reitti kaartaa katossa moneen suuntaan), vaan koska se on herkkä. Otteet on pieniä ja muuvit isoja. Otteista pitää osata huukata oikealla tavalla. Niissä pysyminen ei tarkoita roikkumista, vaan coren käyttöä. Jos sitä haluaa verrata muihin suomalaisiin mixtareitteihin, osaan oikeastaan vain sanoa sen, että se on luonteeltaan, teknisyydeltään ja fyysisyydeltään aika eri kamaa kuin mistä minulla on kokemusta. Minulla ei ole kokemusta ulkomaisista sporttimixtareiteistä, ja oman subjektiivisen kokemuksen perusteella suomalaisissa mixtagreideissä on valtava hajonta. Tiedän korkeintaan sen, että se-ja-se on vaikeampi kuin se-ja-se. Greidillä haluan tietenkin tuoda julki oman mielipiteeni siitä, että Kyberpunk on eri planeetalta kuin muut mixtareitit mitä olen kiivennyt.


Päivän lähetykset eivät suinkaan loppuneet Kyberpunk:iin, sillä Panu kiipesi vielä loistavan lisän Käärmerakan talvikiipeilytarjontaan: "Saa koskettaa", mainio pikkusievä turvemikstapätkä Panaman vieressä. Tunnelma oli kohillaan kun Panu upotti isoja heksoja rahkasammalien väliin! Iso kiitos kannustuksesta mukana olleelle mixdead osastolle!

0 kommenttia: