30.11.2008

Kaamoskiipeilyjä


Ei ole päivä pitkä joulukuussa napapiirillä, reilu 4 tuntia on peliaikaa. Ja siitä se vielä lyhenee. Joten mikäli aikoo kahvitella kiipeilyn lomassa, on parempi varautua kiipeämään myös pimeässä. Pimeässä kiipeämisessä on kuitenkin omat kivat puolensa, otsalampun keilassa pysyy tavallaan omassa pienessä kuplassaan ja jäänkin näkee ihan eri tavalla kuin päivänvalossa.



Alkukaudesta on mahtavaa kun sato ei ole niinsanotusti ylikypsää ja Ruskealla virrallakin tulee monenlaista ja -kokoista pilaria alas. Jääkin on pääsääntöisesti tosi hyvää ja joustavaa, kun ei ole ollut mitään äkkinäisiä paukkupakkasia jännitteitä luomassa. Näin lämpöisillä keleillä Ruskea syö itseään hauskasti sisältäpäin, yhdessä kohtaa oli eilen varmaan korkeintaan pari senttiä jäätä ja takana meni vettä hulmuten.


Uusivuosi? Ei. Kyseessä on Ice Park Finlandin avajaiset, joka tuo helpotusta arkipäivän jääkiipeilytarpeeseen. Ice Park:iin nousee toivottavasti tälle kaudelle noin 15 -metrinen torni. Avajaisissa nähtiin varsin spektaakkelimainen ilotulitus ja myös hieman jääkiipeilyä. Mikäli homma lähtee hyvin käyntiin, tornille saadaan oletettavasti kokoa entisestään lisää. Ei huonompi homma ollenkaan, varsinkin kun torni on kymmenen minuutin matkan päässä keskustasta.



Ruskea virta näytti tältä eilen. Paljon kivoja pitkiä pystyjä systeemeitä! Yläkerrassa kolisee vielä kivet välillä mutta ainoastaan virtapaikoissa. Ja hei, jos menette Korouomaan Rovaniemen suunnalta, pysähtykää Vanttauksen ST1 -baarissa (MiKaKo!) ja käykää katsomassa Akin valokuvanäyttely. Ja ostakaa munkkikahvit, munkit leivotaan siellä!
Yksi partio oli viikonloppuna myös Tamokissa, sieltä tulee oletettavasti vähintään keli-infoa kuvineen jossain vaiheessa.

24.11.2008

Loktajokka & Kaisepakte

Matka Rovaniemeltä Björklideniin Ruotsin ja Norjan rajan tuntumaan heilahti reiluun viiteen tuntiin. Ympäristöstä löytyy paljon parin-kolmen kp:n jääkiipeilyä, sopivilla lähestymisillä höystettynä. Lauantain suorituspaikaksi valikoitui Loktajokka -nimisen tömpyrän yksi feissi, josta tuli monennäköisiä soiroja alas. Pelimiehinä päästimme ruotsalaiset opaskurssilaiset edellemme tekemään polkua.



Periltä löytyi oikein sievä puikko, joka soi kauniisti ottaessaan iskuja sisään. Yläkerran kp tarjosi sitten vähän rentomielisempää kruisailua toppiin, ja abalakovikin oli tehty valmiiksi. Paikalliset tiesivät kertoa, että huudeilla on ollut varsin kuiva kesä ja jäätä on normaalitalvea vähemmän. Mitä autosta katteltiin, niin topossa mainittuja WI6:a ei kieltämättä näyttänyt muodostuneen ollenkaan.


Panun vastusteluista huolimatta kaasukeittimet otettiin matkaan, vaikka sisäruokintaan oltiinkin menossa. Ei huono valinta, koska sunnuntai-aamuna koko Björkliden oli ilman sähköä. Pekonimunakokkeli espressolla saatiin kuitenkin tehtyä hetkisen myöhässä.


Kaisepakten lähestyminen on topon mukaan nopeimmillaan 60 minuuttia, mutta kannattaa pitää mielessä että kirjoittaja Rick McGregor harrastaa mountain marathon -kisoja. Hyvää kamaa jokatapauksessa, kunnon koivikkopuskaa, jyrkkää rakkaa ja jäisiä rinteitä.


Keli ei ollut suinkaan makkeimmillaan, ja napakka pakkanen yhdistettynä kovaan tuuleen piti menohalut aisoissa. Kävimme kuitenkin tarkastamassa yläkerran nätit pilarit, joista yksi kiivettiinkin. Tosin: paksut hanskat + reppu + pakkanen + pilari = ei todellakaan mitään puuterihiihtoa. Lisäksi oli aika pahasti vielä "early seasonia" ilmassa, sillä lauantaina unohdin ruuviholsterin autoon, sunnuntaina levitin munakokkelin lattialle, hukkasin pipon ja tiputin yhden Simondin ruuvin.


Pohjois-Ruotsin jäämestoja voi väijyä McGregorin tekemästä toposta, löytyy osoitteesta
http://kiwiclimber.se/iceclimbing/iceguide/iceguide.pdf

17.11.2008

"Early season"


Pikkujoulujen ja aikatauluongelmien takia piti lauantain ulkoilu suorittaa Rollon lähikallioilla. Osa mixdead osastosta oli liikenteessä noin kolmen tunnin yöunilla, mutta tällaiseen auringonnousuun herää vaikka olisi vielä vähän glögissäkin.

Porotokka oli mäsäyttämässä kallion juurella, mutta ilmeisesti glöginhaju yhdistettynä sapelien heilutteluun oli niillekin liikaa. Päivä lähti käyntiin kuten aina, ensin Kaija Koota ja lopulta Neil Youngia kun piti alkaa liidaamaan. Fiilikset tuli tällä kertaa kahden kehnon pitonin ja screamerin yhdistelmästä, joiden ohittaminen ei olisi varmaan onnistunut ilman Youngin "Old Man":ä.


Sunnuntai-aamuna tavattiin taas pari metsäpeuran sukulaista, tällä kertaa kohtaaminen oli vain hyvin paljon nopeampi mutta sitäkin kiihkeämpi. Jeeppi tuskin olisi mahtunut porojen välistä, mutta onneksi allamme oli pieni Espanjan ihme. Korouoma oli lämpötilojen puolesta kuitenkin pienoinen pettymys, jäätä tuli alas itsekseen ja vettä oli ilmassa niinkuin autopesulassa. Olin unohtanut housuista taskut auki, ja vesi valui reisiä pitkin suoraan kenkiin.

Märkyys, kylmyys ja pelko ovat kuitenkin jääkiipeilyn pyhä kolminaisuus, joten oli parempi vain olla tyytyväinen. Termospullon tyhjentäminen paluumatkaa varten ei liiemmin korvannut sitä vesilastia, joka köysissä ja kamoissa oli päätynyt takaisin reppuun. Fleecekalsarit jalassa syödyt munkit Vanttauksen baarissa nostivat oletettavasti tunnelmaa kuitenkin sen verran, että ensi viikonloppuna löytää itsensä taas jostain ärjänteeltä.

10.11.2008

Kyberpunk M10-

Pari päivää pulttaamista, kymmenisen päivää työstämistä ja reilu kymmenen päivää liidiyrkkiä kahden kauden aikana... Hienot asiat elämässä ei tule helpolla. Pidin koko viime kauden paussia tästä Käärmerakan projektista, koska ekan kauden melkein-onnistumiset oli henkisesti aika hajottavia. Mutta tämän syksyn mahtava treeniporukka ja keivin tehokas hyötykäyttö toi sen verran tehoja lisää, että oli pakko ryhtyä hommiin taas. Suhteellisen inhimillisellä efortilla se sitten taipui kuitenkin, olisko ollut korkeintaan neljäs tai viides yrkkä tällä kaudella. Eniten aikaa kokonaisuudessaan meni kuitenkin betan keksimiseen, ja ei tästä olisi tullut mitään jos en olisi nyt sisätreenin aiheuttamassa elämäni mixtakunnossa.


Isänpäivä aloitettiin aikaisin, koska plussakelien takia pelkäsin että toppi sulaa tai haurastuu. Yöllä oli periaattellinen mahdollisuus, että Rolloa lännempänä käy pikkasen pakkasella. Ilmeisesti näin olikin, koska topitus oli samassa kunnossa kuin viikko sitten eli vajaa sentti jäätä slouppien päällä.


Yläosa tippasi sen verran, että aamukahvi kalliolla piti jättää väliin. Perussetti, eli lämmöt päälle vanhassa männyssä ja ykköstä sisään. Placementit tuntu löytyvän itsestään, niin ei siinä sitten auttanut alkaa märisemään vaan painaa vaan. Mulla oli uusi hanska revennyt edellisissä treeneissä, ja olinkin valmistautunut käyttämään sitä tekosyynä jos olisin alkanut evottamaan.



Kahdessa viimosessa figure 4:ssa normaali epätoivo alkoi taas valtaamaan, mutta kun keivillä oli treenattu 7 minuutin kattokuntoon, niin ei auttanut valittaa. Heti lipan jälkeen on sen verran hyvä ote, että mahtuu molemmat hakut ja kantapää vierekkäin. Vaikka tunto oli alkanut lähtemään, iloisena huomasin palautuvani jonkun verran ja veri lähti kiertämään. Kun aamulla tein yläköydellä topituksen, jää hajosi pari kertaa ja olin korkeintaan kohtuullisen toiveikas siitä että se kestäisi nyt, varsinkin kun keli oli kuitenkin hieman lämmennyt.


About time!! Hetkellisen epäuskon vallassa huomasin että Fusionit söi jo multaa ja alakerrasta kuului jotain huutoa. Mahtavaa! Sidoin itseni irti ja juoksin alas heittämään ylä-, ala-, sivu- ja persefemmoja.

Greidispekulointi on parasta mitä kiipeilyllä on ihmisille antaa, joten here we go: Kyberpunk ei ole vaikea sen takia että se olisi pitkä (katossa on kiipeilyä korkeintaan 8 metriä - ja sekin on aika vaikea arvioida koska reitti kaartaa katossa moneen suuntaan), vaan koska se on herkkä. Otteet on pieniä ja muuvit isoja. Otteista pitää osata huukata oikealla tavalla. Niissä pysyminen ei tarkoita roikkumista, vaan coren käyttöä. Jos sitä haluaa verrata muihin suomalaisiin mixtareitteihin, osaan oikeastaan vain sanoa sen, että se on luonteeltaan, teknisyydeltään ja fyysisyydeltään aika eri kamaa kuin mistä minulla on kokemusta. Minulla ei ole kokemusta ulkomaisista sporttimixtareiteistä, ja oman subjektiivisen kokemuksen perusteella suomalaisissa mixtagreideissä on valtava hajonta. Tiedän korkeintaan sen, että se-ja-se on vaikeampi kuin se-ja-se. Greidillä haluan tietenkin tuoda julki oman mielipiteeni siitä, että Kyberpunk on eri planeetalta kuin muut mixtareitit mitä olen kiivennyt.


Päivän lähetykset eivät suinkaan loppuneet Kyberpunk:iin, sillä Panu kiipesi vielä loistavan lisän Käärmerakan talvikiipeilytarjontaan: "Saa koskettaa", mainio pikkusievä turvemikstapätkä Panaman vieressä. Tunnelma oli kohillaan kun Panu upotti isoja heksoja rahkasammalien väliin! Iso kiitos kannustuksesta mukana olleelle mixdead osastolle!

3.11.2008

Ice ice baby!

Parin pakkasyön jälkeen Seatin nokka käännähti automaattisesti länteen - käärmerakan projektin topitus jäätyy yleensä aika äkkiä. Siihen ei tule kuin korkeintaan pari senttiä jäätä, mutta se kaikki tarvitaan että sen pystyy kiipeämään. Kaikki otteet lipasta ylöspäin on vahvasti slouppaavia listoja, joista ei saa fusionillakaan kiinni vaikka olis kuinka terävänä. Mutta jään kanssa ne toimii, jotenkuten.



Hommahan meni eteenpäin oikein mukavasti, tein toppauksen ylärillä suht vaivattomasti, ja aloin psyykkaamaan liidiä varten. Ekalla yrkällä oli aika paljon evotusta, hakku jäi jumiin, muuvit tuntu vierailta ja otteiden herkkyys yllätti - niinkuin tiesin että käy. Jostain kumman syystä päätin kuitenkin painaa loppuun asti, koska tiesin että kuntoa löytyy ihan eri tavalla kuin toissa vuonna, jolloin edelliset oikeat yrkät oli tapahtunut. Videolta tarkistin tapelleeni lähemmäs 8 minuuttia katossa, ja ei ollukaan sitten kai mikään yllätys että hyydyin siellä missä ei todellakaan saisi enää hyytyä - lipalla.


Lepäsin pari tuntia, lämmittelin parikymmentä minuuttia ja paukutin kakkosta sisään. Ei auta itku markkinoilla, eikä edes uusi varmempi sekvenssi. Eka yrkkä oli sen verran tehokas että käsi tuli läpi toiseksi viimeisessä figure4:ssa ja hakku tuli pari sekuntia perässä kypärään. On se hienoa että on edelleen joku syy käydä luolalla draikkaamassa!

Sunnuntaina lähdimme Panun kanssa rankaisemaan itseämme Käärmerakan huonoista yrkistä. Synninpäästö tapahtui Mammuttiputouksella, josta tuli vettä alas enemmän kuin Imatran koskesta portit auki. Mutta ekan jääpäivän fiilistä ei hevillä sammuteta!