3.11.2008

Ice ice baby!

Parin pakkasyön jälkeen Seatin nokka käännähti automaattisesti länteen - käärmerakan projektin topitus jäätyy yleensä aika äkkiä. Siihen ei tule kuin korkeintaan pari senttiä jäätä, mutta se kaikki tarvitaan että sen pystyy kiipeämään. Kaikki otteet lipasta ylöspäin on vahvasti slouppaavia listoja, joista ei saa fusionillakaan kiinni vaikka olis kuinka terävänä. Mutta jään kanssa ne toimii, jotenkuten.



Hommahan meni eteenpäin oikein mukavasti, tein toppauksen ylärillä suht vaivattomasti, ja aloin psyykkaamaan liidiä varten. Ekalla yrkällä oli aika paljon evotusta, hakku jäi jumiin, muuvit tuntu vierailta ja otteiden herkkyys yllätti - niinkuin tiesin että käy. Jostain kumman syystä päätin kuitenkin painaa loppuun asti, koska tiesin että kuntoa löytyy ihan eri tavalla kuin toissa vuonna, jolloin edelliset oikeat yrkät oli tapahtunut. Videolta tarkistin tapelleeni lähemmäs 8 minuuttia katossa, ja ei ollukaan sitten kai mikään yllätys että hyydyin siellä missä ei todellakaan saisi enää hyytyä - lipalla.


Lepäsin pari tuntia, lämmittelin parikymmentä minuuttia ja paukutin kakkosta sisään. Ei auta itku markkinoilla, eikä edes uusi varmempi sekvenssi. Eka yrkkä oli sen verran tehokas että käsi tuli läpi toiseksi viimeisessä figure4:ssa ja hakku tuli pari sekuntia perässä kypärään. On se hienoa että on edelleen joku syy käydä luolalla draikkaamassa!

Sunnuntaina lähdimme Panun kanssa rankaisemaan itseämme Käärmerakan huonoista yrkistä. Synninpäästö tapahtui Mammuttiputouksella, josta tuli vettä alas enemmän kuin Imatran koskesta portit auki. Mutta ekan jääpäivän fiilistä ei hevillä sammuteta!

0 kommenttia: