2.2.2012

Pasmatusta hanskoista

Kun etelä-Suomessa on hyvä jääkiipeilykeli, niin täällä päin ei tarvitse enää paljoa harrastaa. Koron parkkiksella mittari oli lauantaina yli kolmessakympissä, ja alaspäin kävellessä lämpötila tuntui tippuvan edelleen. Vaikka meillä oli täydet räkit repussa, tiesin kyllä ettei kukaan liidaa tänään metriäkään, vaan kaikki tyytynevät yläköyden ja pullansyönnin laihaan lohtuun. Oikeastaan tiesin myös sen, että toisin kuin kaikkina aiempina viikonloppuina, en kiipeäisi kelin takia enää toista päivää huomenna.


Leudon alkukauden ja kasvishuonepelon jälkeen tällaisista Siperian tuulista pitäisi kai olla ihan tyytyväinen, mutta miksi musta tuntuu aina siltä että nää pakastinlämpötilat tulee juuri silloin, kun mulla olisi joku kunnon reitti kiikarissa? Sanokaa nynnyksi tai vaikka vanhaksikin, mutta mä meen tosi hapoille hänkeillä reiteillä jos on yli 25 astetta pakkasta. Sitäpaitsi oon aika varma siitä, etten saa ketään roikkuständiin varmistamaan tunniksi jos varpaat on jäässä jo autossa. En ainakaan kotopuolesta, täällä taitaa olla jo liikaa kokemuksen tuomaa ennakko-asennoitumista, mutta ainahan sitä voi jonkun aloittelijan yrittää harhauttaa mukaan.

Eipä siinä, kovat pakkaset on mahdollistaneet pitkästä aikaa muidenkin asioiden kuin kiipeilyn miettimisen. Oonkin ansioituneesti kuluttanut aikaa miettien hanskaratkaisuja, koska ainakin ne Thermot joita oon tänä vuonna hankkinut on olleet jotenkin kehnommalla leikkauksella kuin aiempina vuosina. Kalliimmat kiipeilyhanskat ovat myös alkaneet vedota seksikkäämpien grafiikkojensa ja ylitsevuotavien teknisten ominaisuuksiensa ansiosta, ja oonkin yrittänyt nähdä niitä rahanarvoisina hankintoina.

Mulla on paksuina hanskoina yhdet BD:n Punisherit, joilla on nyt noin 70+ päivää takana. Se on aika laajalti tykätty kylmän kelin jääkiipeilyhanska täälläpäin, ja oon itse käyttänyt sitä etenkin varmistushanskana ja satunnaisesti kiivetessä jotain iisimpää. Istuvuuteensa ja käytettävyyteensä nähden se on mun mielestä valtavan lämmin, ja se on paksuin hanska mitä oon käyttänyt edellisellä ja nykyisellä kaudella. Miinuspuolena täytyy todeta, että koska käytän sitä lähtökohtaisesti väärään tarkoitukseen eli varmistamiseen ja laskeutumiseen, niin kämmenpuoli on ottanut itseensä aika rajusti osumaa - se kun on kiipeilyyn tarkoitetussa hanskassa luonnollisesti aika ohut, jotta sillä on hyvä tatsi hakkuun. Asian voisi korjata myös vaihtamalla laskeutumistekniikkaa, mutta jos hanskalla vajaat sata päivää vetää niin kyllä se mun mielestä ihan hintansa väärti on. Uudet on sisäänajossa parhaillaan, ja onneksi löytyi lopultakin ne vähän sliikimmän väriset eli ne limenvihreet.

Punishereilla sujuu näinkin mallikkaasti laskeutuminen.


... ja varmistaminen.

Toinen räpylä mitä näkyy paljon laatupapereille painettujen ylihintaisten julkaisujen sivuilla on BD:n Arc, jonka kertaalleen oon jo tuominnut omaan käteeni liian paksuksi ja muovisen tuntuiseksi, mutta muutin mieleni taas kerran kun vedin käteen jo muotoutuneen parin. Ensimmäinen kokemus Arcista nimittäin oli jokunen vuosi sitten kutakuinkin seuraavanlaisilla parametreillä: -25 astetta pakkasta, Ruskea virta ja S-koon hanska suoraan paketista käteen. Kun mun käsiä kattoo, niin ei ne nyt mitkään pajavasarat ole, mutta ei ne kyllä millekään pianistillekaan kuulu, joten verenkierron kanssa oli vähän niin ja näin. Lemppasin hanskat silloin Panulle joka tyytyväisenä varmaan kiipeää niillä edelleen.

Nyt olin kuitenkin vähän viisastunut, ja vaikka pakkasta olikin varmaan se -35, en ollut hyppäämässä suoraan liidiin vaan vedin ne S-koon hanskat taas paketista käteen ja sidoin itseni yläköyteen. No veri ei kiertänyt yhtään sen paremmin kuin toissavuonnakaan, mutta nahan ja BDry kalvon natistessa liitoksistaan tunsin kuinka hanska pikkuhiljaa alkoi lupailemaan. Nyt on viikko onnistunutta venyttelyä takana ja kävinkin äsken Prismassa onnistuneesti riisumatta Arceja edes kassalla (no en mä kyllä maksanutkaan). Hanskan venyttäminen omaan käteen sopivaksi voi tuntua liioittelulta, mutta jyrkemmillä reiteillä mä en kyllä tiedä mitään hapottavampaa kuin hakun ja käden välissä rullautuva hanska. Mun kaikki hanskat ei todellakaan ole näin tyköistuvia, ja positiivisella maastolla se nyt on aika yks ja sama että minkälaiset kinttaat siellä heiluu - silloin tarvitaan hyvin istuvia kenkiä ja rautoja.

Maitokaupoista on tarttunut matkaan myös joitakin Thermon kanssa kilpailevia hiihtohanskoja, joiden leikkaus on ollut tosi onnistunut. Hiihtohanskoissa materiaalit valitettavan usein ei kuitenkaan ole parhaat mahdolliset jääkiipeilyä ajatellen, ja esimerkiksi fleece-selkämys kerää todella ikävästi lunta ja kosteutta. Mulla on  myös yhdet vuorettomat merkkihanskat sisäänajossa, mutta kelien takia en oo pystynyt niillä tekemään muuta kuin vetämään leukoja kämpillä ja miettimään, että mahtuisiko sen alle alushanska. Käytin joskus muinoin laskuhommissa alushanskoja siten, että vaihdoin aina kuivaa ohkasta alle kun edellinen kostui - sehän voisi tietenkin toimia kiipeilyssäkin, mutta en ole kokeillut. 

20.1.2012

Viikonlopun ruutuja

Mira ja Ruskea Virta

 Wolfgang und der Braun Fluss

 Ruskea virta edelleen, tällä kertaa hieman kauempaa ja iltahämärässä

 En aio alkaa harrastaa taidekuvausta, mutta en myöskään halua lokeroitua ja lähtökohtaisesti kieltäytyä harrastamasta sitä


Asiasta viidenteen, mulla on alkanut kiinnostaa oman pokkarin päivitys, joka on tällä hetkellä Ixus 860IS. Kriteereinä uudelle kameralle olisi ehdottomasti 35mm vastaavuudella vähintään 28mm linssi, valovoimaisuus ja pienempi koko kuin esim. Canonin G10/12 -malleissa. Kameran on pakko mahtua mun povitaskuun, jotta sillä tulee otettua yhtään kuvaa. Lisäksi etuna näkisin myös sen, että se ei olisi tämän tai viime vuoden malli, koska sillä saa tiputettua hintaa jo aika rajusti. Tällä hetkellä S90 tai S95 on kärkipäässä hankintalistalla, jonka kuvanlaatu - hintasuhde on mun mielestä erinomainen. 

Jos jollakulla on omakohtaista kokemusta muista malleista, etenkin pakkasenkestävyyden suhteen, otan innolla vastaan. Lennossa laajakuvia "pyyhkäisevät" mallit kiinnostaa kanssa, mutta raw- tai video-ominaisuuksilla ei ole mulle väliä. 

13.1.2012

Hyvä jääkiipeily on aina hyvää jääkiipeilyä

Hyvä jääkiipeily ei mun mielestä aina tarkoita vaikeaa jääkiipeilyä - tai itseasiassa paljon harvemmin, kuin vaikkapa sporttikiipeilyssä. Tottakai joskus ja etenkin ulkomailla tulee kiivettyä kalliota pelkästään laadullisten ominaisuuksien vuoksi, mutta kuinka usein helppoa sporttia kiivetessä pääsee samanlaisiin fiiliksiin kuin suksilla dumpin jälkeen? 120cm uutta lunta on upeeta ja ehdottomasti type 1 -luokan kivaa, mutta itseasiassa mun mielestä jääkiipeilyllä on tietyissä oloissa enemmän yhteisiä asioita laskemisen kanssa kuin sporttikiipeilyllä. Olosuhteet määrää nimittäin täysin sen, onko kyseessä kunnon "räks bang tutum"- horror show vai face shot -pyydaan verrattavaa awesomeness-shittiä.

Nautinnollisella jääkiipeilyllä en tietenkään tarkoita mitään yhtä hekumallista kuin vaikka punaviinin juonti ja rypäleiden syönti, mutta jos jäällä pystyy joskus keskittymään johonkin muuhun kuin kylmyydestä johtuviin ikäviin asioihin ja korvien väliseen sotaan, niin voidaan mun mielestä puhua jääkiipeilystä kerrankin urheiluna, eikä jonain absurdina eskapismin muotona. Liikkeistä nauttiminen ja turvallisuudesta stressaamattomuus on ainakin mun kokemuksien perusteella harvinaista herkkua muulloin kuin loppukeväästä.

Siitä puhumattakaan, että harvemmin tähän aikaan vuodesta on mahdollista kiivetä pitchin mittaisia oikeasti pystysuoria linjoja hyvällä jäällä, koska keli pitää yleensä huolen siitä, että jyrkillä pätkillä on joko puikko- tai sitten kukkakaalihelvetti. Kittelfjällistä löytyi kuitenkin super-solidia ja miksei myöskin mega-stoked ysikymppistä jäätä, joka ei inahtanutkaan sitä hakatessa vaikka verhon takana oli toista metriä ilmaa. Monesti pitkät verhot tapaavat lyödä luita kurkkuun pelottelemalla pientä liidaajaa kunnon pamauksilla, mutta sattuipa kerrankin kohdalle keskitalvellakin jotain joustavaa. Ei sillä, etteikö sama verho olisi myöhemmin saanut taas korvien välin sekaisin jyrähtelemällä, kun pakkaset kiristyivät. 

Tarkan markan miehet heräämässä pikabivistä actioniin.

Borkafjällin notkeita jäitä.

... Ja notkeat turpeet Wolfgangin käsittelyssä.

Kittefjällin backsidan, takana järven toisella puolella Borkafjäll.

Lunta oli backsidanilla välillä niin paljon, että sauvan sai tunkea kyynerpäätä myöten hankeen. Nämä korput tuli vasta topissa vastaan.

Earn your turns...?

Fuckyeah