1.3.2016

Drytool meillä ja muualla

Kisareissuissa on se huono puoli, että niillä kiivetään oikeastaan aika vähän. Etupäässä siellä valmistaudutaan. Ja odotetaan. Jonka jälkeen odotetaan vähän lisää, ja stressataan vielä vähän lisää.

Meille tarjoutui kuitenkin joitakin mahdollisuuksia käydä ulkona kiipeämässä Saas-Feen ja Rabensteinin kisojen yhteydessä. "Euromixed" oli jotain, mitä en ollut varsinaisesti ikinä kokenut, mutta josta olin kyllä haaveillut pitkään. Mun mielikuvissa se tarkoitti makeita, päällekaatuvia linjoja, joissa oli upeita puikkoja, ja kaikki tietenkin mukavasti pultattuna. Olin siis haaveillut oikeastaan sporttikiipeilystä talvella, koska talvikiipeily tarkoitti mulle pääsääntöisesti kaikkea muuta täällä Skandien ympäristössä.

Kiivettyäni neljä päivää Kanderstegin sporttisektorilla ja pari päivää muualla mulla oli vähän ristiriitainen maku suussa. Numeroita ajatellen sain kyllä sen mitä halusinkin, mutta samalla osa mua potki sitä vastaan minkälaisena tää laji näyttäytyi mulle joillakin kallioilla.

(c)Mira

15.2.2016

Ensikertalaisena IWC:ssä


Jääkiipeilyn World Cup-kiertueelle osallistuminen on ollut yksi mun pitkäaikaisimmista haaveista.

Se kävi mulla ensimmäisen kerran mielessä jo yli seitsemän vuotta sitten, mutta mulla ei ollut silloin minkäänlaisia taloudellisia mahdollisuuksia osallistumiseen. Ja vaikka joku olisi silloin tarjoutunutkin auttamaan, en olisi silti varmaan uskaltanut. Mutta mä herkuttelin pitkään sillä haavella, ja mietin, että millaistakohan se olisi, laittaa numerolappu selkään, ja saada yksi ainoa mahdollisuus onnistua.

Se haave jäi monen muun haaveen jalkoihin vuosien saatossa, ja korvautui etupäässä lumisilla huipuilla ja jäätyneillä halkeamilla. Ajattelin jossain vaiheessa, että mun pultin klippaamiset oli klippailtu ylipäätänsä - että mä en tulisi enää hakemaan sitä jotain, mitä olin sporttikiipeilystä koskaan saanut.

Vuosi sitten minä, Mira ja Enni teimme kuitenkin päätöksen osallistumisesta. Matka tähän pisteeseen, missä kaksi osakilpailua on nyt takanapäin, on ollut pitkä, mutta helvetin antoisa.

(c)Enni

9.1.2016

Mörketiden 2016

Oon viettänyt kolme edellistä vuodenvaihdetta Etelä-Norjassa. Syitä on ollut monia, mutta yksi iso asia on ollut myös se, että pohjoisessa on ihan helvetin pimeetä tällä hetkellä. Kaamos on napapiirin korkeudella synkkä, mutta sekin tuntuu valoisalta sen jälkeen kun viettää useamman päivän kolme longitudia pohjoisempana.

Jotain pystyy kuitenkin aina tekemään, ja jos ei muuta, niin ainakin nukkumaan 14 tunnin yöunia - ja kiipeämään jotain tarpeeksi lyhyttä. Otsalamppu ei irronnut kypärästä kertaakaan.


23.12.2015

Rollomixedin joulutervehdys

Tässäpä taas vuoden pimeimmän päivän kunniaksi muutamat aiheeseen sopivat ja sopimattomat ruudut. Ulkona on niin säkkipimeetä että ihmetyttää kuinka valokuvissa voi näkyä muutakin kuin kohinaa. No, Photoshop on aina ollut vähintään yhtä merkittävässä roolissa Rollomixedin seikkailuissa kuin ablakovihuukkikin.

(c)Riku Lavia

26.11.2015

12.10.2015

Esitalvi

Tulihan se talvi sieltä! Ei tosin tullut jäädäkseen, mutta päästiinpähän kuitenkin vähän naputtamaan jäätä. Ja kun lunta oli täydet 0mm maassa niin lähestyin lenkkareissa, mikäs sen siistimpää.

31.8.2015

Seitsemän vuotta

Muistan sen, kuinka seitsemän vuotta sitten näin sut ekan kerran. Olit kaunis, kuten aina, ja et epäröinyt seistä suorassa. Aikani sua tuijotettuani uskalsin lopulta unelmoida, ja kainosti kysyä, josko voisin vähän kopaista. Et antanut lupaa; et itseasiassa antanut yhtään mitään. Annoit korkeintaan poskille, ja kehoituksen mennä kotiin kasvamaan.

Ja mä menin, ja mä menin ihan helvetin monta kertaa. Ja joka kerta mä kasvoin vähän, ja tulin aina takaisin. Joka kerta vähän ryppyisempänä, vähän väsyneempänä, aina vain iäkkäämpänä, mutta mä tulin aina takaisin. Ja mä tulin aina vähän lähemmäs. Vaikka mä tunsin, kuinka mä olin vuosi vuodelta vähemmän vetävä, mä tunsin myös, että sä et halunnut enää mitään pikkupoikaa, vaan jonkun, joka osaisi ajaa sua kunnolla.

Se oli varmaan mun elämäni paras seitsemän vuotta. Se, kun mä venasin, että mä pääsen ajaa sua.


30.7.2015

Kesäloma selected climbs

Sateisen Lapin sääskimetsien keskeltä on hyvä muistella miltä haljennut graniitti tuntuu ja miten turska haisee. Ihan ilman sen kummempia rutinoita tai vuodatuksia, taas tulee tuutin täydeltä halkeamaa.


23.6.2015

TUB, Booyakasha, etc.

(c)Mira
Kuten monesti aiemminkin, juhannustanssit tanssittiin norjalaisella graniitilla. Midsommaren ei kuitenkaan ollut vielä ihan käytännön tasolla saapunut Hollendarenille, ja fleecekalsarit pysyivätkin jalassa koko ajan.

8.6.2015

Klippklättringiä vähän sieltä sun täältä

(c)Riku Lavia
Ihmismieli on ihmeellinen - puolentoista vuoden flunssattoman jakson jälkeen aloin olemaan varma, että tulen tänä keväänä sairastamaan kunnon kuumeräkäilyn. Ja koska pitkään ja hartaasti odotettu Boharin reissu lähestyi viikko viikolta, aloin pikkuhiljaa olemaan varma myös siitä, että sairastun reissussa. Kerkesin kiipeämään suurinpiirtein ainoastaan Maskenin (7), jonka jälkeen päätin toteuttaa ennustukseni ja nostin lämmöt punaiselle.